Kysymys on esitetty aloituksessa. Kumman valitset ja miksi?
Kadutko vai haaveleitko?
...
29135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pyydän anteeksi liian nopeita näppäimiäni, liian nopeaa oikean käden etusormea. "haaveleitko" pitää olla haaveiletko.
Realistisesti mennään niillä lahjoilla, mitä on saatu
Et sitten kuitenkaan vastannut itse kysymykseen.
Tulkintakysymys, jos ei halua tulkita vastauksia ja haluaa suorasuuntausvastauksia, kannattaa vaihtaa alaa
Keppa-Heikin laiva lähtee varttii vaille viis, hyppää siihen pliis. Nyt mä kerron sulle taninaa eikä se oo mitään narinaa....kun mä tulin palstalle vuonna xp ja pizza, eikä silloin ollut iso liksa. Tääl oli jengii värikästä soi Billy Joel ja juttu luisti, nyt tääl ei oo enää monta ja lentää vain sonta.
http://www.youtube.com/watch?v=rWu0N0qPeME&feature=share&list=RD028sFlBJ1Jk3w
Olet väärällä palstalla tai aloitusketjulla. Tämä ei ole mikään puhelintoivekonsertti.
Haaveilen. Haaveiltavaa on paljon enemmän kuin kaduttavaa. Onneksi.
Kiltti poika.
Pelkkä haaveilija minäkin. Onnekseni vaiko onnettomuudekseni?
Pitäisikö nyt sanoa, että "Kiitos, kiitos" vai ottaa itseensä?
Se on aivan kuinka haluat. Mä vaan näin tuossa kommentin päällä sädekehän vilahtavan. Mut se on mun ongelma.
Kyllä mä kadunkin, mutta en mä siinä katumisessani ryve, eikä se katumiseni hankaloita omeeni tai muiden elämää. Haaveilulle on nykyisin äärimmäisen vähän tilaa. Sitä ei vaan kertakaikkiaan välillä jaksa edes haaveilla mistään.
Valitsen kuitenkin vaihtoehdoistasi haaveilun, koska se on paljon mukavampaa kuin katuminen.
Katumushan on hyvä käydä tuoreeltaan ja niin syvältä, ettei sitä katumuksen kohdattuaan enää tarvitse muistella. Olkoonkin, että ulkopuoliset ihmiset tuppaavat kaduttavaa tekoa muisteltavan:)
Haaveilu ei satuta ketään ulkopuolista ihmistä. On sitten omantunnon asia satuttaako haaveilu itseään. Jotkut vain ovat niin herkkätuntoisia, että syyllistävät siitä itseään.
Eihän haavelu tietenkään ole niin täydellinen kokemus kuin kaduttava teko. Jälkiseuraamukset ovat sen verran kestettävemmät, joten suosittelen pidättäytymään pelkässä haaveilussa:)
Kysyttäessä useimmat valitsee(tietenkin) haaveilun, mutta kuinkahan moni kuitenkin käyttää enimmän osan ajasta katumiseen haaveilun sijaan?
Noh, sitä on ehkä turha miettiä, koska ei sellainen asia koskaan selviä. Perhe-, joukko- ja itsemurhatilastojen sekä masennuslääkkeiden syönnin määrien kasvusta voi titenkin jonkinlaisia johtopäätöksiä tehdä.
Ei hullumpi pointti laisinkaan. Plussa siitä.
haaveilen
katuminen on jo liian myöhäistä kuitenki,
mur
Katuminen ei koskaan ole liian myöhäistä.
no joo, voi sitä etukäteenkin katua,
mut lopullinen pointtini olis se et ennemmin haaveilen ku kadun, siis niinku siis,
mur
Ehdottomasti haaveilu. Tosin tällä hetkellä taistelen katumuksenkin tunteita vastaan...
Elän olemassaolevan hyväksyneenä.
Haaveilen kai enemmän. Koska katumista ei ole.
Kadunko?
http://www.youtube.com/watch?v=7I7u_XLtFa0
Haaveilenko?Parempi muistaa valita mitä haaveilee, haaveet voi toteutua.
'
Kiitos, näkemiin ja öitä :)
Haaveilen ja väliin kadun. Joskus huomaan kuinka jäin johonkin aatokseeni.
http://www.youtube.com/watch?v=nxmYDWVK50g
http://www.suomi24.fi/yhteisö/sites/suomi24.fi.yhteisö/files/imagecache/mina-profile-full-490/daf/7a2/f371f09a7369430d23e4bccfede43b8f.jpg
Minusta hiljattain otettu kuva, kuin?
Haaveilen tietenkin, kaikesta mukavasta ja ihanasta. En haaskaa aikaani katumiseen.
Toisinaan katumuksen kautta alkaa haaveilu ja toisinaan en älyä katua, vaikka kuulemma pitäisi. Mutta haaveilla osaan omatoimisesti ilman kehoitustakin. Valitsen siis haaveilun minäkin.
En kadu mitään ja miksi haaveilisin mistään, haave kun on epärealistinen toivekuva. Olen onnellisempi, kun elän tätä oikeaa, täyteläistä elämääni.
onhan Buddy tietenkin haaveni...