Miksi Suomen muinaisista kuninkaista

jooo, kyllä Suomessa on ollut sama yhteiskuntajärjestys kuin muuallakin itämeren alueella.
Ehkä syynä on se, että kristinusko tuli suomeen oikeasti idästä, sitä tukee kirkonsanasto ja symboolit.
näinollen Ruotsalaiset on valloittaneet kristityn maan, joka myöhemmin samaistetaan pikemminkin ortodoksisiin maihin ja sehän ei sovi viralliselle historian kirjoitukselle.
näin on hiljaisesti sovittu, että pidetään kiinni tästä ruotsalaisversiosta ...

Esim. Islannin vanhoissa saagoissa puhutaan Suomen kuninkaista. Vaikka nuo tarinat ovat varmasti hieman värittyneet ja niitä ei ehkä voi ottaa aivan 100-prosenttisena faktana, sopii silti ottaa huomioon että pakkohan niillä jotain pohjaa on olla, tuskin kukaan ulkomaalainen olisi ruvennut kehittämään tarinaa Suomen kuningassuvusta jos tuollaiseen ei olisi mitään pohjaa. Tässä linkki aihetta käsittelevään sivuun:

http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtr.html

Tuossa kuningasasiassa olisi mielestäni hyvä pitää mielessä, että kyseiset saagoissa mainitut "kuninkaat" eivät luultavasti ole olleet mitään "Kalle-Kustaita" tai vastaavia. Itse veikkaisin esim. joidenkin heimokuntien tai vastaavien päälliköitä noiksi kuninkaiksi. Kun niistä on kirjoitettu muiden kansojen toimesta, ovat kirjoittajat luonnollisesti käyttäneet näistä päälliköistä oman kulttuurinsa päällikköä kuvaavaa sanaa, joka on sattunut olemaan germaaninen "kuningas". Kyseinen sana ei siis (minun mielestäni) kerro suoraan sitä, että millainen päällikkö on ollut kysymyksessä, eikä missään tapauksessa kerro siitä, että täällä olisi ollut joku mahtava kuningaskunta. Sen se toki kertonee, että täällä on ollut järjestäytymistä ja että yhteisöillä on ollut mahtimiehiä jotka ovat toimineet selvässä päällikköasemassa. "Kuningas" sanan tekee minusta ongelmalliseksi juuri se, että monet projisoivat sen nykypäivän käsitykseen siitä mikä kuningas on ollut. Ei kai edes Ruotsissakaan vielä ristiretkien aikana kuninkaan valta ollut mitenkään rajatonta yksinvaltiaan valtaa. Taisivat olla vaalikuninkaita aika pitkään, joka tapauksessa kaukana keskieuroopan vahvoista kuninkaista.
Lyhyesti olen siis sitä mieltä, että Suomen kuninkaat ovat olleet luultavasti heimotason päälliköitä, mutta saagan kirjoittajat ovat käyttäneet heitä kuvaamaan sanaa jonka he ovat tunteneet ja joka heidän "kuulijakunnalleen" on ollut tuttu. (Tämähän ei silti poista sitäkään mahdollisuutta, etteikö joku olisi itseään täälläkin kyseisellä sanalla kuvannut.)

Kaupungeista: Minkäs ikäinen on muuten Hämeenlinnan varikkoniemen asutus? Onko se lähtökohdaltaan esikristillinen vai vasta Hämeen linnan myötä syntynyt? (Juu juu, tämä löytyisi tietty hakukoneillakin, kyselen silti koska olen laiska...)

muualla mailmassa tiedetään Suomen historiasta paremmin kuin Suomessa itsessään.
Ei koulussa edes mainittu mistään Suomen kuninkaista, vai nukuinkohan mä sittenkin tunnit läpi?

http://myweb.tiscali.co.uk/bulmera/Kings.htm

asiahan on nyt näin että joka ikinen helvetin puoliksikaan ruotsalainen persreikä joutas viedä saunan taa ja lopettaa siihen paikkaan tähän on vain ja ainoastaan se este ettei kellään oo tarvittavan kokoista saunaa!

Kuka teki ne kummut Suomeen aikanaan ja ne linnavuoret?

Miten rannikko asutettiin?

Egil's Saga (englanniksi).
Luvuissa 10 ja 14 kerrotaan norjalaisten retkistä Suomeen.

Ote luvusta 8:
"After this Thorolf was made of the king's household, and one of his guard."

Ote luvusta 10:
"In the winter Thorolf took his way up to the fells with a large force of not less than ninety men, whereas before it had been the wont of the king's stewards to have thirty men, and sometimes fewer. He took with him plenty of wares for trading. At once he appointed a meeting with the Finns, took of them the tribute, and held a fair with them. All was managed with goodwill and friendship, though not without fear on the Finns' side. Far and wide about Finmark did he travel; but when he reached the fells eastward, he heard that the Kylfings were come from the east, and were there for trading with the Finns, but in some places for plunder also. Thorolf set Finns to spy out the movements of the Kylfings, and he followed after to search for them, and came upon thirty men in one den, all of whom he slew, letting none escape. Afterwards he found together fifteen or twenty. In all they slew near upon a hundred, and took immense booty, and returned in the spring after doing this..."

Ote luvusta 14:
"That winter Thorolf went again to Finmark, taking with him about a hundred men. As before, he held a fair with the Finns, and travelled far and wide over Finmark. But when he reached the far east, and his coming was heard of, then came to him some Kvens, saying that they were sent by Faravid, king of Kvenland, because the Kiriales were harrying his land; and his message was that Thorolf should go thither and bear him help; and further that Thorolf should have a share of the booty equal to the king's share, and each of his men as much as two Kvens.With the Kvens the law was that the king should have one-third as compared with his men when the booty was shared, and beyond that, as reserved for him, all bearskins and sables. Thorolf put this proposal before his men, giving them the choice to go or not; and the more part chose to venture it, as the prize was so great. This is was decided that they should go eastwards with the messengers.

Finmark is a wide tract; it is bounded westwards by the sea, wherefrom large firths run in; by sea also northwards and round to the east; but southwards lies Norway; and Finmark stretches along nearly all the inland region to the south, as also does Halogaland outside. But eastwards from Naumdale is Jamtaland, then Helsingjaland and Kvenland, then Finland, then Kirialaland; along all these lands to the north lies Finmark, and there are wide inhabited fell-districts, some in dales, some by lakes. The lakes of Finmark are wonderfully large, and by the lakes there are extensive forests. But high fells lie behind from end to end of the Mark, and this ridge is called Keels.

But when Thorolf came to Kvenland and met king Faravid, they made them ready for their march, being three hundred of the kings men and a fourth hundred Norsemen. And they went by the upper way over Finmark, and came where the Kiriales were on the fell, the same who had before harried the Kvens. These, when they were aware of the enemy, gathered themselves and advanced to meet them, expecting victory as heretofore. But, on the battle being joined, the Norsemen charged furiously forwards, bearing shields stronger than those of the Kvens; the slaughter turned to be in the Kiriales' ranks many fell, some fled. King Faravid and Thorolf took there immense wealth of spoil, and returned to Kvenland, whence afterwards Thorolf and his men came to Finmark, he and Faravid parting in friendship."

Tässä linkissä kerrotaan Fornjot-nimisestä kuninkaasta Suomessa:
http://alignment2012.com/Fornjot.html

"From the Sagas of the Orkneyingers (same king list found also in Heimskringla):

THERE was a king named Fornjot, he ruled over those lands which are called Finland and Kvenland; that is to the east of that bight of the sea which goes northward to meet Gandvik; that we call the Helsingbight. Fornjot had three sons; one was named Hler, whom we call Aegir, the second Logi, the third Kari; he was the father of Frost, the father of Snow the Old, his son’s name was Thorri; he (Thorri) had two sons, one was named Norr and the other Gorr; his daughter’s name was Goi.

Thorri was a great sacrificer, he had a sacrifice every year at midwinter; that they called Thorri’s sacrifice; from that the month took its name. One winter there were these tidings at Thorri’s sacrifice, that Goi was lost and gone, and they set out to search for her, but she was not found...

...And after that Norr fares to the Uplands, and came to what is now called Headwork; there that king ruled whose name was Rolf of the Hill; he was the son of Skadi the giant from north of the Dovrefell. Hrolf had taken away from Kvenland Goi, Thorri’s daughter; he went at once to meet Norr, and offered him single combat; they fought long together and neither was wounded. After that they made their quarrel up, and Norr got Hrolf’s sister, but Hrolf got Goi to wife. Thence Norr turned back to the realm which he had laid under him, that he called Norway; he ruled that realm while he lived, and his sons after him, and they shared the land amongst them, and so the realms began to get smaller and smaller as the kings got more and more numerous, and so they were divided into provinces."

Edelleen samasta linkistä löytynyt luettelo:

"1.Fornjot (ruler of Finland and Kvenland). Born ca. 550 AD.

2. Third son of Fornjot was Kari, whose son was:

3. Frost, who was the father of

4. Snow the Old, whose son was:

5. Thorri, King of Finland

6. Thorri’s two sons were Norr and Gorr

7. Gorr’s sons were Heiti and Beiti

8. Heiti was father of Sveidi the Sea-King, whose son was

9. Halfdan the Old, whose son was

10. Ivar the Uplanders’ Earl, whose son was

11. Eystein the Noisy, whose son was

12. Rognvald, Earl of More, Mighty and Wise in Council. (Ninth Century A.D.)

13. Rognvald’s son was Hrolf (Rollo), King of Normandy (died ca. 933 AD)."

Ja lista jatkuu:

"14. Rollo’s son was William Longsword (murdered 942) - mother was Poppa; from her, four generations back to Guillaume of Gellone.

15. His son was Duke Richard I (died 996)

16. His son was Duke Richard II (died 1026); married Judith of Brittany

17. Their son was Robert, Count of Heimois and Duke of Normandy

18. His son was William, Conqueror of England in Battle of Hastings, 1066 AD.

19. / 20. His son was Henry I, whose son married Eleanor of Aquitaine and Became Henry II, King of England. From there the line picks up with the Plantagenets, and runs:

20. King Henry II

21. King John Lackland
22. King Henry III
23. King Edward I
24. King Edward II
25. King Edward Plantagenet III"

http://alignment2012.com/Fornjot.html

Suomeksi ei tadia olla mitään.

Viimeisen reilun tuhannen vuoden ajan ovat pohjoisista historiallista tapahtumista dominoineet viikingit, skandinaavit. Heidän vastapainokseen nousi idässä vähitellen Bysantin ortodoksian perillinen Venäjä. Suomi heimoineen jäi siihen väliin ja jauhautui kahtia, ennen kuin oli edes ennättänyt saavuttaa valtiollista tasoa ­ näinhän me olemme tottuneet ajattelemaan.

Kuitenkin ennen viikinkiaikaa, 400-700 -luvuilla, Suomi oli suhteellisen vahva ja itsenäinen esim. asetekniikassa ja koruissa. Lisäksi Suomesta näyttää olleen suorat ja melko kiinteät yhteydet Baltiaan ja Keski-Eurooppaan, Skandinavian ohi, ja tietysti myös idän sukulaiskansoihin. Saagojen ja muunkin germaanisen kirjallisuuden, kuten Widsith 600-luvulla ja Saxo Grammaticus 1190-luvulla, mukaan Suomi ei ollut järjestäytymätön barbaarimaa kuten ollaan totuttu ajattelemaan, vaan suunnilleen samantasoinen "valtakunta" kuninkaineen kuin skandinaavienkin vastaavat. Germaanisesta kirjallisuudesta löytyy mainintoja suomalaisista 600-luvulta lähtien. Vanhin lähde, 600-luvulta oleva Widsith, luettelee kymmeniä 400-500-lukujen kansainvaellusajan kansoja kuninkaineen. Kalevanpoika -traditio on sekä suomalaisella että virolaisella alueella yli 2000 vuotta vanha!

Suomen ja Kainuun kuninkaasta Torrosta ja hänen keskitalven uhrijuhlastaan skandinaavit johtivat skandinaavisen tammikuun nimen ja hänen tyttärestään Goista tai Goasta helmikuun nimen. Orkneyinga- ja Hversu Noregr bygdist -saagojen mukaan jopa osa skandinaavien jumalmaailmasta johdetaan Suomen kuningassuvusta.

Olaus Magnuksen Carta Marinassa 1500-luvulta on Länsi-Suomen kohdalla merkintä: Finlandia-Vel-Finningia Olim Regnum, siis: "Finningia Muinainen Kuningaskunta". Vuodesta 1985 Oulun yliopiston tutkijat ovat löytäneet roomalaiseen rautakauteen ja kansainvaellusaikaan kuuluvia hautoja ja siis muinaisia asutuksia Perämeren kaarelta, kuten Tornion Rakanmäestä, Kemin Länkimaasta ja Kiimanmaasta, Oulun Välikankaalta, Kempeleen Linnakankaalta ja Saloisten Tervakankaalta. Kvenland ­ Kainuu alkaa siis kohota 1000-2000 vuotta vanhaksi todellisuudeksi juuri sillä alueella missä sen saagojen mukaan pitikin olla.

Messenius 1600-luvulla sanoo, että Suomen kuninkailla oli käytössä hyvät lait ja myös luku- ja kirjoitustaito, samantapainen riimukirjoitus kuin skandinaaveillakin. Kalevalassakin sanotaan, että Väinämöinen sammon ryöstöretkellään kirjoitti Pohjolan kivimäessä "kivehen kirjan, miekalla tuliterällä". Tätä voidaan oletettavasti pitää joko riimukirjoituksena tai kalliomaalauksena.

Suomi sortui Ruotsin edessä 1249-50, mutta senkin jälkeen mm. Snorri Sturluson kirjoitti kuinka useat Ruotsin kuninkaista hakivat vaimon Suomesta. Voimme olettaa, että ­ tuskin he pelkkiä talonpoikaistyttöjä täältä hakivat, vaan tavan mukaan naivat tyttäriä kuninkaallisista suvuista.

Suomella on mahtava ja rikas historia. Moni asia jää oppijan oman mielenkiinnon varaan, kun monta asiaa koitetaan nopeasti kahlata läpi. Suomessa ei myöskään tunneta eikä tunnusteta ylpeyttä omista juurista. Se on sääli. Sillä vain tietämällä tarkoin juuremme ja sen mistä tulemme ymmärrämme sitä minne olemme menossa.