auttakaa hirveä ikävä

Eli siis olen13v poika jolla oli diabeteksen kanssa pikkuriikkisen laiska hoito ja koulua en käynyt koska en vain jaksanut (saattoi johtua diabeteksestä sillä se vaikuttaa ihmeelisen moniin asioihin) ja vanhempia en muka totellut sossujen mukaan vaikka minulla itsellä ei ollut mitään ongelmaa niiden kanssa ja vanhemat auttoivat minua ja piti hyvää huolta ja välit olivat hyvät vanhempien kanssa mutta koska sossuthan tarvitsevat kolme syytä että voivat sijoittaa lapsen sijaisperheeseen ja olivat kääntyneet hoitajan puoleeni että saisivat minut tänne joten täällä sitä luultavasti eletään kesään asti ja pääsen kotiin/näen vanhempia 1-2kertaa kuukaudessa enkä ole kovin sosialinen yleensä koska tykkän olla yksin kotona/sisällä ja sijaisperhe on todella sosiaalinen joten on välillä vähän inhottavaakin olla täällä mutta kavereiden kanssa olin kotipaikkakunnalla aika paljon viettämässä aikaa mutta täällä minulla ei vielä ole kavereita enkä haluaisi aloittaa uusia harrastuksiakaan tai sellaista jos ikävä katoaisi vaikka se saattaisi auttaa ja minulla on pari harrastusta joihin olen tyytyväinen ja pidän niistä todella paljon ja toivoisin että auttaisitte lievittämään ikävää ja tylsyyttä mutta te kaksi jotka olette kirjoittanut tähän keskusteluun niin toivoisin että vielä jatkaisitte vastailua ja sen semmoista ja olen todella iloinen sillä luulin että tähän ei kommentoitaisi mitään ja pahoittelen jos olen kirjoittanut sekavasti mutta kirjoitan lähes aina puhelimella ja pahoittelen myöskin kirjoitusvirheitä mutta toivoisin että kaikki jotka lukevat nämä vastaisivat ja yrittäisivät auttaa sillä kaipaan todella vastauksia

masentunut lapsi kirjoitti:

Eli siis olen13v poika jolla oli diabeteksen kanssa pikkuriikkisen laiska hoito ja koulua en käynyt koska en vain jaksanut (saattoi johtua diabeteksestä sillä se vaikuttaa ihmeelisen moniin asioihin) ja vanhempia en muka totellut sossujen mukaan vaikka minulla itsellä ei ollut mitään ongelmaa niiden kanssa ja vanhemat auttoivat minua ja piti hyvää huolta ja välit olivat hyvät vanhempien kanssa mutta koska sossuthan tarvitsevat kolme syytä että voivat sijoittaa lapsen sijaisperheeseen ja olivat kääntyneet hoitajan puoleeni että saisivat minut tänne joten täällä sitä luultavasti eletään kesään asti ja pääsen kotiin/näen vanhempia 1-2kertaa kuukaudessa enkä ole kovin sosialinen yleensä koska tykkän olla yksin kotona/sisällä ja sijaisperhe on todella sosiaalinen joten on välillä vähän inhottavaakin olla täällä mutta kavereiden kanssa olin kotipaikkakunnalla aika paljon viettämässä aikaa mutta täällä minulla ei vielä ole kavereita enkä haluaisi aloittaa uusia harrastuksiakaan tai sellaista jos ikävä katoaisi vaikka se saattaisi auttaa ja minulla on pari harrastusta joihin olen tyytyväinen ja pidän niistä todella paljon ja toivoisin että auttaisitte lievittämään ikävää ja tylsyyttä mutta te kaksi jotka olette kirjoittanut tähän keskusteluun niin toivoisin että vielä jatkaisitte vastailua ja sen semmoista ja olen todella iloinen sillä luulin että tähän ei kommentoitaisi mitään ja pahoittelen jos olen kirjoittanut sekavasti mutta kirjoitan lähes aina puhelimella ja pahoittelen myöskin kirjoitusvirheitä mutta toivoisin että kaikki jotka lukevat nämä vastaisivat ja yrittäisivät auttaa sillä kaipaan todella vastauksia

Lue lisää

moro!

mä oon pahoillani puolestas. :( oisko sulla mahdollisuutta kirjottaa sun vanhemmille? tai tekstata/soitella?
mun luonne on aika samanlainen ku sulla, en itekkään oo kauheen sosiaalinen, nii ymmärrän kyl miltä susta tuntuu ylisosiaalisten ympäröimänä. ei kiva. :/
mut siis, keskity sun harrastuksiin ja opiskele. ajattele tulevasiuuttas, siitä ei kovin hyvää synny ilman opiskelua. ja hoida diabetesta, en voi tietää, mutta luulen tajuavani sen olevan ärsyttävää, mutta sun henkes riippuu siitä.

mä toivon sulle kaikkea hyvää! iso voimakas hali täältä multa, kokeile josko saisit kirjotettua vanhemmilles tai puhuttua jollekki sossulle järkeä. koita sietää sitä sijaisperhettä, et sä siellä ikuisesti ole :)

14-veeeeee tydy kirjoitti:

moro!

mä oon pahoillani puolestas. :( oisko sulla mahdollisuutta kirjottaa sun vanhemmille? tai tekstata/soitella?
mun luonne on aika samanlainen ku sulla, en itekkään oo kauheen sosiaalinen, nii ymmärrän kyl miltä susta tuntuu ylisosiaalisten ympäröimänä. ei kiva. :/
mut siis, keskity sun harrastuksiin ja opiskele. ajattele tulevasiuuttas, siitä ei kovin hyvää synny ilman opiskelua. ja hoida diabetesta, en voi tietää, mutta luulen tajuavani sen olevan ärsyttävää, mutta sun henkes riippuu siitä.

mä toivon sulle kaikkea hyvää! iso voimakas hali täältä multa, kokeile josko saisit kirjotettua vanhemmilles tai puhuttua jollekki sossulle järkeä. koita sietää sitä sijaisperhettä, et sä siellä ikuisesti ole :)

Lue lisää

On mulla hyvä mahdollisuus puhua mun vanhemmille ja mä kyllä tykkään puhua niille mutta se ei ole piristänyt juurikaan ja kiitti sun viestistä se paransi oloa tosi paljon ja lisäyksenä vielä että mä oon yrittäny puhua sossuille mutta se ei ole valitettavasti auttanut

En oikein jaksa uskoa sillä minusta tuntuu että olen masentunut eikä elämässä ole enään mitää iloista enkä jaksa yrittääkkään koska tiedän että en pysty enään juurikaan mihinkään ja jos minulle tulee yksikin luvaton poissaolo niin joudun laitokseen enkä varmaan näkisi ketään tuttuja tai kavereita vasta kuin kesällä ja minulla ei varmaankaan olisi enään kavereita kotona koska kukaan kavereistani ei tiedä missä olen ja miksi joten he luultavasti luulisivat että olen joku ongelmanuori jolla ei ole enään kunnon elämää enkä uskalla kertoa missä olen ja miksi koska pelkään kaikkea hounoa mitä siitä voisi seurata ja kun minä jouduin tänne niin masennus alkoi ja sitten en ole enään jaksanut olla iloinen enkä ole enään hymyillyt ja olen miettinut että en enään haluaisi elää koska olen menettänyt elämänhaluni täysin ja minä käyn joka päivä tällä sivulla katsomassa onko täällä käyty niin voitte olla varmoja että viestinne luetaan ja pelkään että masennus on ottanut minusta vallan

masentunut lapsi kirjoitti:

En oikein jaksa uskoa sillä minusta tuntuu että olen masentunut eikä elämässä ole enään mitää iloista enkä jaksa yrittääkkään koska tiedän että en pysty enään juurikaan mihinkään ja jos minulle tulee yksikin luvaton poissaolo niin joudun laitokseen enkä varmaan näkisi ketään tuttuja tai kavereita vasta kuin kesällä ja minulla ei varmaankaan olisi enään kavereita kotona koska kukaan kavereistani ei tiedä missä olen ja miksi joten he luultavasti luulisivat että olen joku ongelmanuori jolla ei ole enään kunnon elämää enkä uskalla kertoa missä olen ja miksi koska pelkään kaikkea hounoa mitä siitä voisi seurata ja kun minä jouduin tänne niin masennus alkoi ja sitten en ole enään jaksanut olla iloinen enkä ole enään hymyillyt ja olen miettinut että en enään haluaisi elää koska olen menettänyt elämänhaluni täysin ja minä käyn joka päivä tällä sivulla katsomassa onko täällä käyty niin voitte olla varmoja että viestinne luetaan ja pelkään että masennus on ottanut minusta vallan

Lue lisää

Moi!
Voimia sulle, ymmärrän ikävääsi ja varmasti vanhemmillasi on myös ikävä sinua ja he haluavat sinun parasta. Ajattele asiaa et pääset kotiin kun jaksat hoitaa itseäsi hyvin siellä ja käyt koulua vaikka välillä saattaa tuntua ettei jaksa mutta älä luovuta. Kaverit varmasti ymmärtävät ja voit rohkeasti ottaa yhteyttä heihin ja kertoa et olet siellä jotta diabeteksen hoito paranisi parempaan päin. Kesäloma häämöttää jolloin kaverisuhteet jatkuvat samalla tavalla kuin ennenkin. Yritä avoimesti puhua asioista jotka painavat mieltäsi se helpottaa tilannetta.