Oletteko te Suomessa asuvat huomanneet tällaista ilmiötä? Minun korvaani se on häirinnyt niin kauan kuin olen voinut kuunnella Suomen radiota netin kautta eli suurin piirtein vuodesta 2008. (Asun siis ulkomailla jo neljättäkymmenettä vuotta.) Koska en edes lomaile Suomessa, en voi tietää, miten ihmiset arkipäivässään puhuvat. Lähteenäni ovat vain Ylen kanavat.
Sanotaan esimerkiksi: "poliisi ohjaa liikenNETtä" sen sijaan, että sanottaisiin normaalisti "poliisi ohjaa LIIkennettä".
Tai: "säätiedotus merenKULkijoille" eikä "säätiedotus MErenkulkijoille".
Tai: "kello kahdeksanTOISta" eikä "kello KAHdeksantoista".
Mielestäni tämä ilmiö - painotuksen sijoittaminen keskelle sanaa varsinkin yhdyssanoissa - on vain kasvanut näiden vuosien aikana. Valuukohan sanojen painotus loppujen lopuksi sinne viimeiselle tavulle? (Se omituinen loppukiekaushan jo monilla onkin ihan vakituisena yksityiskohtana puheessaan.)
Sanotaan esimerkiksi: "poliisi ohjaa liikenNETtä" sen sijaan, että sanottaisiin normaalisti "poliisi ohjaa LIIkennettä".
Tai: "säätiedotus merenKULkijoille" eikä "säätiedotus MErenkulkijoille".
Tai: "kello kahdeksanTOISta" eikä "kello KAHdeksantoista".
Mielestäni tämä ilmiö - painotuksen sijoittaminen keskelle sanaa varsinkin yhdyssanoissa - on vain kasvanut näiden vuosien aikana. Valuukohan sanojen painotus loppujen lopuksi sinne viimeiselle tavulle? (Se omituinen loppukiekaushan jo monilla onkin ihan vakituisena yksityiskohtana puheessaan.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
En ole itse kiinnittänyt asian huomiota, mutta nyt arvelen:
Kysymys on ilmeisesti teennäisestä radio- ja kuulutuskielestä. Tavoitellaan lämpimyyttä kalseaan yksinpuhumiseen. Asiaan kuuluu muitakin kiekaisuja, jotta puhe ei kuulostaisi tylyltä ja tärkeilevältä saarnaamiselta.
Kyseessä ei siis ole luonnollinen puhekieli kasvoista kasvoihin tai puhelimessa, jolloin vastaanottaja on tunnettu ja välittömästi havaittu.
Tai sitten se on vain pitkien sanojen ja ilmaisujen sivupainoa, jota esiintynee kaikissa kielissä osana puherytmiä.
Muistan, että lapsuuteni aikoina pilkattiin juuri tuota outoa sanapainoa hokemalla "äs-TEE-teen uuTIsia".
Minun lapsuudessani sanottiin "ES-tee-teen UUtisia".
"Minun lapsuudessani sanottiin "ES-tee-teen UUtisia"."
Niin minunkin! :o)
Toinen tapahtunut muutos on, että on alettu painottaa etunimeä sukunimen sijasta mainittaessa sekä etu- että sukunimi. Yleisradion juontajakin esittelee itsensä MIka Saarelaiseksi, ei Mika SAArelaiseksi. Mieleeni tulee aina, että talossa on toinenkin Saarelainen, jonka etunimi ei ole Mika, ja Mika Saarelainen haluaa erottua hänestä.