Kirjoitin sosiaalisuudesta kin jotain siitä tietäen.

Kaiket veli Ruuneperi tuntee asian oppivelvollisuuslaki,joka velvoittaa meidät ryntäämään näihin opinahjoihin.
Ei se ruoka mitään ilmaista ollut maalaiskoulussa.Perunoita velvoitettiin viemään ja puolukoita samoin ja omat leivät oli mukana ja maitopullo

Ei tänne mitään insinöörikoulutusta tarvita jos osaa mielipiteensä pukea sujuvaan äidinkieliseenlookiin.Ilmaisunvapaudestakin olen lukenut oikein lakitekstiä.
Se,että joillakin kirjoittelijoilla on itsensä esiintuominen tärkeämpää,kuin asia jota tuodaan julki, kyllä näkyy palstalla.

Ihan samaa mieltä asiasta olen, kuin yllä Rituliini. Kukin kirjoittaa, kuin kirjoittaa. Erilaisuushan on rikkautta, ja tänne sitä mahtuu paljon. Kaikilla on oma erikoisalansa, ja kun ne laitetaan yhteen, on saalis suuri.

Minulle riittää kirjoittelupaikaksi tämä suomi24, en muihin ala. Sukulaiset houkuttelivat Facebookiin, mutta en innostunut. Rekisteröity olen ollut, mutta tämä vaihtoehto sopii minulle paremmin, ja sehän sopii myös ylläpidolle.

Vasta oli uutisissa, kuinka huono päässälaskutaito on nuorisolla. Eikä kirjoitustaitokaan ole meidän ajoistamme ainakaan parantunut, ylioppilaskirjoituksien perusteella.

Mukava tänne on sovussa kirjoittaa, itselleni on ihan mieluinen paikka.

Minunkin mielestäni tämä on miellyttävin ja monipuolisin palsta kirjoitteluun ja mielipiteiden vaihtoon, ja just silloin kun sormet tarvitsee liikunta ja käyvät aivojen kanssa 'yhtä'.
Facebookin poistin kokonaan, on muutaman viikon kokemus ja aina jotain patistelua miksi ja miksi, ei tullut vastaukset aikanaan tai muuta mukavaa, en toki kaiken aikaa istu koneella.

Kouluruuista sen verran, että meillä oli yhteiset kaksi päivää marjojen keruuta toinen ja toinen perunannostoa, eväsleivät ja maitopullo tuotiin kotoa.
Pitkä koulumatka ja pitkät koulupäivät vaativat leivän myös paluu matkalla.
Keväisin ja syksyllä oli kierrettävä järvi, se oli pelottava koska muutama kuukausi ennen meidän muuttoa paikkakunnalle oli järveen hukkuneet kaksosveljekset koulumatkallaan.

Face, siihen lähdin jotakin minikaivurijuttua seuraamaan. Heti jostakin ilmesty pari puolituttua kaveriksi. Sillä kaverimäärällä siitä ei tietysti oikein mitään tullut. Sitten joku hommasi minulle sukulaisia kaveriksi.

Eräs outo kaveri pyysi minua suljettuun keskustelupiiriin viisastelemaan ja nyt on harvakseltaan tullut kavereita luontokuvauksen piiristä ja jokunen vain sosiaalisen luonteensa kautta.

Muutama vuosi Facessa on muuttanut käsitykseni siitä yhteisöstä ja se on siitä kiinni pyrkiikö vain kaverien lukumäärään vai muuten ihmiseen, täysin vakuuttunut olen kaverieni olleen kehittämässä minua soiaalisemmaksi iloisemmaksi joutavaksi.

Viihtynyt olen minäkin Facebookissa, koska se on oma suljettu yhteisömme lasteni ja lastenlasten kanssa. Muutama hyvä ystäväkin on mukana, joten vaihdamme kuulumisia valokuvia ja tiedoksiantoja toisillemme.

Kirjoittamisen kannalta on tämä suomi24 paljon antoisampi, silloin kun se parhaimmillaan on.

Tuosta sosiaalisuudesta vielä, tarvitsen kyllä omaa rauhaakin,...aikaa syventyä asioihin jotka merkitsee minulle eheytymistä kaikesta turhuudesta. Koskaan ei ole ennen ollut niin paljon mahdollisuuksia omistautua lukemiselle ja ajattelulle kuin nyt.

Pidän kyllä avoimuudesta, rohkeudesta jakaa omaa ajatusmaailmaansa muiden kanssa, siinä on aloittaja antanut monen muunkin tapaan, itsestään paljon näiden vuosien aikana.
Toivoisi myös, että kaikki saisimme jatkossakin rauhassa jakaa ajatuksiamme toistemme kanssa.

Olin kova tekemään kanava-töitä,kaikki seinät täynnä.Siksi kerron minulle tää
on vaihteeksi tärkeä sormet saa töitä,,.Käsityötä tehdessä hartioissa pakotus,niin oli lopetettava..Olen myös huomannut jotain oppineenikin täällä,ihmisten luonteita
muuta ei niin mukavaa,joskus taas aivan hyvää.Riippuu vähän mielialoista..
Eilen en edes konetta aatellutkaan ,vatsaani koski,kun taas sattui suolet mylläsivät.


Mökkielämää kaipailen odotellaan.

Minulle on Naamakirja Facebook tullut jo heti alusta asti tärkeäksi . näin saan yhteyden isoon sukuuni -- niin Suomeen kun tänne ruotsiinkin .
Mutta Kun avaa itselleen sen on tiedettävä keitä sinne päästää. Poistot on mahdollista tehdä , ja ei ainakaan minulla ole ollut mitään harmia.

Nytkin laitoin Wep- kameralla pääsiäistervehdyksen ..ihan vudeolla . Jonka itse tein Jerryn (koiranai) kanssa .
Lastenlasten lapset näen jo Synnytyslaitokselta asti . Ja saan heistä valokuvia ja Videoita --ensiaskeleetkin ullamummu näkee Suomesta jossa on kolme lastenlastenlasta -

Isomummuna on kivaa en tunne koskaan itseäni yksinäiseksi .

Naamakirja on korvike oikealle ihmisten kohtaamiselle eli sosiaalisuudelle.
Siellä nuoret ylpeileen "ystävien" määrällä ja eikö tuo älytön peukutus ole sielläkin käytössä.