Nykyinen työpaikka ahdistaa

Jos sinulla on vaki työpaikka, niin mene vuorotteluvapaalle. Saisit hetken hengähtää ja miettiä uusia mahdollisuuksia.

Tottakai tuollainen työpaikka ahdistaa. En tiedä, helpottaako, mutta ajattele, kuinka mitättömiä huonosti käyttäytyvät ihmiset ovat ja kuinka heidän käytöksensä on heidän oma häpeänsä. Henkilö, joka hakee itselleen parempaa oloa toisten alistamisesta niin henkisesti kuin fyysisestikin, voi itse todella huonosti. Hän ei edes tajua omaa tilaansa.

Onpa sattunut omallekin kohdalleni tuollaisia ihmisiä, ja ikävä kyllä, heitä on paljon. On suuri onni saada työpaikka, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja mukavia. Toivon sydämestäni, että löydät sellaisen työpaikan.
Hae vuorotteluvapaalle ja sitä tietä parempaa elämää kohti.

"paljon nähnyt" ehdottaa vuorotteluvapaata, jota saa maksimissaan vuoden. Mikä mahdollisesti voisi muuttua paremmaksi itse työpaikalla siinä ajassa? Mitään ihmettä tuskin tapahtuu, joten jos jää vuorotteluvapaalle, niin lienee ihan jees, jos ei tarvitsisi palata samaan paikkaan samojen ihmisten joukkoon saman pomon alaisuuteen.

Olen itsekin miettinyt vuorotteluvapaalle jäämistä hiukan samoista syista kuin aloittajallakin on. Mutta kuten tuossa äsken perustelin, en pidä sitä minään vaihtoehtona ellei se koko vuosi ole todella aktiivinen. Ja kun tota pätäkkääkin tarvitsee saada jostakin niin aika paha on ongelmaa tätä kautta purkaa. Jos hetken huili riittää lataamaan lopussa olevat akut, niin vuorotteluvapaa lienee ihan ok. Saatpahan olla hetken ilman sitä pskaa organisaatiota ja pököä pomoa.

Jos taas sattuu onnistamaan toisen duunipaikan saannissa, niin silloin voi mennä myös ojasta allikkoon juuri näissä asioissa. Henkilökemiat ovat ne kaikkein vaikeimmat ja hankalimmat ennustaa paikan vaihdon yhteydessä. Parempi henkilöstökemia lienee lähinnä tuurikauppaa. Erilaisen kyllä saa, se lienee varmaa. Ja tämä sama ongelma painaa minullakin: Alan töitä ei oikein tahdo olla, joten paikan vaihto tarkoittaisi samalla alan vaihtoa. Se saattaisi tosin olla tervetullutta.

Olen ollut aivan samassa tilanteessa! Lopputuloksena työuupumus, koska sorruin ylisuorittamiseen odottaessani edes yhtä pientä kiitosta... Älä polta itseäsi loppuun, ota vaikka sitä vuorotteluvapaata jos se on kohdallasi mahdollista. Itse päädyin lopulta irtisanomaan itseni ja olen ratkaisuuni erittäin tyytyväinen! Karenssi 3kk, mutta siitä selviää kyllä. Oman henkisen hyvinvoinnin pitäisi olla joka hetki etusijalla! Kannattaa myös käydä juttelemassa työterveydessä jaksamisestasi :)

Vaihtaisin itse työpaikkaa ja heti!

"Vaihtaisin itse työpaikkaa ja heti!"

Tosi helposti sanottu. Luitko ollenkaan aloittajan dilemmaa tässä mielessä? Vaihtamisessa täytyy olla joku järki siinäkin. Ei pelkkä vaihto riitä, täytyy olla jokin parannus myös. Enkä nyt tarkoita välttämättä palkkaa, kuten aloittajankin tilanteessa asia lienee. Itse vaihdoin aikoinaan huonommalle palkalle, enkä sitä asiaa ole katunut. Kuten en muutakaan siinä vaihdossa, mutta aikaa siihen vaihtoprosessiin kului. Ja nyt tuo vaihto pitäisi tehdä taas, mutta tähän maailman aikaan ei ole helppoa ei.

Aloittajalle vielä: Paras konsti, mikä minulle on tepsinyt tuon kaltaisiin ongelmiin on se, että teen vain hommat ja lähden himaan. Mitään teerenpeliä "työkavereitten" kanssa ei kannata pelata. Jatkat itse ystävällisesti ja yrität tiedostaa ne mätämunat joiden kanssa joudut tekemisiin. Itse jopa ilmoitin pomolle aikoinaan, että jos ei henkilökemiat pelaa niin olen valmis tekemään jotain ihan muuta. Eikä ole alaisen asia ratkaista näitä asioita yksin, muista se.

Niin kannattaisi tehdä tässä kanssa yksi juttu kun löysin http://keskustelu.suomi24.fi/node/11325635

Olen myös vähän vastaavassa tilanteessa. Työni hoidan mielestäni hyvin mutta kiitosta ei tule. Pomo syyttää virheistä, joita muka olisin tehnyt toisen työntekijän puheiden mukaan, mielipidettäni asiasta ei edes kysytä, syytetään suoraan. Tämä toinen työntekijä ja muutama muu kuuluvat porukkaan, jotka mielistelevät pomoa, keikkuvat korkokengissä hihittelemässä pomon ovella.

Pahaa puhutaan toisista ja mikä pahinta tähän syyllistyy myös pomo. Jotenkin vain pitäisi siellä jaksaa, koska työpaikkoja tällä paikkakunnalla on todella vähän. Tuntuu, että tässä on kaksi vaihtoehtoa: työttömyys tai pomon mielistely. Vuorotteluvapaalle jääminen ei ole mahdollista.

Kysymys "ahdistaa2":lle:

Onko kysessä "miespomo" ja alaisina kaakattavia akkoja? Aika paha tilanne, jos se äijä on vielä mennyt pahasti retkuun tossa. Voihan tuossa olla naisten yhteenliittymä, eikä se ole yhtään parempi. Ei ainakaan silloin jos vttuilun kohteena on alaisena oleva mies.

Aloittaja tässä. Kiitos asiallisista kommenteista!

Tilanne työpaikalla ei ole muuttunut yhtään, samaa paskaa edelleen. Joudun sitä tosin enää kestämään vain pari viikkoa, koska löysin kuin löysinkin itselleni uuden työpaikan. :)

Ehkä olet ajanut itsesi sellaiseen pestiin, jossa ei aina ole kivaa. Ja mitä tulee tuohon selän takana puhumiseen, niin sorrutko siihen itse ts. isketkö puukon heti kylkien väliin, kun sellainen tilanne tulee eteen? Ei sitä työtä tarvitse ottaa liian vakavasti, mutta suurelle osalle se on jotain elämää merkityksellisempää.

Löytyi mielenkiintoinen artikkeli "vastoinkäymisiäkin tulee sietää"

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/09/15/taman-takia-ei-kannata-erota-toista/201012711/139?&n=10#commentsHere