Suomalaisten urheilijoiden suorituksia katsellessa ja selityksiä kuunnellessa on tullut mieleen, että mitäpä jos Suomi luopuisikin kokonaan urheilijoiden lähettämisestä kisoihin ja lähettäisi tulevaisuudessa urheilijoiden asemesta kisoihin pelkkiä urheilujohtajia. Heitähän Suomessa riittää yli oman tarpeen.
Nämä salskeat ja kovilla kansainvälisillä kilpakentillä parkkiintuneet urheilujohtajat (kanervat, kummolat, petäjät jne.) kantaisivat Suomen lippua kisojen avajaisissa ja pitäisivät muutoinkin Suomen mainetta yllä, muun muassa örveltämällä kännissä, ahdistelemalla naisia ja puhumalla tankeroenglantia loputtomissa urheilujohtajien kokoustamissessioissa.
Mielestäni edellä kuvattu ehdotukseni palvelisi myös mitä suurimassa määrin katsojia, sillä heidän ei tarvitsisi enää hävetä suomalaisurheilijoiden epäonnistumisia niin suorituksissa kuin selityksissäkään, vaan katsojat voisivat keskittyä olennaiseen eli seuraamaan todellisten urheilijoiden suorituksia. Iltapäivälehdistä sitten voisi lukea suomalaisten urheilujohtajien älyttömistä tempauksista kisakylässä ja katsomossa. Nämähän otetaan tavallisesti huumorilla - toisin kuin urheilijoiden epäonnistumiset.
Mikäli urheilujohtamiselle haluttaisiin kunnollinen yhteiskunnallinen status, niin Jyväskylän yliopistoon, liikuntatieteelliseen tiedekuntaan voisi perustaa urheilujohtamisen koulutusohjelman ja valjastaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tukemaan kaikin käytettävissä olevin keinoin tätä koulutusohjelmaa.
Nämä salskeat ja kovilla kansainvälisillä kilpakentillä parkkiintuneet urheilujohtajat (kanervat, kummolat, petäjät jne.) kantaisivat Suomen lippua kisojen avajaisissa ja pitäisivät muutoinkin Suomen mainetta yllä, muun muassa örveltämällä kännissä, ahdistelemalla naisia ja puhumalla tankeroenglantia loputtomissa urheilujohtajien kokoustamissessioissa.
Mielestäni edellä kuvattu ehdotukseni palvelisi myös mitä suurimassa määrin katsojia, sillä heidän ei tarvitsisi enää hävetä suomalaisurheilijoiden epäonnistumisia niin suorituksissa kuin selityksissäkään, vaan katsojat voisivat keskittyä olennaiseen eli seuraamaan todellisten urheilijoiden suorituksia. Iltapäivälehdistä sitten voisi lukea suomalaisten urheilujohtajien älyttömistä tempauksista kisakylässä ja katsomossa. Nämähän otetaan tavallisesti huumorilla - toisin kuin urheilijoiden epäonnistumiset.
Mikäli urheilujohtamiselle haluttaisiin kunnollinen yhteiskunnallinen status, niin Jyväskylän yliopistoon, liikuntatieteelliseen tiedekuntaan voisi perustaa urheilujohtamisen koulutusohjelman ja valjastaa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tukemaan kaikin käytettävissä olevin keinoin tätä koulutusohjelmaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja jos rahat loppuu otetaan sotaveteraaneilta ja yksinhuoltajilta lisää!
niin ja jonkin asteen hengitysvero olisi paikallaan...niin johan on herroilla millä mällätä!
Vai pitäisi statusta saada lisää, lisäksi tietty tittelit ja tutkintonimikkeet, joiden lisäksi vielä nimetään auktorisoiduiksi urheilujohtajiksi ja kupoerkeikkamaistereiksi? Sillä saadaan uraputki auki niille urheilijoille joilla ei ole muuta osaamista uran taituttua kuin oma lajinsa, josta yrittää saada joku toimeentulo.
Valitettavasti urheiluissa tarvitaan omaa itsekkyyttä ja voitontahtoa, ja lobbaamisessa ym johtamisessa toisenlaista kovuutta, puhumattakaan siitä että on tehty teflonista. On nimittäin usein nähty että ainakaan ex-urheilijat eivät johtohommissa pärjää.