Noh...

Nyt mielipiteet esille!

Vähän aikaa sitten mietin miten hauskaa olisi omistaa muurahaisfarmi. Miten kiinnostavaa olisi katsella muurahaisten elämää. Aluksi se olikin hauskaa. Katsoin niiden lisääntyvän ja laajentavan elinaluettaan. Vietin tunteja katsellessani niitä. Ne tekivät mitä selviytyäkseen täytyi. Huomasin lopulta, että oikeastaan, tein vain sitä. Joka päivä. Ne olivat riippuvaisia minusta, ymmärräthän. Luulisin että aloin rakastaa niitä... ja tietenkin halusin niiden rakastavan minua. Sellaista oli hupini - Ja ääretön rakkauteni.

Päätin laajentaa muurahaisfarmia. Ehkä menin liian pitkälle, etenkin asutusalueissa. Viimeisissä laskelmissa yhdyskunta koostui lähes 7 miljardista muurahaisesta. Ne elivät 2 tonnissa maata, joka lepäsi 20m² kokoisten kovetettujen lasien välissä. Yli 80 digitaali kameraa oli sijoiteltu ympäri pesää. Tällä kertaa saatoin nähdä kaiken. Sitä mukaa kun harrastuksestani kehittyi pakkomielle päätin katsoa tarkemmin rakkaita muurahaisiani, aloin kiinnostua yksittäisistä muurahaisista: Niiden tavoista, käyttäytymisestä ja elämän tyylistä. Minun täytyy kertoa että se oli pienoinen shokki. Huomasin että muurahaiset ovat - eläimiä! Ne tekevät kuvottavia asioita: Ne elävät kaikkea muuta kuin hygieenisesti ja kun katsot tosi läheltä. Siis läheltä, ne ovat niin rumia. Vatsaa vääntävän oksettavan rumia. Ne tekevät huorin ryhmissä, murhaavat toisiaan, eivätkä omaa käytöstapoja. Eikä ajatus sukuelinten piilottamisesta juolahtanut mieleenkään.

Aloin puhua niille. Anelemaan niitä. Pyysin niitä muuttamaan tapojaan. Pystytin jopa kylttejä ja julisteita pyytäen niitä katumaan... mutta mitään ei tapahtunut. Mikään ei muuttunut. Istuin lasisäiliön vieressä kohdevalossa, heiluttaen käsiä, että ne huomaisivat minut. Tunnistaisivat minut siksi, joka tuo salaatin joka aamu... muttei silti mitään. Ei edes kiitosta salaattimiehelle. Olisi ollut hienoa saada edes vähän huomiota. En halunnut palvottavaksi.... tai mitään sellaista. Vaikka annankin niille kaiken. Pieni huomionosoitus olisi ollut hienoa. Mutta ne eivät voineet nähdä tai kuulla minua. Ne eivät ymmärtäneet sanojani. Ilmiselvästi tämä ei ole minun syytäni.

En tiedä miksi, mutta tämä jatkuva anteliaisuuteni epähuomiointi teki minut vihaiseksi. Ei vaikuttanut oikealta, että olin syy niiden olemassaoloon ja niiden olemassaolon jatkumiseen, enkä saanut mitään arvoa. Miksei ne voineet nähdä isoa kättä, joka tuo niille salaatin taivaalta joka aamu. Mikseivät ne voineet aistia läsnäoloani. Joten, hankin pinsetit ja mikroskoopin. Etsin pesästä esimerkkejä huonosta käytöksestä ja kun löysin sellaisen niin tein pahoja asioita kyseiselle muurahaiselle. Esimerkiksi jalan tai kahden menetyksen. Luulin muiden oppivan esimerkeistä... Ne eivät oppineet. Koska muurahaisten raajojen katkominen on näpertelyä, aloin rankaisemaan niitä vanhanaikaisin keinoin: Suurennnuslasin ja auringon kanssa. Mutta niiden tuska oli liian lyhyt ja ulkona sää oli epäluotettava. Niin paljon rankaisemista tarvitsisi vielä tehdä. Niitä oli sentään lähes 7 miljardia. Tulitikku ja sytkäri ei riitä tähän hommaan, joten rakensin uunin, läpinäkyvillä seinillä. Näin saatoin katsoa niiden palavan. Minun täytyy sanoa etten saa mielihyvää katsoessani raajojen irtoavan, niiden leukojen avautuvan ja sulkeutuvan nopeasti tai katsoessani niiden suojakilven hitaasti höyrystyvän, mutta mitä minä voin tehdä? -Ne ovat syntisiä eläimiä. Minun täytyy rankaista niitä siitä mitä ne ovat. Olen varma että näette tekojeni loogisuuden ja oikeutuksen... annan niille elämän, annan niille kaiken. Huomasin että jos laitan ne uunin täsmälleen 110,8 asteeseen, voin pitää niitä elossaan ja tuskissaan lähes loputtomasti. Se todella vaikuttaisi ikuisuudelta... niille. Jos ne olisivat kuunnelleet minua. Jos ne olisivat vain yrittäneet parantaa tapansa, olleet välittämättä sisäänrakennetuista vaistoistaan. Voisin näyttää niille rauhan.

Eräänä päivänä näin itseni peilistä. Olin laittamassa lisää syntisiä uuniin. Tuona hetkenä kysyin itseltäni useita kysymyksiä. Nyt kysyn teiltä YleX Iltapäivä: Näit minut mielessäsi laittavan eläviä muurahaisia uuniin. Jos todella näit minun tekevän niin... mitä ajattelit minusta? Enkö ole oikeutettu polttamaan niitä? Teenkö väärin odottaessani niiltä kiitollisuutta, olenhan syy siihen että ne ovat olemassa? Enkö ole oikeutettu saamaan edes pientä kiitosta tai huomionosoitusta? Eikö tekoni olekkin täysin järkevää ja oikeutettua?