Olemme seurustelleet mieheni kanssa nyt 3v (1v kihloissa) ja viimeiset puoli vuotta ollaan suunniteltu ensi kesälle häitä.
Aluksi kaikki oli aivan mahtavasti,elämä tuntui ihanalta, kun molemmat olivat löytäneet itselleen parin,jonka kanssa matkata. Aika kului,tuli päivä jolloin mies kysyi,"mennäänkö kihloihin" ja vastaus tiedettiin. Ennen kihlausta koimme välillä kovia asioita yhdessä vakavasta kolarista,"vahinko laukauksiin" josta keskenmenoon. Ja nämä kaikki kestimme yhdessä.
Joulukuussa, mies kosi. Ja vastaus taaskin tiedettiin. Elämä tuntui ihanalta ja tuntui että joku välittää minustakin. Hetki sen jälkeen, alkoi riidat. Ihka ensimmäiset koko suhteen aikana. Riidat tulivat mitä yksinkertaisimista ja pienimmistä asioista. Melkein jopa siitä,laitetaanko leivän päälle ensin makkara,vai ensin juusto. Riidat olivat todella kovia,hutoa,karjuntaa,ovien paiskomista ja eroamista. Siitä lähtien kaikki on ollut huonosti.
Ennen harrastimme seksiä joka päivä,pussailimme ja halailimme. Sanoimme toisilemme "minä rakastan sinua" joka ilta,ennen nukkumaan menoa.
Nyt, KAIKKI nuo ovat pyyhkäisty pois,ihan tuosta vain. Me emme enää harrasta seksiä(ehkä 1-2 kuukaudessa) emme enää halaile,pussaile emmekä sano toisillemme niitä kolmea sanaa. Itse olen silloin tällöin sanonut,mutta vastaukseksi saan vain "jaa" tai epämääräistä mutinaa. Ennen kun tulimme kotiin. Laitoimme sohvalle maate tai lähdimme yhdessä kyläilemään taikka lenkille. Nykyään kun tulemme kotiin kuulen vain sanat "mä lähden käymään esim. raimon luona." siinä se.
pitäisikö koko häähomma perua. Vai onko mahdollista pelastaa meidän suhdetta?
Aluksi kaikki oli aivan mahtavasti,elämä tuntui ihanalta, kun molemmat olivat löytäneet itselleen parin,jonka kanssa matkata. Aika kului,tuli päivä jolloin mies kysyi,"mennäänkö kihloihin" ja vastaus tiedettiin. Ennen kihlausta koimme välillä kovia asioita yhdessä vakavasta kolarista,"vahinko laukauksiin" josta keskenmenoon. Ja nämä kaikki kestimme yhdessä.
Joulukuussa, mies kosi. Ja vastaus taaskin tiedettiin. Elämä tuntui ihanalta ja tuntui että joku välittää minustakin. Hetki sen jälkeen, alkoi riidat. Ihka ensimmäiset koko suhteen aikana. Riidat tulivat mitä yksinkertaisimista ja pienimmistä asioista. Melkein jopa siitä,laitetaanko leivän päälle ensin makkara,vai ensin juusto. Riidat olivat todella kovia,hutoa,karjuntaa,ovien paiskomista ja eroamista. Siitä lähtien kaikki on ollut huonosti.
Ennen harrastimme seksiä joka päivä,pussailimme ja halailimme. Sanoimme toisilemme "minä rakastan sinua" joka ilta,ennen nukkumaan menoa.
Nyt, KAIKKI nuo ovat pyyhkäisty pois,ihan tuosta vain. Me emme enää harrasta seksiä(ehkä 1-2 kuukaudessa) emme enää halaile,pussaile emmekä sano toisillemme niitä kolmea sanaa. Itse olen silloin tällöin sanonut,mutta vastaukseksi saan vain "jaa" tai epämääräistä mutinaa. Ennen kun tulimme kotiin. Laitoimme sohvalle maate tai lähdimme yhdessä kyläilemään taikka lenkille. Nykyään kun tulemme kotiin kuulen vain sanat "mä lähden käymään esim. raimon luona." siinä se.
pitäisikö koko häähomma perua. Vai onko mahdollista pelastaa meidän suhdetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suhteeseen on astunut arki.
Enää ei leijailla siellä onnen kultapilvissä haaveilemassa, vaan nyt alkaa se särmien - omien ja toisen - hiominen. Nyt alkaa se toisen osapuolen arki-minään tutustuminen. Toisen erilaisuuden hy6väksyminen. Mielipide ja mieltymyserojen hyväksyminen. Se on edessä ihan joka ikisellä, ja se ei tarkoita mitään kriisiä ja "nyt tulee ero", vaan halua molemmilta työskennellä suhteen eteen. Niin siitä sitten vähitellen kasvaa luja ja kestävä. Ja SITTEN kasvaa se oikea rakkauskin vähitellen esiin kun rakastumisen huuma haihtuu.
Tosi moni, sanonko useimmat (?) heittää hanskat tiskiin tässä vaiheessa kun se pusi-pusi hani-hani-vaihe on ohi.
Se ei kuitenkaan milloinkaan kestä kuin sen alkuhuuman ajan, ja sitä alkuhuumaa kestää yksilöllisesti jokaisen kohdalla sen minkä kestää.
Oikea rakkaus on paljon syvempää ja kaiken kattavaa. Mutta sitä ei tule, ennenkuin alkuvaikeudet on läpi käyty ja voitettu. Ei siihen ole oikotietä.
Pitäisikö koko häät perua? Mieti sitä. Oletko valmis tekemään töitä suhteenne eteen ja onko kumppanisi? Toimiiko teillä kommunikaatio?
Mutta jos sydän sanoo ettet ole valmis, odota vielä.
Jos nyt ei ihan perua, niin ehkä ainakin häiden siirtämistä voisitte miettiä myöhemmäksi, vaikka vuodella. Tutustuisitte ensin toisiinne kunnolla arjen keskellä ja opettelisitte hyväksymään toisenne, katsoisitte että pystyttekö LOPPUELÄMÄNNE elämään yhdessä samaa arkea.
Jokaisessa suhteessa tulee hyviä ja huonoja aikoja. Tuliko se jotenkin yllätyksenä? Molempien pitäisi oppia ottamaan toista enemmän arjen keskellä huomioon ja pitämään turhat mölyt mahassa. Ehkä teitä stressaa häät, työasiat tms? Häät usein pelottaa ja stressaa, kun ne lähestyy niin niiden "lopullisuuden" alkaa pikkuhiljaa tajuta, että mitä on tullut luvattua.
Vähän ajattelemattomalta tuo teidän kihlautuminen on kuulostanut. On niin surullista, miten nykyaikana kihlautuminen ja naimisiin meno on kokenut pahan "inflaation" eikä sitä enää ajatella niin vakavana asiana, eikä arvosteta niinkuin ennen. Ei enää tehdä töitä tosissaan sen suhteen eteen, kun on niin helkkarin helppoa vaan erota ja lähteä lätkimään, kokemaan lisää "kokemuksia" kun "elämä on niin lyhyt". Joka sinänsä kyllä pitää paikkansakin....
Siis ensin menitte kihloihin ja sitten joskus mies kosi? En ymmärrä. Kihlaus = kosiminen ja myönteinen vastaus. Eli olette olleet kihloissa siitä saakka kun mies kosi.
perukaa häät ja pelastakaa suhde