Opetuksia yksinhuoltajille, osa 1

Olen Iso ja Kova, mutta luonteeltani pehmeä, joten ethän viitsisi loukata minua suotta...
Vai osuiko kirjoitukseni sisälmyksiisi?

Terkuin,
Jortsu

Niih, näin yksinkertaisena ihmisenä tuli vaan mieleen että eikö siellä baarissa vois vaihtaa puhelinnumeroa ja tavata seuraavan kerran kun YH:n kersat om isänsä luona tai mummolassa. Ja jos oikein helvetisti panettaa, niin köyriä mieluummin tosiaan siellä miestenhuoneessa.

On se paskamaista miehenkin istua aamulla vieraiden kakaroiden kanssa aamiaispöydässä. Koemusta on, ja siksi en yh-äitien koteihin lähdekään, mikäli tiedän että lapset ovat paikalla - ja jos se on selvinnyt vasta perillä, olen kääntynyt kynnykseltä takaisin.

Äh... kirjoitti:

Niih, näin yksinkertaisena ihmisenä tuli vaan mieleen että eikö siellä baarissa vois vaihtaa puhelinnumeroa ja tavata seuraavan kerran kun YH:n kersat om isänsä luona tai mummolassa. Ja jos oikein helvetisti panettaa, niin köyriä mieluummin tosiaan siellä miestenhuoneessa.

On se paskamaista miehenkin istua aamulla vieraiden kakaroiden kanssa aamiaispöydässä. Koemusta on, ja siksi en yh-äitien koteihin lähdekään, mikäli tiedän että lapset ovat paikalla - ja jos se on selvinnyt vasta perillä, olen kääntynyt kynnykseltä takaisin.

Lue lisää

*Nostan kotsaa ja kumarran*

Selkärankaa! Suomi-Uros!

Jorma kirjoitti:

*Nostan kotsaa ja kumarran*

Selkärankaa! Suomi-Uros!

No, en tiedä onko mulla nyt sen kummemmin selkärankaa, exän mukaan ei, mutta osaan ainakin kuvitella miltä lapsesta ehkä tuntuu:

- ensinnäkin, vähän alempana nimimerkillä Jees kertomani oman kokemuksen perusteella, ja omia lapsia tuossa kohtaa miettien...

- sekä siitä syystä että olen itse yh-äidin kasvattama ja tiedän kuinka paskamaiselta pienestä pojasta tuntuu kun äidin miesystävät vaihtuvat tasaiseen tahtiin.

Olen tosiaan joskus istunut aamupalapöydässä vaivautuneena, kun toisen miehen lapset ovat killittäneet vieressä (ootko sää meidän uus isi?). Ei tunnu hyvältä... ja jos tuosta ei joku mies piittaa, niin kaverin empatiakyvyissä on oltava jotain pahasti pielessä. Kyllä parisuhteen täytyis olla aika vahvalla pohjalla ja yhteinen tulevaisuus suunnitteilla, ennen kuin uusia kumppaneita lapsille esitellään. Ja älkää nyt vaan sanoko että sieltä voi lähteä ennen lasten heräämistä pois... se se vasta kurjaa on kun poljet umpikännissä reikäpäänä yh-äippää makkarissa ja huomaat vieraan unenpöpperöisen pikkupojan seisovan sängyn vieressä silmät pyöreinä pällistelemässä. Jos siinä joku pystyy vetämään varvin loppuun, niin kannattaa ehkä seuraavaksi tarkistuttaa päänsä jollain ammattilaisella.

Ei se mitään selkärankaa siis ainakaan mulla osoita, vaan lähinnä puhdasta itsesuojeluvaistoa.

Mun exä vei miehen asuntoonsa lasten aikana, vaikka mä satuin vielä asumaan samassa taloudessa - erosta oli kyllä jo sovittu, mutta lapset eivät tienneet sitä vielä. Että semmoista. Eipä paljoa naurattanut.

Naisilla tuntuu mun kokemuksien perusteella tuo järki päihtyneenä sumenevan kiimasta vielä helvetin paljon pahemmin kuin miehiltä, niin että se siitä "miehet ajattelee munillaan" -kliseestä.