Olen kyllästynyt koirien ulkoiluttajiin ja hermoheikkoihin koiriin. Arvaamattomiin koiriin, joita talutetaan 3 metriä pitkässä hihnassa. Muriseviin koiriin, on ollut jopa tapaus jossa koira lähti irti ulkoiluttajalta ja haukkui pyörän perässä 150 metriä.
Ihmisiä jotka pelästyvät kun ohitan heidät takaa. Mummoja jotka siirtyvät sivuttain kevytväylän sivuun hankeen.
Olen ajattelut että nauhoitan kännykkään kilinää ja soitan sitä 1,5 tuntia putkeen koko ajan.
Mitä kannattaisi soittaa kännykässä koko ajan?
Ihmisiä jotka pelästyvät kun ohitan heidät takaa. Mummoja jotka siirtyvät sivuttain kevytväylän sivuun hankeen.
Olen ajattelut että nauhoitan kännykkään kilinää ja soitan sitä 1,5 tuntia putkeen koko ajan.
Mitä kannattaisi soittaa kännykässä koko ajan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen törmännyt samaan aiheeseen .....koirien kanssa kävellään kun euroopan omistajat ja hihna kelasta annetaan koiralle löysiä 2-5 m joten taluttaja kävelee toista puolta ja koira toista puolta ...läheltä piti tilanteita usein ja olen ajanut myös taluttajan jaloille ja koiran kylkeen mutta ei vain ole kerennyt jarruttamaan ja olen ajanut omalla puolellani
Liikenteessä ollaan liikenteen ehdoilla. Hermoilu ottaa vain omaan päähän. Tapahtumia ei voi liikenteessä valita, oman suhtautumisensa niihin voi.
Jos pyöräilee sääntöjen mukaan, siis pyörätiellä, joutuu väkisin tekemisiin muiden pyöräilijöiden, kävelijöiden ja talutettavien kanssa. Näissä tilanteissa kannattaa vain pitää pää viileänä ja sormet valmiiksi jarrukahvoilla. Liikenteessä ei ketään voi kouluttaa, jätetään se suosiolla pois mielestäkin. Pyöräilijä joka tapauksessa ajoneuvon kuljettajana väistää kaikkia jalan kulkevia kevyenliikenteenväylällä.
Yritä ottaa se niin, että kuntoilumielessä pyöräilevälle nopeuden muutokset ovat hyvää harjoitusta.
Voi ja kannattaa kouluttaa! Se ei ole koiran vika, jos omistaja päästää liikaa flexiä. Virheellisesti toimivalle typerälle koiran omistajalle kannattaa kertoa joka kerta tämän virheestä ja kovaäänisesti. Kyllä se typerämpikin koiran omistaja oppii vähitellen.
Olen samaa mieltä siitä, ettei se ole koiraparan vika jos omistaja ei osaa kulkea liikenteessä oikein.
Siitä olen täysin eri mieltä, että kannattaisi korottaa ääntään ja kouluttaa kanssakulkijoita. Se ei vain toimi ja tuottaa lisäksi pyöräilijöille huonoa mainetta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11303741
Olen joskus joutunut pysähtymään kun tien yli on niin paljon narua ettei siitä millään pääse. Silloin olen kyllä sanonut siellä narun päässä olevalle että ajattelisi edes koiran parasta. Nimittäin jos minä huomaamatta ajan siihen naruun ja hän ei päästä irti niin Fifiltä lähtee pää. Se on saanut jonkinlaisen ajatuksen selvästi liikkeelle.
Pari kertaa koiran päättäessä äkkiarvaamatta vaihtaa puolta ja flexin yli ajettuani sekä toisella kertaa siihen sotkeuduttuani tein tietoisen päätöksen ja siirryin ajamaan ajoradalle. Toimin siis lakien ja asetusten vastaisesti, mutta tunnen oloni turvallisemmaksi tällä tavoin toimiessani. Varsinkin maantiepyörällä nopeuserot nousevat kl-väylällä ajaessa helposti vaarallisen suuriksi eikä meistä monikaan ilmeisesti muista ajaa riittävän hitaalla nopeudella.
Tuosta flexisotkusta tuli muuten pyörään reilun tonnin remontti, koiralle ja taluttajalle ei onneksi vaurioita, itselleni vain muutamia naarmuja polveen ja kyynärpäähän. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen koiran omistajan kotivakuutus onneksi korvasi rikkoutuneiden osien uushankinnat.
Nykyään ajan siis pääasiassa ajoradalla pl. sellaiset kl-väylät, joilla ei ole paljon liikennettä eivätkä siten niin onnettomuusherkkiä. Jotkut autoilijat eivät tavastani jostain syystä pidä, töötit ja keskarit ovat tulleet tutuiksi. Onpa kerran eräs agressiivinen nuorimies tullut haastamaan riitaakin, kun näytin keskaria takaisin ajaessani lyhyen matkaa kaupungissa tieliikennelain mukaisesta tien oikeata reunaa enkä siirtynyt vasemmassa reunassa olevalle kl-väylälle. Onneksi pääsin pyörällä karkuun siinä vaiheessa, kun keskustelu alkoi mennä hänen puoleltaan fyysiseksi. Entisenä nyrkkeilijänä olisin varmaankin hänen kanssaan pärjännyt, mutta nopeat jalat ovat joka tapauksessa aina paras itsepuolustuskeino. Juoksulla kaveri ei tosin pärjännyt pyörälle.
Maantiepyörässäkin paras turvavaruste on soittokello. Sitä saa kl-väylillä käyttää tosi ahkeraan, mutta siitäkään ei aina ole apua tai sillä ei ole mitään vaikutusta. Jalankulkijoiden kanssa saa olla todella varovainen puhumattakaan lapsista. Lasten arvaamattoman käytöksen voi toki ymmärtää, mutta ei aikuisten. Monesti ryhmä rinnakkain kulkevia haahuilijoita täyttää koko väylän ja kun kelloa soittaa, niin yleensä koko porukka alkaa ihmettelemään mitä tapahtuu eikä kukaan ainakaan väistä. Vielä älyttömämpiä ovat kuulokkeet korvilla viuhtovat rullaluistelijat, jotka eivät kuule yhtään mitään ja täyttävät sauvoineen väylän koko leveydeltään. Kerran olen joutunut kopauttamaan tälläistä tyyppiä olkapäähän ennen kuin pääsin ohitse musiikin soidessa niin kovalla, että hän ei todella hahmottanut ympäristöstään mitään.
Oli aika koominen näky kun taluttaja seisoi toisella puolella tietä ja koira toisella puolella tietä pimeän alikulun suulla. Siinä olisi sattunut koiraa sekä pyöräilijää jos olisi kohdalle sattunut.