Olen pohdiskellut,että on melkein mahdotonta irtautua omista vanhemmistani.
He ovat olleet todella kiinni elämässäni pienestä pitäen.
Koen etten ole itsenäistynyt ihan normaalilla tavalla. Saan todella tehdä työtä että kykenen itsenäisiin päätöksiin ja tekemään itsenäisesti omia valintoja.He eivät myöskään luota sanomisiini eikä minuun muutenkaan.He tarkistelevat jatkuvasti toisiltaan puhunko edes totta.En esim.koe että kykenisin muuttamaan eri paikkakunnalle kuin vanhempani,sillä he eivät voi
sitten "holhota" minua. Ovatko vanhempani sitten
ihan normaaleita? Olen siis kohta jo lähellä kolmeakymppiä..ja vanhempani edelleen
holhoavat minua kuin pientä lasta. Minunhan siis pitäisi olla jo ihan täysin itsenäisesti elävä,itsenäinen aikuinen.Hävettää kertoa mahdolliselle seurustelukumppanillekin=/
Olen sitkeästi yrittänyt irtautua,mutta se ei näytä olevan mahdollista...
Neuvoja?
He ovat olleet todella kiinni elämässäni pienestä pitäen.
Koen etten ole itsenäistynyt ihan normaalilla tavalla. Saan todella tehdä työtä että kykenen itsenäisiin päätöksiin ja tekemään itsenäisesti omia valintoja.He eivät myöskään luota sanomisiini eikä minuun muutenkaan.He tarkistelevat jatkuvasti toisiltaan puhunko edes totta.En esim.koe että kykenisin muuttamaan eri paikkakunnalle kuin vanhempani,sillä he eivät voi
sitten "holhota" minua. Ovatko vanhempani sitten
ihan normaaleita? Olen siis kohta jo lähellä kolmeakymppiä..ja vanhempani edelleen
holhoavat minua kuin pientä lasta. Minunhan siis pitäisi olla jo ihan täysin itsenäisesti elävä,itsenäinen aikuinen.Hävettää kertoa mahdolliselle seurustelukumppanillekin=/
Olen sitkeästi yrittänyt irtautua,mutta se ei näytä olevan mahdollista...
Neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ekaks: yli puoli voittoa on että tiedostat asian. Onneksi olkoon. Tokaks, mitkä mulla toimii: muuta kauemmas, itsesi tähden. Sinä voit olla olemassa ilman vanhempiasikin. Pidä yhteyttä harvemmin ja älä kerro henkilökohtaisista asioistasi, joihin he voivat puuttua ja tikkuilla. Helpottaa huomattavasti.
Hyvältä kuulostaa,mutta se ei valitettavasti onnistu. Jos en kerro
henkilökohtaisia asioita,sitten vasta olenkin heidän silmätikkunaan
ja alkavat epäillä kaikenlaista..he ovat hyvin epäileväisia ja
"tietävät kaiken" omasta mielestään..en voi todellakaan
tehdä itsenäisesti päätöksiä.Jos esim.nyt ottaisin ja muuttaisin
eri paikkakunnalle heidän tietämättään he pitäisivät
minua ihan hulluna ja mielenvikaisena.Luultavasti olisin hoidon tarpeessa?
Toinen ongelma on
siinä että he ovat olleet niin kiinni elämässäni,etten osaa elää
itsekseni,en yksinkertaisesti selviä arkisista asioista.
Minun on pakko halia äitiäni ja isääni joka aamu ja ilta, siksi en voi muutta heistä kovin kauaksi, jotta voimme halia keskenämme. He ostavat kaikki vaatteeni ja tekevät minulla päivän ruuatkin alkaen aamupalasta aina iltapalaan asti. Jos asuisin kauempana, niin kuka minut illalla peiitelesi ja antaisi hyvän yön suukon. Minusta vanhaempani pitävät minua lapsena, siis pienenä lapsena, vaikka olen jo 30 vuotias. En osaa imuroida, tiskata, enkä pestä pyykkiä, koska äiti pyykkää meillä. Olen aika avuton yksin, en osaa tehdä mitään itse. Takapuolen pyyhin jo itse, enkä anna äitini pyyhkiä persettäni, koska osaan jo itsekin sen tehdä.