Lieneeköhän vaimoni suurpiirteinen vai muuten välinpitämätön koska kertaakaan 43-vuotisen avioliittomme aikana hän ei ole vihjaissutkaan "oman rahan" tarpeeseen.
Ikuisuuskysymys. Omat vai yhteiset rahat?
69 / 64
28
727
Vastaukset
- yhteiset
Myöskään mieheni ei ole koskaan vihjaissut "oman rahan" tarpeeseen. Meillä on yhteinen tili, jota kumpikin käyttää kuin omaansa. Ei kysellä eikä selitellä, eikä rahasta tarvitse edes neuvotella. Tämä käytäntö onnistuu tietysi vain silloin, jos kumpikin ovat järkeviä rahankäyttäjiä ja toisiinsa voi luottaa.
- HienoaJosNoin
...tai rahaa on riittävästi... :-)
- 69 / 64
HienoaJosNoin kirjoitti:
...tai rahaa on riittävästi... :-)
Vaikka rahaa on vähän niin sitä on riittävästi silloin kun kumpikin ymmärtää tilanteen ja sen vaatimukset.
Kyllä perusasia on luottamus ja tilanteen mukaan eläminen eikä rahan määrä!
Pulavuosina joutui vaimoni joskus toteamaan laarin pohjan pilkottavan.
Meillä oli anus auki kuin tuuran putki rakentamisen jälkeen mutta ei sekään aiheuttanut mitään poikkeusta käytäntöön.
Toki noiden todella niukkojen vuosien jälkeen oli helppo mukautua hieman löysempään tilanteeseen sen kuitenkaan aiheuttamatta holtittomuutta.
Aktiiviaikana minä toin perheen tuloista noin 80% mutta kaikki oli yhteistä enkä koskaan ole seurannut vaimoni kuluja.
Eläkkeidemme suhteet ovat noin 3 : 1. - eiyhteistaa
Ei koskaan yhteistä tiliä ja menot tasan kustannettavaksi. Lisäksi on hyvä laittaa jemmaan hätävararahaa yllättävien menojen tai eron takia, mihin toinen ei pääse käsiksi.
- Sekä että
Kellä mikäkin toimii parhaiten. Ei ole yhtä ainoata oikeaa tapaa (vaikka joidenkin mielestä se heidän tapansa on ainut oikea ja ymmärrystä ei heru muille tavoille). Ihmiset ovat erilaisia rahankäyttäjiä ym.
Meillä toimii parhaiten niin, että on yhteinen tili miltä menee yhteiset kuukausittaiset laskut (sähkö, lainan lyhennykset ym.) ja muutoin on omat tilit joihin ei toisella käyttöoikeutta. Emme pidä kuitenkaan tiukasti rahoistamme kiinni ja jos toinen tarvitsee rahaa ei sitä tarvitse maksaa takaisin ja kauppalaskua emme puolita vaan välillä toinen maksaa ja välillä toinen.- Awiowaimo....
Juuri näin. Ihmiset ja heidän tapansa ovat erilaisia. Kaikki eivät elä sopuisaa yhteisymmärrystä ja taustalla jopa kasvatuksellakin on omat merkityksensä, mutta niistä ei nyt...
Meillä on 34 yhteisen vuoden aikana ollut aina omat tilit. Ensimäisen asunnon lainakin oli puolitettu eli molemmat maksoivat omaa lainaa omalla aikataululla. Koskaan nämä erilliset tilit eivät ole aiheuttaneet närää eivätkä vaikuttaneet mitenkään parisuhteeseen. Meille vain on ollut itsestään selvää, että meillä on omat tilit ja omat rahat vaikka niitä yhteisiin tarkoitukseiin käytetäänkin. Ja jos jotakin ekstaa tästä on niin se, että kun ostan lahjan miehelleni tai hän minulle, se tuntuu jotenkin enemmän oikealta lahjalta kuin yhteisillä rahoilla ostetut.
Ja se onko rahaa paljon tai vähän vaikuttaa hyvin todennäköisesti myös moneen muuhun asiaan. Köyhänä rahan merkitys arkeen ja sen toimivuuteen on huomattavasti isompi kuin hyvin toimeen tulevien. Taloushuolet vaikuttavat parisuhteeseen . Toki voi muutakin väittää mutta on väärässä. - 69 / 64
Awiowaimo.... kirjoitti:
Juuri näin. Ihmiset ja heidän tapansa ovat erilaisia. Kaikki eivät elä sopuisaa yhteisymmärrystä ja taustalla jopa kasvatuksellakin on omat merkityksensä, mutta niistä ei nyt...
Meillä on 34 yhteisen vuoden aikana ollut aina omat tilit. Ensimäisen asunnon lainakin oli puolitettu eli molemmat maksoivat omaa lainaa omalla aikataululla. Koskaan nämä erilliset tilit eivät ole aiheuttaneet närää eivätkä vaikuttaneet mitenkään parisuhteeseen. Meille vain on ollut itsestään selvää, että meillä on omat tilit ja omat rahat vaikka niitä yhteisiin tarkoitukseiin käytetäänkin. Ja jos jotakin ekstaa tästä on niin se, että kun ostan lahjan miehelleni tai hän minulle, se tuntuu jotenkin enemmän oikealta lahjalta kuin yhteisillä rahoilla ostetut.
Ja se onko rahaa paljon tai vähän vaikuttaa hyvin todennäköisesti myös moneen muuhun asiaan. Köyhänä rahan merkitys arkeen ja sen toimivuuteen on huomattavasti isompi kuin hyvin toimeen tulevien. Taloushuolet vaikuttavat parisuhteeseen . Toki voi muutakin väittää mutta on väärässä.Loppuväitteessäsi osut pahasti harhaan!
Kun kaikki muu niin puutekin on yhteistä aiheuttamatta keskinäisiä ristiriitoja.
Tosiasioiden hyväksyminen on sopuisan elämisen perusta.
( Hieman Paasikiveä mukaillen ).
Miten nikkuus voisi vaikuttaa parisuhteeseeen? - Tilejä ja rahoja
69 / 64 kirjoitti:
Loppuväitteessäsi osut pahasti harhaan!
Kun kaikki muu niin puutekin on yhteistä aiheuttamatta keskinäisiä ristiriitoja.
Tosiasioiden hyväksyminen on sopuisan elämisen perusta.
( Hieman Paasikiveä mukaillen ).
Miten nikkuus voisi vaikuttaa parisuhteeseeen?Ei ole mikään uusi oivallus, että rahojen ollessa tiukalla taloudenhoito on yksi parisuhteen kipukohtia. Toiset tosin osaavat ottaa tämänkin vaiheen/tosiasian ilman turhia stressejä hyväksyen tilanteen, toisilla taas taloudellinen paine vaikuttaa hyvinkin stressaavasti sekä yksilöön että parisuhteeseen.
Omalla kohdalla olen huomannut, että aikuisuuden alkuvuosina talouteen ja rahoihin suhtautui paljon avarammin. Puolisoon luottaen ja tulevaisuuteen uskoen. Myöhemmin elämän realismi on näyttänyt toteen sen, että oikeasti on laskettava mihin on varaa ja mihin ei. Kaikkea ei voi saada vaikka kuinka säästäisi kohtuullisellakin tulotasolla. Onneksi rakkaat lapset siunaantuivat jo hyvoin nuorena, koska kukaan ei hankkisi lapsia taloudellisten realiteettien pohjalta eikä monikaan (onneksi) nuorena ymmärrä, että lapset kuluttavat tietyssä iässä oikeasti enemmän kuin aikuinen. Eli on pakko tienata ainakin 2,5 kertaisesti omaan kulutukseen suhteutettuna kun on lapsi. Oikeassa elämässä käy niin, että oman kulutuksen sitten vaan minimoi. - 69 / 64
Tilejä ja rahoja kirjoitti:
Ei ole mikään uusi oivallus, että rahojen ollessa tiukalla taloudenhoito on yksi parisuhteen kipukohtia. Toiset tosin osaavat ottaa tämänkin vaiheen/tosiasian ilman turhia stressejä hyväksyen tilanteen, toisilla taas taloudellinen paine vaikuttaa hyvinkin stressaavasti sekä yksilöön että parisuhteeseen.
Omalla kohdalla olen huomannut, että aikuisuuden alkuvuosina talouteen ja rahoihin suhtautui paljon avarammin. Puolisoon luottaen ja tulevaisuuteen uskoen. Myöhemmin elämän realismi on näyttänyt toteen sen, että oikeasti on laskettava mihin on varaa ja mihin ei. Kaikkea ei voi saada vaikka kuinka säästäisi kohtuullisellakin tulotasolla. Onneksi rakkaat lapset siunaantuivat jo hyvoin nuorena, koska kukaan ei hankkisi lapsia taloudellisten realiteettien pohjalta eikä monikaan (onneksi) nuorena ymmärrä, että lapset kuluttavat tietyssä iässä oikeasti enemmän kuin aikuinen. Eli on pakko tienata ainakin 2,5 kertaisesti omaan kulutukseen suhteutettuna kun on lapsi. Oikeassa elämässä käy niin, että oman kulutuksen sitten vaan minimoi.Kotitaustojen merkitys?
Olemme vaimoni kanssa molemmat köyhien työläiskotien kasvatteja.
50-luvulla köyhyys oli todellista eikä vain suhteellista.
Avioituessamme 60-luvun lopulla minulle ei ollut muuta kuin niukasti kuluneita vaatteita.
Käytetyn polkupyörän ostin oltuani muutaman kuukauden töissä.
4km:n työmatka sujui nopeammin.
Vaimoni oli kansakoulupohjainen kaupan työntekijä.
Meillä ei ollut mitään kummempia aineellisia tavoitteita.
Ryhtyessämme rakentamaan oli vaimo kotona kahden pienen lapsen kanssa saamatta mitään tukia tms.
Kahden tenavan päivähoito olisi maksanut suunnilleen vaimoni nettoansion verran.
Rakentamisen loppuvaiheissa ja pari vuotta eteen päin oli anus auki kuin tuuran putki.
Tiesimme asian etukäteen eikä se aiheuttanut mitään mieleliikkeitä.
Pulavuodet eivät aiheuttaneet vähäisintäkään säröä parisuhteeseemme.
Pikemminkin päin vastoin! Meille se oli haaste josta selvisimme yhdessä ollen jälkeen päin suorastaan ylpeitä tu
tuosta vaiheesta.
Ok:n pihaviljelmät sekä marjastus ja sienestys olivat tärkeä lisä ravinnossamme mutta lapsemme söivät terveellistä perusruokaa, riittävästi.
Koskaan ei trendeillä, höndeillä, böndeillä yms. ole ollut mitään merkitystä meille.
Eikä ole edelleenkään.
Elimme ja elämme omaa elämäämme.
Yritimme siirtää lapsillemme omaa ajatustamme kuluttamisesta.
"Koskaan ei mikään saa olla niin haluttavaa, etteikö siitä voi kieltäytyä, jos katsoo ettei saa sijoitukselleen riittävää vastiketta"!
Välttäminen toisten aivoilla ajttelua helpottaa kummasti elämistä.
Mottoni: Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita! - Rahat ja tilit
69 / 64 kirjoitti:
Kotitaustojen merkitys?
Olemme vaimoni kanssa molemmat köyhien työläiskotien kasvatteja.
50-luvulla köyhyys oli todellista eikä vain suhteellista.
Avioituessamme 60-luvun lopulla minulle ei ollut muuta kuin niukasti kuluneita vaatteita.
Käytetyn polkupyörän ostin oltuani muutaman kuukauden töissä.
4km:n työmatka sujui nopeammin.
Vaimoni oli kansakoulupohjainen kaupan työntekijä.
Meillä ei ollut mitään kummempia aineellisia tavoitteita.
Ryhtyessämme rakentamaan oli vaimo kotona kahden pienen lapsen kanssa saamatta mitään tukia tms.
Kahden tenavan päivähoito olisi maksanut suunnilleen vaimoni nettoansion verran.
Rakentamisen loppuvaiheissa ja pari vuotta eteen päin oli anus auki kuin tuuran putki.
Tiesimme asian etukäteen eikä se aiheuttanut mitään mieleliikkeitä.
Pulavuodet eivät aiheuttaneet vähäisintäkään säröä parisuhteeseemme.
Pikemminkin päin vastoin! Meille se oli haaste josta selvisimme yhdessä ollen jälkeen päin suorastaan ylpeitä tu
tuosta vaiheesta.
Ok:n pihaviljelmät sekä marjastus ja sienestys olivat tärkeä lisä ravinnossamme mutta lapsemme söivät terveellistä perusruokaa, riittävästi.
Koskaan ei trendeillä, höndeillä, böndeillä yms. ole ollut mitään merkitystä meille.
Eikä ole edelleenkään.
Elimme ja elämme omaa elämäämme.
Yritimme siirtää lapsillemme omaa ajatustamme kuluttamisesta.
"Koskaan ei mikään saa olla niin haluttavaa, etteikö siitä voi kieltäytyä, jos katsoo ettei saa sijoitukselleen riittävää vastiketta"!
Välttäminen toisten aivoilla ajttelua helpottaa kummasti elämistä.
Mottoni: Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!Raha-asioiden vaikutus parisuhteeseen voi juontua hyvinkin taustoista, vaikken osaa kyllä oiken määritellä miten? Tai mitä sinä sillä ajattelit?
Taustoilla on varmasti mekritystä lapsuuden kodin kulutustottumustren, mutta ennen kaikkea omien kulutustottumusten kautta. Nykyään 2010- luvulla vakiinnuttaessa kummallakin on jo takana useampi itsenäinen vuosi, kun taas esim 1960-luvulla on saatettu muuttaa suoraan lapsuuden kodista avioliittoon. Nykyään se olisi perin erikoista.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan voi välttyä uskomukselta, että nuorena on joustavampi ja huolettomampi, mikä edesauttaa käsittelemään tulojen rajallisuutta suopeammin ja armollisemmin. - 69 / 64
Rahat ja tilit kirjoitti:
Raha-asioiden vaikutus parisuhteeseen voi juontua hyvinkin taustoista, vaikken osaa kyllä oiken määritellä miten? Tai mitä sinä sillä ajattelit?
Taustoilla on varmasti mekritystä lapsuuden kodin kulutustottumustren, mutta ennen kaikkea omien kulutustottumusten kautta. Nykyään 2010- luvulla vakiinnuttaessa kummallakin on jo takana useampi itsenäinen vuosi, kun taas esim 1960-luvulla on saatettu muuttaa suoraan lapsuuden kodista avioliittoon. Nykyään se olisi perin erikoista.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan voi välttyä uskomukselta, että nuorena on joustavampi ja huolettomampi, mikä edesauttaa käsittelemään tulojen rajallisuutta suopeammin ja armollisemmin.Nuoruuden huolettomuutta! Ennen vakiintumista vietin useamman vuoden hulttiomaisen huoletonta, itsenäistä poikamieselämää jolloin en pahemmin suunnitellut asioita eteen päin ja näin myös todellista nälkää.
Muutamiin päiviin ei ollut rahaa, ei ruokaa, ei mamman jääkaappia, ei papan lompakkoa eikä edes tuttuja tai kavereita joilta olisi voinut pyytää apua.
Muutama vuorokausi pelkällä kraanavedellä opetti.
Vaimoni tuli suoraan vanhempiensa kodista mutta siitä huolimatta asenteemme yleisiin, arkisiin asioihin ml. rahaan, oli alusta alkaen samanlainen.
Ensimmäiset 3-vuotta elimme kahdestaan viettäen vilkasta sosiaalista elämää ja matkustellen lomien puitteissa.
Kun olin varmistunut suhteemme riidattomasta jatkosta, ryhdyimme lisäämään perhettä jonka alkuvuosina iski aikaisemmin kuvaamani pulavuodet.
Missään vaiheessa raha, eikä sen pitempikestoinen puutekaan, ole aiheuttanut parisuhteeseemme särön alkuakaan! - Cloetta...
Rahat ja tilit kirjoitti:
Raha-asioiden vaikutus parisuhteeseen voi juontua hyvinkin taustoista, vaikken osaa kyllä oiken määritellä miten? Tai mitä sinä sillä ajattelit?
Taustoilla on varmasti mekritystä lapsuuden kodin kulutustottumustren, mutta ennen kaikkea omien kulutustottumusten kautta. Nykyään 2010- luvulla vakiinnuttaessa kummallakin on jo takana useampi itsenäinen vuosi, kun taas esim 1960-luvulla on saatettu muuttaa suoraan lapsuuden kodista avioliittoon. Nykyään se olisi perin erikoista.
Henkilökohtaisesti en kuitenkaan voi välttyä uskomukselta, että nuorena on joustavampi ja huolettomampi, mikä edesauttaa käsittelemään tulojen rajallisuutta suopeammin ja armollisemmin.Kasvatuksella ja taustalla on vaikutusta esim. mikä merkitys ylipäätään rahalla on, mikä on tärkeää (eli mitä ostetaan ensiksi jne.).
Olen hyvintoimeen tulevan, ellei rikkaan, perheen tytär ja meillä oli rahaa mielstäni mihin vain mutta mitään muuta ei sitten ollutkaan. Asuimme hulppeassa talossa, jossa en koskaan viihtynyt ja viikkorahat laskettiin satasissa. Satasissa, joilla en tehnyt mitään kun mitään en halunnut kun tiesin , että kaikki, mitä rahalla voi saada, oli mahdollista saada. Hyvä puoli tässä on tietenkin se, ettei minun koskaan tarvinnut ottaa opintolainoja tms.
;Mieheni on köyhästä perheestä ja se, että tulee omillaan toimeen on hänelle erittäin tärkeää.
Olemme olleet yhdessä vuosikymmeniä; minulle rahalla ei edellekään ole mitään merkitystä, se on välttämätön paha enkä mielelläni puhu raha-asioista, saatikka stressaa niistä. Miehelleni rahalla on paljon suurempi merkitys ja hän esim. lottoaa joka viikko, jota minä en tee. Mieheni myös stressaa jos rahaa on jostakin syystä vähemmän käytettävissä.
Lapsillemme olemme pyrkineet siirtäväämä arvoja, joita ei mitata rahalla koska eihän sillä saa mitään tärkeää (mieheni on eri mieltä)
Eli kasvatuksella ja taustoilla on tahankin asiaan merkitystä, jokaisella tosin omanlaisensa. Rikkaasta perheestä tulee erilaisin arvomaailmoin nuoria, samoin köyhistä mutta merkitystä on! - 3+7
69 / 64 kirjoitti:
Nuoruuden huolettomuutta! Ennen vakiintumista vietin useamman vuoden hulttiomaisen huoletonta, itsenäistä poikamieselämää jolloin en pahemmin suunnitellut asioita eteen päin ja näin myös todellista nälkää.
Muutamiin päiviin ei ollut rahaa, ei ruokaa, ei mamman jääkaappia, ei papan lompakkoa eikä edes tuttuja tai kavereita joilta olisi voinut pyytää apua.
Muutama vuorokausi pelkällä kraanavedellä opetti.
Vaimoni tuli suoraan vanhempiensa kodista mutta siitä huolimatta asenteemme yleisiin, arkisiin asioihin ml. rahaan, oli alusta alkaen samanlainen.
Ensimmäiset 3-vuotta elimme kahdestaan viettäen vilkasta sosiaalista elämää ja matkustellen lomien puitteissa.
Kun olin varmistunut suhteemme riidattomasta jatkosta, ryhdyimme lisäämään perhettä jonka alkuvuosina iski aikaisemmin kuvaamani pulavuodet.
Missään vaiheessa raha, eikä sen pitempikestoinen puutekaan, ole aiheuttanut parisuhteeseemme särön alkuakaan!Olet onnekas mies. Omassa avioliitossani on aivan alkuaikoja lukuun ottamatta aiheutunut jatkuvasti kitkaa siitä, että minä olen vaimoani selvästi säästäväisempi, vaikkei hänkään varsinainen tuhlari ole. Olemme eläneet melkein vuosikymmenen minun palkallani vaimoni saadessa kodinhoidon- yms. tukia. Meidän molempien vanhemmat ovat antaneet meille merkittävän määrän suoraa ja epäsuoraa taloudellista apua tänä aikana. Itseensä vaimoin kuluttaa melko maltillisesti mutta lastenvaatehankinnoista hän ei suostu missään olosuhteissa tinkimään senttiäkään. Lastenvaatteiden on oltava viimeisen päälle. Kotimme pursuaa leluja ja muoviroinaa, josta mielestäni noin puolet on aivan turhaa. Etelänmatkallekin hän kinusi viime vuonna ja matkan jouduimme maksamaan osittain luottokorttivelalla. Minä ajattelen kaikessa kustannustehokkuutta ja kaikenlainen statuksen näyttäminen kuluttamalla on minulle erittäin syvästi vastenmielistä. Vaimollani on hiukan tuollaiseen taipumusta ja hänellä on muutenkin taipumusta kiinnostua mielestäni rasittavuuteen asti toisten ihmisten asioista ja arvostella heidän tekemisiään. Olemme onnistuneet pitämään taloutemme tasapainossa tähän asti ja kartuttamaan asuntovarallisuuttammekin ihan hyvin mutta minua hiukan hirvittää mitä tapahtuisi, jos joutuisin työttömäksi ja tulotasomme putoaisi nykyisestä merkittävästi.
- 69 / 65
Cloetta... kirjoitti:
Kasvatuksella ja taustalla on vaikutusta esim. mikä merkitys ylipäätään rahalla on, mikä on tärkeää (eli mitä ostetaan ensiksi jne.).
Olen hyvintoimeen tulevan, ellei rikkaan, perheen tytär ja meillä oli rahaa mielstäni mihin vain mutta mitään muuta ei sitten ollutkaan. Asuimme hulppeassa talossa, jossa en koskaan viihtynyt ja viikkorahat laskettiin satasissa. Satasissa, joilla en tehnyt mitään kun mitään en halunnut kun tiesin , että kaikki, mitä rahalla voi saada, oli mahdollista saada. Hyvä puoli tässä on tietenkin se, ettei minun koskaan tarvinnut ottaa opintolainoja tms.
;Mieheni on köyhästä perheestä ja se, että tulee omillaan toimeen on hänelle erittäin tärkeää.
Olemme olleet yhdessä vuosikymmeniä; minulle rahalla ei edellekään ole mitään merkitystä, se on välttämätön paha enkä mielelläni puhu raha-asioista, saatikka stressaa niistä. Miehelleni rahalla on paljon suurempi merkitys ja hän esim. lottoaa joka viikko, jota minä en tee. Mieheni myös stressaa jos rahaa on jostakin syystä vähemmän käytettävissä.
Lapsillemme olemme pyrkineet siirtäväämä arvoja, joita ei mitata rahalla koska eihän sillä saa mitään tärkeää (mieheni on eri mieltä)
Eli kasvatuksella ja taustoilla on tahankin asiaan merkitystä, jokaisella tosin omanlaisensa. Rikkaasta perheestä tulee erilaisin arvomaailmoin nuoria, samoin köyhistä mutta merkitystä on!Vaatii joustoa köyhemmistä oloista lähteneeltä.
Esimerkiksi tupla toimihenkilöperheestä lähteneen miniämme suhtautuminen arkiseen käyttökulutukseen on sellaista, että minulla olisi ollut vaikeuksia jos vaimoni olisi käyttäytynyt samoin.
Valot olemme tottuneet sammuttelemaan perästämme koska 50-luvulla, haja-asutusalueilla linjat olivat heikot ja sähkö oli köyhässä tyäläisperheessä yksi menoerä.
Nestekaasulämmitteisen, juoksevan veden alla ei vaimoni päähän edes pälkähtäisi ryhtyä huuhtomaan yksittäisi veitsiä ja lusikoita, päin vastoin kuin miniämme.
Suhde muuhunkin arkiseen kulutukseen on samaa luokkaa.
Poikamme on rahan suhteen tarkka mutta luonteeltaan erittäin joustava.
Parin tuttavamme kohdalla olemme havainneet saman asian.
40-luvulla toimihenkilöperheeseen syntynyt tenava ei useimmiten tajua lähtökohtansa erinomaisuutta.
Sinä olet poikkeus.
En pääse, enkä yritäkään päästä irti siitä asenteestani, että minun on saatava täysi vastike jokaiselle kaäyttämälleni killingille eikä mikään saa olla niin haluttavaa, ettenkö voisi kieltäytyä siitä. - eitasaa
69 / 64 kirjoitti:
Kotitaustojen merkitys?
Olemme vaimoni kanssa molemmat köyhien työläiskotien kasvatteja.
50-luvulla köyhyys oli todellista eikä vain suhteellista.
Avioituessamme 60-luvun lopulla minulle ei ollut muuta kuin niukasti kuluneita vaatteita.
Käytetyn polkupyörän ostin oltuani muutaman kuukauden töissä.
4km:n työmatka sujui nopeammin.
Vaimoni oli kansakoulupohjainen kaupan työntekijä.
Meillä ei ollut mitään kummempia aineellisia tavoitteita.
Ryhtyessämme rakentamaan oli vaimo kotona kahden pienen lapsen kanssa saamatta mitään tukia tms.
Kahden tenavan päivähoito olisi maksanut suunnilleen vaimoni nettoansion verran.
Rakentamisen loppuvaiheissa ja pari vuotta eteen päin oli anus auki kuin tuuran putki.
Tiesimme asian etukäteen eikä se aiheuttanut mitään mieleliikkeitä.
Pulavuodet eivät aiheuttaneet vähäisintäkään säröä parisuhteeseemme.
Pikemminkin päin vastoin! Meille se oli haaste josta selvisimme yhdessä ollen jälkeen päin suorastaan ylpeitä tu
tuosta vaiheesta.
Ok:n pihaviljelmät sekä marjastus ja sienestys olivat tärkeä lisä ravinnossamme mutta lapsemme söivät terveellistä perusruokaa, riittävästi.
Koskaan ei trendeillä, höndeillä, böndeillä yms. ole ollut mitään merkitystä meille.
Eikä ole edelleenkään.
Elimme ja elämme omaa elämäämme.
Yritimme siirtää lapsillemme omaa ajatustamme kuluttamisesta.
"Koskaan ei mikään saa olla niin haluttavaa, etteikö siitä voi kieltäytyä, jos katsoo ettei saa sijoitukselleen riittävää vastiketta"!
Välttäminen toisten aivoilla ajttelua helpottaa kummasti elämistä.
Mottoni: Hyvin menee kun ei vertaa eikä valita!Monesti ne joilla ei ole paljon tai joille ei ole paljon annettu ovat tiukilla kuin viulunkieli...parisuhde vetelee viimeisiään kun pitää eurojaan laskella.
On helpompaa,kun on millä mällätä eikä tarvitse ostaa parastaennnen leimallisia ruokia. - 69 / 65
3+7 kirjoitti:
Olet onnekas mies. Omassa avioliitossani on aivan alkuaikoja lukuun ottamatta aiheutunut jatkuvasti kitkaa siitä, että minä olen vaimoani selvästi säästäväisempi, vaikkei hänkään varsinainen tuhlari ole. Olemme eläneet melkein vuosikymmenen minun palkallani vaimoni saadessa kodinhoidon- yms. tukia. Meidän molempien vanhemmat ovat antaneet meille merkittävän määrän suoraa ja epäsuoraa taloudellista apua tänä aikana. Itseensä vaimoin kuluttaa melko maltillisesti mutta lastenvaatehankinnoista hän ei suostu missään olosuhteissa tinkimään senttiäkään. Lastenvaatteiden on oltava viimeisen päälle. Kotimme pursuaa leluja ja muoviroinaa, josta mielestäni noin puolet on aivan turhaa. Etelänmatkallekin hän kinusi viime vuonna ja matkan jouduimme maksamaan osittain luottokorttivelalla. Minä ajattelen kaikessa kustannustehokkuutta ja kaikenlainen statuksen näyttäminen kuluttamalla on minulle erittäin syvästi vastenmielistä. Vaimollani on hiukan tuollaiseen taipumusta ja hänellä on muutenkin taipumusta kiinnostua mielestäni rasittavuuteen asti toisten ihmisten asioista ja arvostella heidän tekemisiään. Olemme onnistuneet pitämään taloutemme tasapainossa tähän asti ja kartuttamaan asuntovarallisuuttammekin ihan hyvin mutta minua hiukan hirvittää mitä tapahtuisi, jos joutuisin työttömäksi ja tulotasomme putoaisi nykyisestä merkittävästi.
Omassa kuvauksessasi näen melkeinpä peilikuvani.
Se vähä mitä saimme perintöä vanhemmiltamme, siirsimme suoraan omille lapsillemme.
Mitään tukea emme koskaan saaneet.
Onneksi vaimoni on jopa minua pihimpi eikä meillä ole ulkoisia paineita.
Sen verran turhamainen vaimoni on, että keskiluokkaisen automme alkaessa hipoa 15:n vuoden ikää hän alkaa vihjailemaan vaihdosta.
Ps. Uutena ostettuja joten montaa niitä ei ole ollutkaan.
Minä jouduin työttömäksi 53-vuotisena mutta sillä oli vain parisuhdetta kohentava vaikutus koska viimeiset vuodet olin ollut viikot pois kotoa, puutteen torjunnassa muualla.
Vaimo oli tuolloin ollut jo vuosia osa-aikaisena marketin kassana.
Pätkimisenikin loppuivat putken päähän, 57v.
- Rikkaan köyhä vaimo
Kaipaisin jotain neuvoja tähän parisuhteen rahapulmaan.
Olemme olleet naimisissa 3 vuotta. Olen toisessa avioliitossa ja ensimmäisestä on neljä lasta. Miehelläni ei ole lapsia. Olen aina ollut tarkka siitä, että en siipeile ja olen myös ensimmäisessä avioliitossani tottunut siihen, että itselläni rahaa ei ole (miehellä kyllä) ja vaatteet olen hankkinut enimmäkseen kirpparilta itselleni ja lapsille.
Yksi lapsi asuu enää kotona minun ja uuden mieheni kanssa. Olen itse työtön ja valitettavasti minulla on tosi hankala ja usein toistuva migreeni, että työnsaanti on hankalaa ja ikäkin tuntuu jo heikentävän työnsaantia. Tuloni on alle 700 euroa kuussa ja miehelläni tulot on viisi kertaa isommat.
Maksan tarkasti aina omat ja lapseni ruoat, eli kaupan kassakuiteista tarkistan ostetut tuotteet, ja se onkin helppoa, koska meillä on allergioiden vuoksi niin erilaiset ostokset kuin miehelläni. Vuokra, sähkö ja kodin hankinnat maksamme puoleksi, eli kun asumisemenot ovat noin puolet tuloistani, niin tosi tiukoilla olen jatkuvasti ja jos hankimme jotain uutta tavaraa, niin lainaan siihen rahat mieheltäni ja maksan erissä takaisin.
Vuokralla asuminen on väliaikaista ja uutta kotia etsimme. Mies haluaisi pienen omakotitalon, josta hän maksaisi kaksikolmasosaa ja omistussuhde olisi samoin. Kysyin, entäs jos tulee isompia remontteja, niin hän sanoi, että maksetaan puoliksi ja hän lainaa mulle rahat.
Entäs jos tulisikin ero, niin koen, että olisi epäreilua, että olisin maksanut puolet remonteista, mutta hän saisi sitten taas kaksikolmasosaa hinnasta.
Onko epäreilua miestäni kohtaan, jos hän maksaa ja omistaa talosta enemmän, niin hän joutuu maksamaan remonteista samassa suhteessa?
Vai onko epistä minua kohtaan, jos joudun maksamaan puolet, vaikken niin paljoa omista?
En enää tiedä, mitä ajatella. Stressi jatkuvasta rahan puutteesta ja migreenit ym. huolet päälle sekoittavat jo ajattelukykyä liikaa.
Mieheni on todella säästäväinen. Onneksi hänen ei tarvitse koskaan ostaa minulle mitään - hän luultavasti kärsisi siitä jotenkin - se on joskus nähty. Lapsilleni jos annan synttärilahjan, mies osallistuu siihen ehkä 5-10 % osuudella tai ei ollenkaan. Miehelläni on huoli siitä, ehtiikö hän kuluttaa rahansa ennen kuolemaansa.
Mikä tässä mättää, vai mättääkö mikään?- Kommentoija69
"Entäs jos tulisikin ero, niin koen, että olisi epäreilua, että olisin maksanut puolet remonteista, mutta hän saisi sitten taas kaksikolmasosaa hinnasta."
Mikäli teillä ei ole avioehtoa, sinulla on avio-oikeus tarkalleen puoleen yhteenlasketusta netto-omaisuudestanne (= varallisuus miinus velat, jossa kummankin puolison pienin mahdollinen henkilökohtainen nettovarallisuus on ositustarkoitusta varten laskettuna nolla euroa). Jos avioehtoa ei ole, voit ihan huoletta suostua minkälaiseen omistussuhteeseen tahansa, koska eron sattuessa olet joka tapauksessa oikeutettu puoleen. Jos teillä on avioehto, joka sulkee avio-oikeutesi asuntoonne pois, en tietenkään sinuna suostuisi miehesi ehdotukseen.
Mielestäni teidän tilanteessanne, jossa sinun tulosi ovat viidesosa miehesi tuloista, on kohtuutonta, että joudut ostamaan omasi ja lastesi ruoat kokonaan itse ja maksamaan puolet muista yhteisistä asumiskuluista. (Miksi muuten tulosi ovat noin pienet? Etkö saa neljä lapsesi isältä elatustukea? Jos hän on kuollut tai maksykyvytön, sinun pitäisi saada kunnalta silti kunnalta elatustukea.) Mielestäni olisi kohtuullista, että kumpikin teistä osallistuisi pakollisiin yhteisiin menoihin nettotulojen suhteessa eli sinä maksaisit asumiskuluista, kodinkone-, auto- yms. kotitaloutenne yhteisistä hankinnoista nykyisessä tilanteessanne viidesosan. Tuo pakko lainata rahaa isompiin ostoksiin aviomieheltäsi on outoa. Jo lain mukaan aviopuolisot ovat velvollisia elättämään toisensa. Keskustelitteko raha-asioista lainkaan ennen naimisiinmenoanne? - Rikkaan köyhä vaimo
Kommentoija69 kirjoitti:
"Entäs jos tulisikin ero, niin koen, että olisi epäreilua, että olisin maksanut puolet remonteista, mutta hän saisi sitten taas kaksikolmasosaa hinnasta."
Mikäli teillä ei ole avioehtoa, sinulla on avio-oikeus tarkalleen puoleen yhteenlasketusta netto-omaisuudestanne (= varallisuus miinus velat, jossa kummankin puolison pienin mahdollinen henkilökohtainen nettovarallisuus on ositustarkoitusta varten laskettuna nolla euroa). Jos avioehtoa ei ole, voit ihan huoletta suostua minkälaiseen omistussuhteeseen tahansa, koska eron sattuessa olet joka tapauksessa oikeutettu puoleen. Jos teillä on avioehto, joka sulkee avio-oikeutesi asuntoonne pois, en tietenkään sinuna suostuisi miehesi ehdotukseen.
Mielestäni teidän tilanteessanne, jossa sinun tulosi ovat viidesosa miehesi tuloista, on kohtuutonta, että joudut ostamaan omasi ja lastesi ruoat kokonaan itse ja maksamaan puolet muista yhteisistä asumiskuluista. (Miksi muuten tulosi ovat noin pienet? Etkö saa neljä lapsesi isältä elatustukea? Jos hän on kuollut tai maksykyvytön, sinun pitäisi saada kunnalta silti kunnalta elatustukea.) Mielestäni olisi kohtuullista, että kumpikin teistä osallistuisi pakollisiin yhteisiin menoihin nettotulojen suhteessa eli sinä maksaisit asumiskuluista, kodinkone-, auto- yms. kotitaloutenne yhteisistä hankinnoista nykyisessä tilanteessanne viidesosan. Tuo pakko lainata rahaa isompiin ostoksiin aviomieheltäsi on outoa. Jo lain mukaan aviopuolisot ovat velvollisia elättämään toisensa. Keskustelitteko raha-asioista lainkaan ennen naimisiinmenoanne?Kiitos Kommentoija69 vastauksestasi. :) Se tuntui hyvältä ja myös muistutti minua jo tietämistäni asioista - ihan tarpeellista muistutusta.
Avioehtoa ei ole, sillä mieheni on tuntenut minut niin pitkään, että luotti siihen, että vaikka eroaisimme, en vaatisi puolia häneltä. En vaatinut entiseltäkään mieheltäni - olen liian kiltti, joidenkin mielestä tyhmä siinä suhteessa, mutta en heidän mielestä muuten tyhmä ole. Rakkaus ja ihmissuhteet ovat aina vain olleet minulle tärkeämpiä tavoiteltavia asioita kuin raha.
Ei ex maksanut lasten elatusmaksuja, eikä vieläkään maksa tämän nuorimmankaan vaatteista yms. mitään, mutta onneksi sentään ruokaa antaa lapselleen, silloin lapsi hänen luonaan välillä on.
Muut lapset ovat jo täysi-ikäisiä, mutta opiskelevat ja yritän heitä joskus vähän auttaa.
Keskustelimme nykyisen mieheni kanssa raha-asioista ja sovimme tästä käytännöstä. En vain tiennyt, että putoan näin vähälle tulotasolle, mitä nyt työttömänä olen. Ikä jo lähempänä 50 vee, joten työnsaanti on haasteellista, varsinkin kun on tuo migreeni haittana.
Kai toivon, että mieheni jotenkin oppisi ajattelemaan vähän toisin, eli että jotkut menot voitaisiin maksaa siten, että maksan esim. vain yhden kolmasosan ja hän kaksi. Jotkuthan maksavat menonsa suhteessa tuloihinsa.
Tsemppiä kaikille pareille raha-asioiden hoitoon! =) - Rikkaan köyhä vaimo
Kommentoija69 kirjoitti:
"Entäs jos tulisikin ero, niin koen, että olisi epäreilua, että olisin maksanut puolet remonteista, mutta hän saisi sitten taas kaksikolmasosaa hinnasta."
Mikäli teillä ei ole avioehtoa, sinulla on avio-oikeus tarkalleen puoleen yhteenlasketusta netto-omaisuudestanne (= varallisuus miinus velat, jossa kummankin puolison pienin mahdollinen henkilökohtainen nettovarallisuus on ositustarkoitusta varten laskettuna nolla euroa). Jos avioehtoa ei ole, voit ihan huoletta suostua minkälaiseen omistussuhteeseen tahansa, koska eron sattuessa olet joka tapauksessa oikeutettu puoleen. Jos teillä on avioehto, joka sulkee avio-oikeutesi asuntoonne pois, en tietenkään sinuna suostuisi miehesi ehdotukseen.
Mielestäni teidän tilanteessanne, jossa sinun tulosi ovat viidesosa miehesi tuloista, on kohtuutonta, että joudut ostamaan omasi ja lastesi ruoat kokonaan itse ja maksamaan puolet muista yhteisistä asumiskuluista. (Miksi muuten tulosi ovat noin pienet? Etkö saa neljä lapsesi isältä elatustukea? Jos hän on kuollut tai maksykyvytön, sinun pitäisi saada kunnalta silti kunnalta elatustukea.) Mielestäni olisi kohtuullista, että kumpikin teistä osallistuisi pakollisiin yhteisiin menoihin nettotulojen suhteessa eli sinä maksaisit asumiskuluista, kodinkone-, auto- yms. kotitaloutenne yhteisistä hankinnoista nykyisessä tilanteessanne viidesosan. Tuo pakko lainata rahaa isompiin ostoksiin aviomieheltäsi on outoa. Jo lain mukaan aviopuolisot ovat velvollisia elättämään toisensa. Keskustelitteko raha-asioista lainkaan ennen naimisiinmenoanne?Hei vielä Kommentoija69
Unohdin sanoa, että järkitasolla olen kanssasi samaa mieltä ja suunnilleen noin varmaan neuvoisin omia lapsiani vastaavassa tilanteessa, kuten sinä neuvoit minua - olisi kohtuullista, että maksaisin viidesosan kuluistamme tässä tilanteessa.
Tulotilanteeni voi kuitenin olla tällainen pitkäänkin, ja koen, että ei ole miestäni kohtaan reilua, että hänen pitäisi maksaa kulujamme niin paljon enemmän minun huonon tuurini vuoksi (sairastaminen, työttömyys).
Toisaalta tiedän, että avioliitto on yhteinen homma ja yhdessä olisi hyvä jakaa hyvät ja huonot asiat. Tunneihminen kun olen, niin en aina järjellä jaksa ajatella. Saan enemmän iloa hyvistä ihmissuhteista kuin rahasta, mutta olisihan se mukava, jos ei näin tiukilla tarvitsisi olla. Taloudellisestihan pärjäisin paremmin yksin, kun saisi esim. asumistukea.
Avoliitossa oleville tulikin hyviä uutisia valtiovallalta vuoden alusta, kun avopuolison tulot eivät enää heikennä työttömyysturvaa. Aviopareja tämä ei koske.
Toiveikkaana ajattelen, että vielä pääsen joskus työhön ja tulotaso paranee. Pidän itselleni peukkuja ja muillekin työnhakijoille! - Kommentoija69
Rikkaan köyhä vaimo kirjoitti:
Hei vielä Kommentoija69
Unohdin sanoa, että järkitasolla olen kanssasi samaa mieltä ja suunnilleen noin varmaan neuvoisin omia lapsiani vastaavassa tilanteessa, kuten sinä neuvoit minua - olisi kohtuullista, että maksaisin viidesosan kuluistamme tässä tilanteessa.
Tulotilanteeni voi kuitenin olla tällainen pitkäänkin, ja koen, että ei ole miestäni kohtaan reilua, että hänen pitäisi maksaa kulujamme niin paljon enemmän minun huonon tuurini vuoksi (sairastaminen, työttömyys).
Toisaalta tiedän, että avioliitto on yhteinen homma ja yhdessä olisi hyvä jakaa hyvät ja huonot asiat. Tunneihminen kun olen, niin en aina järjellä jaksa ajatella. Saan enemmän iloa hyvistä ihmissuhteista kuin rahasta, mutta olisihan se mukava, jos ei näin tiukilla tarvitsisi olla. Taloudellisestihan pärjäisin paremmin yksin, kun saisi esim. asumistukea.
Avoliitossa oleville tulikin hyviä uutisia valtiovallalta vuoden alusta, kun avopuolison tulot eivät enää heikennä työttömyysturvaa. Aviopareja tämä ei koske.
Toiveikkaana ajattelen, että vielä pääsen joskus työhön ja tulotaso paranee. Pidän itselleni peukkuja ja muillekin työnhakijoille!"Avoliitossa oleville tulikin hyviä uutisia valtiovallalta vuoden alusta, kun avopuolison tulot eivät enää heikennä työttömyysturvaa. Aviopareja tämä ei koske."
Kyllä koskee. Kelan sivuilla puhutaan puolisosta erittelemättä onko kyse avio- vai avopuolisosta. Laskurissa voi valita onko kyseessä avio- vai avoliitto. Kokeilin eikä valinta vaikuttanut työmarkkinatukeen millään tavoin. Missään kohdassa ei edes kysytty puolison palkkatulojen määrää. Sinä olet oikeutettu työmarkkinatukeen, jos olet työtön työnhakija.
https://easiointi.kela.fi/tmlaskenta_app/LaskentaApplication
- Rikkaan köyhä vaimo
Se unohtui vielä viestistäni, että teen yksin ihan kaikki kotityöt. Mies auttaa pihatöissä joskus kun ehtii. Mies maksaa kaikki auton kulut, koska auto on hänelle välttämätön - hän huoltaa sitä enimmäkseen itse.
Itse käytän autoa max kerran viikossa ruokaostoksilla käyntiin. Mieskin käy joskus kaupasta kassillisen ruokaa ostamassa. Mies myös joskus korjaa lapseni pyörää, joka on tietenkin ihana asia.
Mieheni elää lähes täyshoidossa ja monenlaista muutakin hoitoa saa, kuten hierontaa, hellimistä ja seksiä. Rakastan häntä ja uskon, että hänkin rakastaa minua, vaikka ehkei siltä tekstin mukaan vaikuta.
Palkkani kaikesta kotityöstä yms. on se, ettei minun tarvitse maksaa auton kuluja. Kauppaan menen useimmiten kävellen ja netin kautta ostan vaatteet itselleni ja lapselleni - itselleni käytettynä. Urheilen kotona tai käyn lenkillä - edullista.
Huonekaluja pitäisi uusia, mutta kun minulla ei ole vara maksaa niistä puolia, eikä mies suostu niitä yksin ostamaan, niin pitää vaan noita rikkinäisiä katsella. Ehkä joskus voitan lotosta ja sisustan kotimme kauniiksi. Onneksi saan mieheltäni lainaan rahaa tarvittaessa, jos oikein kyllästyn noita katselemaan, mutta nyt ei ole vara ottaa lainaakaan, vaikka se onneksi korotonta onkin. - mä vaan
Meillä on erilliset tilit, mutta yhteiset rahat. Jaamme paljon muutakin ja elämme yhdessä - talouskin on siksi yhteinen asia. Mä tykkään laskeskella ja suunnitella, joten vastuu seurannasta on mulla. Laskemme palkkapäivien lähestyessä tulot yhteen, maksamme laskut ja varaamme rahaa päivittäisostoksiin. Mietimme, onko isompia hankintoja tai tarvitsevatko lapset jotakin. Sitten kummankin tilille jätetään tietty summa, jonka käytöstä toisella ei ole lupaa valittaa. (Aina ei tosin ole ollut jaettavaa.) Jos jotain vielä jää, pannaan säästötilille.
Systeemi on toiminut. Välillä toinen on ollut opiskelija, toinen töissä; toinen vanhempain- tai hoitovapaalla, toinen töissä; toinen tienannut enemmän, toinen vähemmän.
Rahasta (tai sen puutteesta tai käytöstä) ei sinällään ole tullut kiistaa, mutta ei silti ole mukavaa olla köyhä. Kyllä se mua ainakin on stressannut. Yhdessä on kuitenkin selvitty, ja siitä ollaan ylpeitä. Sellainen ero meillä on, että mies miettii enemmän palkkakehitystä, kun taas mulle rahaa on tarpeeksi, kun se riittää tähän elämään. Rikas on silloin, kun ei tartte huolehtia rahasta ja kun rikkaus on muussa kuin omaisuudessa.- 69 / 65
Työnjakomme. Vaimo seuraa kuluja pankkien tiliotteiden ja luottokortin laskuyhteenvedon kautta.
Sydäntä riipovat kertakulut kuten taloyhtiön remppa 40000€ aiheuttavat keskustelua mutta ovat väistämättömiä.
Minä olen joskus suunnitellut tuloja ja teen sitä vieläkin satunnaisesti.
Yhteistä on juuri tuo "vaimon seuranta, miehen tulojen suunnittelu".
Emme stressaantuneet köyhyydestä koska se oli tiedossa etukäteen ja tiesimme sen olevan väliaikaista. Todellinen "pane sieniin puolet petäjäistä" aika kesti pari, kolme vuotta.
Silloin oli osa lapsiperheen ravinnostakin etsittävä metsästä ja kasvatettava pienellä tontilla.
Tuon kauden jälkeen toinen lapsistamme, 38v, ei ole syönyt sieniä.
Minusta esimerkiksi mureketaikinaan murennetut, kuivatut tatit eivät leimaa lihapullien makua.
Sienikastikkeen ja -sopan ja -pizzan ymmärrän.
5-kertaa viikossa parin vuoden ajan tuntuu olleen toiselle tanavalle riittävästi.
Lienemme fatalisteja. Emme ole laskeneet palkkapäiviä emmekä summailleet kuluja.
Olemme kuluttaneet perustarpeidemme mukaan ja siihen ovat rahat aina riittäneet jollakin konstilla ( =metsä).
Kun jotain on alkanut jäämään niin se ei ole aiheuttanut mitään "osteluhimoa".
Vaatteita on ollut pakko uusia mutta lasten vaatetuksen osalta vaimo hoiti suuren osan saamalla sukulaisilta heidän pieneksijääneita lasten vaatteitaan sekä kulkemalla mukanani työmatkoillani Helsingissä käyden siellä jossakin lasten vaatteiden vaihtopisteessä. - pikas
Rikas on silloin, kun on hulppea omakotitalo keskustan liepeillä, kunnon kesämökki rannassa (meri/järvi), kunnon ajopeli/t, kunnon työ, ei tarvitse miettiä lähteekö all-inclusive karibian matkalle vai ei ainakaan rahan puutteessa.
- Iloisia eläkepäiviä
69 / 64 -voinet katsoa onnellisena miehenä menneeseen, liittosi - vaimosi on toiminut hienon ihmkisen tavoin, ainakin talousasiassa. ja tulevaan. Nyt kannattaisi sinunkin jo hellittää, kukkaronnyöreistäkin, elämä on lyhyt, eikä omaisuutta saa hautaan mukanaan.Vie hienoa vaimoasi eläkepäivillä, vaikka maksaen kaiken, matkoille, tapahtumiin, mikä kiinnostaa, tehkää yhdessä kaikkea sitä kivaa, mutta ruuhkavuosina ette ehtineet.
- 69 / 65
Kiitoksia toivotuksesta! Harvinaista hyväntahtoisuutta!
Ketjun aikana vaimo ehti täyttämään 65v.
Viimeiset 15-vuotta olemme "löysäilleet" mutta se ei tarkoita holtittomuutta päivittäisessä kulutuksessa.
Maksamme kaiken yhteisestä kassasta, erittelemättä.
Vaimo käy vuosittain naisystävänsä kanssa matkoilla 5000€:n kortti lompakossaan.
En ole koskaan katsonut hänen kulunkejaan koska tiedän hänen toimivan järkevästi.
Ostoksensa hän esittelee iloisen ylpeänä.
Itsepä tietää tarpeensa.
Pääkaupunkiseudun teatterimatkoille en viitsi lähteä mukaan. Antaa naisten hoitaa ne keskenään. Sama koskee Tallinnan parin vuorokauden piipahduksia.
Kiinnostus urheiluun ja matkustelu ovat yhteisiä mielenkiintomme kohteita.
Matkoissakin minä pihistän.
Esimerkiksi Atlantin risteilyn lisukkeena saimme lisäviikon Funchalissa 87,50€/hlö.
Albanian kiertomatkan kylkiäisenä lisäviikko Korfulla 60€/hlö.
Kuuban kiertelyn ohessa Ai-viikko Holguinissa ei nostanut paljoakaan kiertelyn hintaa.
Jne.
Irlannin kiertomatkan teimme nimen omaan vaimon mieliteon perusteella.
Kotiuduimme 3:n viikon reisusta viime sunnuntaina.
Seuraavalle lähdemme 05.07.
Kaikkinensa, tuossa suhteessa minulla on puhdas omatunto ja parasta kaikessa on se, että vaimo myös arvostaa näitä mahdollisuuksia.
Mutta marketissa katson punalappuiset ja lasken yksikkähinnat.
- ansaitkoot itse
no ei toista tarvii elättää ja ostella omasta tienestistä vaatteita ja herkkuja
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse984842Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1143962Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2113860Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1202265Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575801987Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.801386- 1371344
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.1701333En ymmärrä ateisteja!
Raamattu on aitoa historiaa, jotka ovat kirjoittaneet aikalaiset! Mitä änkyröitte turhaa???5831253- 531135