Kilpavoivottelu olympialaisiin lähetettyjen urheilijoiden suorituksista on vellonut valtoimenaan heti ensimmäisen suomalaisen atleetin karsiuduttua jo alkukierroksella.
Missä vika ? Siinä että urheilijoille suunnatut valmennusapurahat ja palkkaa vastaava tukeminen vie täysin yritytämisenhalun. Miksi jenkeissä esim nyrkkeily-, ja koripallopiireissä on totuttu näkemään loistavia yksilösuorituksia ? Siksi että suurimmalle osalle pääsy irti köyhyydestä ja kurjuudesta kirkkauteen on tarjoutunut vain loistavilla saavutuksilla ja rajulla työllä. Meillä rakennutetaan ensimmäinen hirsilinna järvenrantaan jo ennen ensimmäistäkään ihan oikeaa urheilusaavutusta, vaikkei töitä ole tehty päivääkään.
Parhaat menestyjät suomalaisessa urheilussa ovat aina tulleet niistä lajeista joissa ei juurikaan ole valmennusapurahoja tuhlailtu. Rallikuskit, formulakuskit, ampujat, enduron moninkertaiset maailmanmestarit ja muut marginaalilajien harrastajat ovat kautta aikojen olleet suurimpia suomalaisia urheilijoita. Syy siihen löytyy puhtaasti siitä että itse pitää hankkia sponsorit ja heille pitää tulla tulosta tai hanat menee kiinni.
Aina siihen saakka kun valtion tuet eivät ulottuneet merkittävästi hiihtäjiin ja juoksijoihin, oli suomalainen aina vähintään finaalissa. Takalot, Virenit, Päivärinnat ja Mietaat eivät juurikaan päässeet alkuaikoinansa nauttimaan valtion rahasta, ja kas kummaa: tulosta tuli yli omien tarpeiden. Vaan annas kun liikuntaan varattuja budjettirahoja alettiin tunkea palkaksi urheilijoille, motivaatio meni koeputkessa labran viemäriin, surullisin seurauksin.
Ehdotukseni onkin seuraava: Kaikki tuki pois urheilijoilta ja samat rahat nuorten urheilu-, ja suorituspaikkojen rakentamiseen. Väliäkö sillä jos jatkossa on suomalaisia edustajia moisissa hormonikekkereissä vain yksi tai kaksi, jos heillä edes on jotain näytettävää maailmalle. Nyt sutastaan pikkulenkki stadionilla ja lomaillaan kaksi viikkoa verorahoilla kreikan rannoilla.
Samaan syssyyn tulisi haudata kaikki muutkin hölynpölyt jotka eivät elätä itseään.
Oopperasta on hyvä aloittaa. Jos kansaa ei niin paljoa kiinnosta asia että pääsylippu / sponsorirahat pitäisivät asian pystyssä, ei sitä ole tarkoitettu pystyssä pysymäänkään. 42 miljoonaa mummoa vuodessa siitä että joku saa ulvoa pernasta asti italiaa tyhmälle kansalle joka ei edes tajua miten kamalalta ulina kuulostaa on täysin järjetöntä touhua. Aivan yhtä järjetöntä kuin tunkea miljoonia euroja siihen että piirimestaruustasolla auttavasti taapertava itseään kilpajuoksijaksi kutsuva hyyppä saa ilmaisen matkan nolatakseen itsensä koko maailman silmissä.
Suomen rämpiessä syvimmässä lamassa sitten sotavuosien, -90 luvun alussa, varattiin budjettirahoista 30 000 markkaa karjalan kyykkäliiton tukemiseen jotta perinneurheilu saataisiin pelastettua. Toisaalla kansa jonotti leipää pelastusarmeijan tiskeiltä.
Missä vika että samaan aikaan sotavetraaneille ja lastensairaaloille kerätään rahaa kulho kädessä kadulla, kun toisaalla ämpäröidään rahaa edellämainituin tavoin ? Hyviä vastauksia kaivataan.
~W~
Missä vika ? Siinä että urheilijoille suunnatut valmennusapurahat ja palkkaa vastaava tukeminen vie täysin yritytämisenhalun. Miksi jenkeissä esim nyrkkeily-, ja koripallopiireissä on totuttu näkemään loistavia yksilösuorituksia ? Siksi että suurimmalle osalle pääsy irti köyhyydestä ja kurjuudesta kirkkauteen on tarjoutunut vain loistavilla saavutuksilla ja rajulla työllä. Meillä rakennutetaan ensimmäinen hirsilinna järvenrantaan jo ennen ensimmäistäkään ihan oikeaa urheilusaavutusta, vaikkei töitä ole tehty päivääkään.
Parhaat menestyjät suomalaisessa urheilussa ovat aina tulleet niistä lajeista joissa ei juurikaan ole valmennusapurahoja tuhlailtu. Rallikuskit, formulakuskit, ampujat, enduron moninkertaiset maailmanmestarit ja muut marginaalilajien harrastajat ovat kautta aikojen olleet suurimpia suomalaisia urheilijoita. Syy siihen löytyy puhtaasti siitä että itse pitää hankkia sponsorit ja heille pitää tulla tulosta tai hanat menee kiinni.
Aina siihen saakka kun valtion tuet eivät ulottuneet merkittävästi hiihtäjiin ja juoksijoihin, oli suomalainen aina vähintään finaalissa. Takalot, Virenit, Päivärinnat ja Mietaat eivät juurikaan päässeet alkuaikoinansa nauttimaan valtion rahasta, ja kas kummaa: tulosta tuli yli omien tarpeiden. Vaan annas kun liikuntaan varattuja budjettirahoja alettiin tunkea palkaksi urheilijoille, motivaatio meni koeputkessa labran viemäriin, surullisin seurauksin.
Ehdotukseni onkin seuraava: Kaikki tuki pois urheilijoilta ja samat rahat nuorten urheilu-, ja suorituspaikkojen rakentamiseen. Väliäkö sillä jos jatkossa on suomalaisia edustajia moisissa hormonikekkereissä vain yksi tai kaksi, jos heillä edes on jotain näytettävää maailmalle. Nyt sutastaan pikkulenkki stadionilla ja lomaillaan kaksi viikkoa verorahoilla kreikan rannoilla.
Samaan syssyyn tulisi haudata kaikki muutkin hölynpölyt jotka eivät elätä itseään.
Oopperasta on hyvä aloittaa. Jos kansaa ei niin paljoa kiinnosta asia että pääsylippu / sponsorirahat pitäisivät asian pystyssä, ei sitä ole tarkoitettu pystyssä pysymäänkään. 42 miljoonaa mummoa vuodessa siitä että joku saa ulvoa pernasta asti italiaa tyhmälle kansalle joka ei edes tajua miten kamalalta ulina kuulostaa on täysin järjetöntä touhua. Aivan yhtä järjetöntä kuin tunkea miljoonia euroja siihen että piirimestaruustasolla auttavasti taapertava itseään kilpajuoksijaksi kutsuva hyyppä saa ilmaisen matkan nolatakseen itsensä koko maailman silmissä.
Suomen rämpiessä syvimmässä lamassa sitten sotavuosien, -90 luvun alussa, varattiin budjettirahoista 30 000 markkaa karjalan kyykkäliiton tukemiseen jotta perinneurheilu saataisiin pelastettua. Toisaalla kansa jonotti leipää pelastusarmeijan tiskeiltä.
Missä vika että samaan aikaan sotavetraaneille ja lastensairaaloille kerätään rahaa kulho kädessä kadulla, kun toisaalla ämpäröidään rahaa edellämainituin tavoin ? Hyviä vastauksia kaivataan.
~W~
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.