Onko se väärin? Terve itsevarmuus on ihmisissä tutkitusti viehättävä piirre, naisilla ja miehillä, lapsuudesta aikuisuuteen. Hyvällä, normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen on vain paljon miellyttävämpää seuraa - epävarmojen ihmisten jatkuva itsetietoisuus yms. käy ajan kanssa hyvin raskaaksi.
Introverttiys ei välttämättä tarkoita itsetunto-ongelmaa. Olenkin viehättynyt myös ujoista mutta itsevarmoista miehistä, ja kyllä, myös harrastanut seksiä parin sellaisen kanssa.
Status ja ulkonäkö eivät ole niin merkitseviä kuin luonne, äly ja huumori. Epävarmuus ei kuitenkaan ole millään tasolla viehättävää. Sääli, että tämän takia moni hyvä mies jää yksin. Onneksi itsetuntoaan voi parantaa! :)
Introverttiys ei välttämättä tarkoita itsetunto-ongelmaa. Olenkin viehättynyt myös ujoista mutta itsevarmoista miehistä, ja kyllä, myös harrastanut seksiä parin sellaisen kanssa.
Status ja ulkonäkö eivät ole niin merkitseviä kuin luonne, äly ja huumori. Epävarmuus ei kuitenkaan ole millään tasolla viehättävää. Sääli, että tämän takia moni hyvä mies jää yksin. Onneksi itsetuntoaan voi parantaa! :)
Vastaukset 41
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, hih!
Me naiset emme halua mitään epävarmaa säälittävää nörttiä vaan ronskin, paksuniskaisen, -kätisen ja -kaluisen panosonnin, joka ei välitä naisten seksuaalisesta nautinnosta tuon taivaallista vaan keskittyy omien tarpeiden tyydyttämiseen.
Tällainen mies oikein runttaamalla runttaa paksua kaluaan naisen sisään, ähkimällä ähkii naisen päällä, jyystämällä jyystää naista kuivana kakkoseen ja jörnimällä jörnii edestä ja takaa.
Tällainen mies myös murisee seksin aikana kuin raivo härkä, ja miehen lyhyt terävä partasänki kutittaa alapäätä mukavasti kun mies nuolee sitä.
Miauu, kelpaisi itsekin päästä tällaisen jyystärikarjun käsittelyyn ;)
Johtunee siitä, että olet itse epävarma, etkä halua että sinua muistutetaan siitä. Epävarmana naisena on myös helpompi tukeutua itsevarmaan mieheen, joka johdattaa sinua elämässä eteenpäin, kun et itse siihen kykene.
Epävarman ihmisen itsetietoisuus on vääränlaista, nujerrettun ihmisen tietoisuutta. Tiedän sen itse, koska minut nujerrettiin. Ensin väkivaltainen isä, ja sitten laumasieluiset apinat koulussa. Koskaan ei saisi antaa alistaa itseään, ei ihmisten eikä yhteiskunnan. Kerran olin lapsi ja annoin muiden nujertaa itseni. Se virhe lähes tuhosi elämäni.
Se mikä kuitenkin synnyttää vihaa parantumattomassa sielussa on, että harva syntyy epävarmaksi. Toiset ihmiset nujertavat heidät kotona, koulussa, työpaikoilla... Ja nämä nujertajat ovat elämässä niitä voittajia, jotka saavat elämältä kaiken, puolison, perheen, työpaikan, uran, nujerretun jäädessä yksin, koska oli jonkun tyrannin mielestä liian heikko oman elämänsä sankariksi. Ja jotta voittajat kokisivat toisen silmämunasta revityn voittonsa oikeutetuksi, he syyllistävät nujerretun omasta kohtalostaan laiskaksi, loiseksi tai muuksi hyypiöksi.
On pitkä matka kasvaa nujerretusta hyljätystä lapsesta aikuiseksi, joka ei enää koskaan hylkää sieluaan vaan mieluummin kuolee taistellen. Eikä sitä helpota että voittajat pelkäävät asemansa puolesta, ja pyrkivät pitämään alistetut maassa, muutoinhan yhteiskunta rauhakin järkkyisi.
Mutta nyt voin viimeinkin seistä periksiantamattomana. Minun ei tarvitse alistua mihinkään mitä en itse halua, eikä siihen tarvita rahaakaan. Minun ei tarvitse miellyttää muita ihmisiä. Nujerrettun sielun voi todellakin parantaa, kun lakkaa vain polvistumasta kenenkään edessä. Sitä valtaa omaan sieluunsa ei tule antaa kenellekkään.
Ja näin työttömänä ja naisettomanakin on elämää. En tarvitse muiden hyväksyntää epäonnistumisilleni. Te minut nujersitte, mutta teillä ei enää ole valtaa tuomita minua. Minulla on vain sieluni ja arvokkuuteni jäljellä. Minä kuljen yksin, ja pyrin tuomitsemaan sielun mukaan, sillä voittajien arvot ovat arvottomia eikä heillä ole sielua. Todellisessa sielussa ei ole voittajaa eikä häviäjää. Enkä tarvitse Sarasvuota tätä itselleni opettamaan. :)
Hienosti sanottu! Tsemppiä jatkoon!
Mielestäni olet ottanut nyt ensimmäisen askeleen. Olet kasvanut taistelijaksi. Hyvä. Nyky-sinua ei ainakaan samalla tavalla nujerrettaisi.
Vaan jos tavoittelet tasapainoista, onnellista.elämää, on sinun tultava takaisin kohti lauhkeaa kiltteyttä, nöyryyttä ja aanteeksiantoa. Ehkä eläimet taas avuksi: lun sinut alistettiin olit kuin lauhkea lammas, joka on aseeton petojen hyökkäyksiä vastaan. Nyt olet kuin pentuna hermoraunioksi hakattu saksanpaimenkoira, joka vilauttelee hampaitaan vihaisena joka suuntaan. Sekin saa jonkunlaista kunnioitusta, mutta jää yksin katkeruutensa kanssa rähisemään. Huomattavasti kivempaa olisi olla rauhallinen Tanskandoggi, joka ei ehkä koskaan ole edes vilauttanut hampaitaan, mutta koska kaikki tietävät niiden sieltä löytyvän, ei sen tarvitsekaan.
Eli nyt ymmärrystä, armoa, anteeksiantoa, unohdusta. Ja päälle sen tosiasian tajuaminen, ettei kukaan syyllisistä tule sinua auttamaan. Loppuelämäsi on omissa käsissäsi. Ja se sekä sujuu paremmin, että tuntuu paremmalta positiivisesti tulevaisuuteen katsoen kuin negatiivisesti menneisyyteen.
Yksi askel kohti ymmärrystä on sen miettiminen, että ketkä ovat pahoja ja miksi? Miksi isäsi oli paska? Ehkä hänellä oli myös paska isä. Ehkä hänkin oli uhri. Sinäkin kuulostat paskalta. Jos olisit tuurilla saanut lapsen, voitko vannoa, että olisit ollut yhtään isääsi parempi vai olisivatko traumasi tehneet sinustakin huonon isän? Ehkä lapsesi olisi sitten sinun aiheuttaman kärsimyksen vuoksi koulukiusannut jonkun luokkakaverinsa raunioksi?
Eli ei tämän maailman hyvä ja paha ole ihan niin mustavalkoinen asia. Paras on itse opetella pitämään puolensa, mutta olemaan alkamatta elämään pahaan keskittyen.
Et ole vielä täysin parantunut tuon lopputekstin perusteella. Siitä kielii tuo, että asetat vielä vastakkain itsesi ja me muut (pahat) ihmiset. Ja tuo että kuljet yksin voi kertoa myös sitä, että pidät ylläsi vielä suojamuuria, varautuen siihen että jokainen vastaantulija on vihollinen.
Mutta hienoa, että olet jo tässä pisteessä, hyvää jatkoa myös.
Ymmärrän että kommenttini voi kirvoittaa vastakommentteja: "Mutta ethän sinä voi."
Sanotaan nyt, että kiusaajissani ei ollut yhtä tai kahta oppilasta vaan lähes koko koulu, tuntemattomia oppilaita viereisiltä ja ylemmiltä luokilta joiden nimeäkään en tiennyt, poikia ja tyttöjä.
Kun ihminen ymmärtää että hänen eriydyttävä yksilönä lopullisesti ja hän ei voi olla vain yksi muista, kiusaajat alkavat luetella ehtojaan: "Jos olisit yksi muista emme kiusaisi. Et ole parantunut, jos et liity meihin." Tällaisille kommenteille en anna mitään arvoa. Parantumiseni voi tapahtua vain eriytymisen kautta.
Vaikka maailma ei olekaan täysin mustavalkoinen, se ei suinkaan johdu siitä, ettei olisi mustaa ja valkoista. Maailman harmaus johtuu siitä, että on olemassa useampia kuin yksi ulottuvuus. Kaikki eivät suinkaan vedä köyttä laumassa oikean ja vasemman välillä, kun on olemassa myös ylös, alas, eteen ja taakse. Tämä on syy miksi puhun sielullisuudesta lopullisena jakona. Vaikkei oliskaan puhtaan hyviä ja pahoja, on olemassa sieluttomia ja sielullisia. Niitä jotka ovat yksiulotteisia laumaeläimiä, ja yksilöitä jotka ovat vapaita lentämään ylös, alas, eteen ja taakse.
Tätä sielun vapautta ei tule koskaan myydä, eikä antaa toisten nujertaa sitä itsestään, vaikka monista meistä se on yritetty lopullisesti tuhota. Ja silti tämä maailmaa tuomitsee parantumattomaksi sen, joka tahtoo olla aidosti vapaa sielustaan, koska hän ei alistu olemaan vain yksi muista. Taistelu näiden kahden välillä odottaa väistämättömänä, sillä muutoin ihmiset eivät ole koskaan vapaita.
" Se mikä kuitenkin synnyttää vihaa parantumattomassa sielussa on, että harva syntyy epävarmaksi. Toiset ihmiset nujertavat heidät kotona, koulussa, työpaikoilla... Ja nämä nujertajat ovat elämässä niitä voittajia, jotka saavat elämältä kaiken, puolison, perheen, työpaikan, uran, nujerretun jäädessä yksin, koska oli jonkun tyrannin mielestä liian heikko oman elämänsä sankariksi. Ja jotta voittajat kokisivat toisen silmämunasta revityn voittonsa oikeutetuksi, he syyllistävät nujerretun omasta kohtalostaan laiskaksi, loiseksi tai muuksi hyypiöksi."
Juuri näin se menee. Tämä koituu monen kohtaloksi ja miespuolisille se on myös melkein aina llopullinenkin kohtalo.
"On pitkä matka kasvaa nujerretusta hyljätystä lapsesta aikuiseksi, joka ei enää koskaan hylkää sieluaan vaan mieluummin kuolee taistellen. Eikä sitä helpota että voittajat pelkäävät asemansa puolesta, ja pyrkivät pitämään alistetut maassa, muutoinhan yhteiskunta rauhakin järkkyisi."
Tasan tarkkaan näin se menee jatkossa kun ensin alkuun on kerran nujerrettua saatu. Muista että jos sinulla on joskus mennyt huonosti, niin tätä asiaa voidaan aina käyttää sinua vastaan ja sillä voidaan perustella sitä että sinulla ei saa vastakaan alkaa mennä premmin ja näin myös kulttuurissamme tehdään.
" Mutta nyt voin viimeinkin seistä periksiantamattomana. Minun ei tarvitse alistua mihinkään mitä en itse halua, eikä siihen tarvita rahaakaan. Minun ei tarvitse miellyttää muita ihmisiä. Nujerrettun sielun voi todellakin parantaa, kun lakkaa vain polvistumasta kenenkään edessä. Sitä valtaa omaan sieluunsa ei tule antaa kenellekkään."
Ehkä johonkin mittaan se on näinkin mahdollista, mutta jouduthan kuitenkin elämään alistajiesi seassa ja siksi heidän paskojaan tavalla tai toisella joudut nielemään. Sanoisin että tavalla tai toisella alakulttuureihin sitoutuminen on tällaisessa lähestulkoon ainut mahdollinen selviytymisstrategia. Toinen strategia on erakoituminen ja keskittyminen omiin asioihinsa ja harrastuksiinsa. Mutta tämä ei sovi kuin harvoille, ja ei sillä kokonaan voi välttää kiusallisia tilanteita jos kuitenkin valtakulttuurin seassa ja sen ehdoilla elelee.
"Ja näin työttömänä ja naisettomanakin on elämää. En tarvitse muiden hyväksyntää epäonnistumisilleni. Te minut nujersitte, mutta teillä ei enää ole valtaa tuomita minua. Minulla on vain sieluni ja arvokkuuteni jäljellä. Minä kuljen yksin, ja pyrin tuomitsemaan sielun mukaan, sillä voittajien arvot ovat arvottomia eikä heillä ole sielua. Todellisessa sielussa ei ole voittajaa eikä häviäjää. Enkä tarvitse Sarasvuota tätä itselleni opettamaan. :)"
No ei tällaisten asioiden ovaltamiseen todellakaan mitään saarnamiesten oppeja tarvita. Uskon että kaikki vaistomaisestikkin käsittävät näitä tämän lajin asioita. Lähtökohtaisesti on siis pystyttävä irtautumaan niin paljon kuin mitä se vaan mahdollista on siitä kulttuurista joka on nujertajien hallinnassa ja miltä taholta siis pomminvarmasti aina saat paskaa silmillesi muodossa tai toisessa.
Olet todella asian ytimessä nimim. yksinäinen kulkija. Voimia!
Nyt on aika ottaa sotakirves esiin. Enään kukaan ei nujerra myöskään minua. Mahtaa ottaa päähän niitä jotka luulevat että voivat vielä hallita minua.
Asiaa! Me ATM:it olemme kokeneet vääryyttä suomalaishuorien taholta eikä toisin päin.
Etteköhän te ole kokeneet vääryyttä lähinnä niiden taholta, jotka olivat tuossa mielentilassa jo lapsina. Ne, jotka jo lapsina olivat valmiita heiluttamaan sotakirveitä, aiheesta tai aiheetta, rääkkäsivät teidät raunioiksi.
Naisten vikaa on vain se, että heitä eivät rauniot kiinnostaneet. Mutta katsopa omaa naismakuasi; ihan todellako mieluummin ottaisit mielenterveysongelmaisen hylkiön rähjäisellä olemuksella kuin ihanan sosiaalisen ja pirteän kaunottaren?
En tiedä ehkä voinkin ottaa.
Kuulostaa...
... jotenkin surullisen rajoittuneelta.
Ei surullinen siis omalta kannaltani. Se mitä minulle tulee mieleen tekstistäsi on että "Tässä voisi olla enemmänkin kauneutta" ja puolitiehen jääminen on aina jotenkin... niin... surullista.
Sehän tässä on hankalaa, ettei asia ole aina noin yksinkertainen. Ujo ja kokematon voi olla hyvin epävarma naisten kanssa, vaikka uskoisikin olevansa erinomainen mies. Toisaalta, ehkä yli-itsevarmuus ja epäitsevarmuus kulkevat usein käsi kädessä. Näin ainakin itsestäni olen tulkinnut. Nuorempama uskoin vielä selvemmin olevani paras vähän kaikessa, ainakin potentiaalisesti. Mutta naisten kanssa olin paniikissa. Ehkä siksikin, kun naisten torjunta olisi ollut liian suuressa ristiriidassa superminäni kanssa.
No nyt 10-20v myöhemmin on tullut elämältä sopivasti turpaan, pahimmat yliegoilut karsiutuneet, eikä se parhaus enää edes niin merkityksellistä. Samalla asenne naisia kohtaan rentoutunut. Ehkä myös menetettyjenkin naisten myötä oppinut ymmärtämään tappioita. Ei maailma niihin lopu. Vaikka valitettavasti se suurin usko taianomaiseen rakkauteen ehkä murentuukin pala palalta. Mutta ei sekään ole niin vakavaa, sittenpä voi nauttia naisista vähän kevyemmällä otteella. Puolensa siinäkin.
Hiljainen siis "epävarmaksi luokiteltava" mies voi olla hyvinkin dominoiva. Vastaavaisti ekstrovertti moottoriturpa täysin lampaan luonteinen. Näin ollen kun nainen käsittää että hänen puheella käsittely on miehen varmuutta, on siinä samanlainen illuusio kuin mitä David Blane harrastaa: kunhan tulos on spektaakkelimainen, ei keinolla väliä.
Minun mielestä "varmuus" on muutakin kuin sokean raivohärän kapeakatseinen asioiden läpi jyrääminen.
Naiset saavat suurimman osan hyvästä olostaan puheesta jonka joku toinen heille jakaa, joten sen puuttuminen on hyvin suuri puute mikä taas suurimmalla osalla miehistä on vähemmän puutteeksi luokiteltavaa.
Aina on niitä tyyppejä, niin miehiä kuin naisia, jotka haluavat palan sinusta maksamatta mitään.
Hyvä kun näitä kirjoituksia peräti naisetkin tänne jakaa. P/S-kulttuuri elää ja muuttuu koko ajan. Näitä kirjoituksia lukee miehet jotka tiedostavat naisten tarpeen asiakaspalveluun. Pim. Kohta ei ole ujoja miehiä, on vain Sarasvuomaisesti pälpättäviä romanttisesti naisten kimppuun puhetulvalla käyviä Hyviä Miehiä.
Onhan naisen helpompi stailata itseään ja ulkoistaa vastuu asioista sille ytm-miehelleen, näitä pareja on satojatuhansia Suomessa, jossa nainen kysyy kaiken mieheltään miten tehdään. Oikein huvittaa se että suomimuija määrää kaapin paikan- sopii vässykkä luonteiselle, etnomies nakkaisi kaapin ulos, jyystäisi muijaa sen jälkeen ja sitten menisi loppu illaksi baariin.
On se ymmärrettävää. En minäkään viehäty naisista joilla on monen miehen nussima vittu. Neitseellinen korkkaamaton nainen on vain niin paljon miellyttävämpää nussittavaa. Nussittuvittuisten naisten ex-nussijoiden muisto käy ajan kanssa hyvin raskaaksi.
Nussittuvittuisuus ei välttämättä tarkoita panokelvottomuutta. Minulla seisoo myös horojen lorttojen julkisten patjojen perään, kunhan ulkonäköpuoli on ok. Ja ei, seksiä en ole koskaan harrastanut muiden kuin itseni kanssa.
Luonne, äly ja huumori eivät immenkalvon tilaan verrattuna merkitse mitään. Monelle miehelle jaetut haarojen antimet eivät todellakaan ole millään tasolla viehättävää. Yksikään hyvä nainen ei taatusti jää yksin tämän takia. Onneksi immenkalvonkin voi korjata!
Mistäs sinä mitään tiedät jos et ole ketään koskaan nussinut?
Tällä sivustolla näköjään vaan itsetunnottomia luuseri naisia????
Tuo on taas sitten vähän makuasia, minkä kukin itsevarmuudeksi mieltää. Tiedän eräänkin naisen, joka aina kehuu miestään itsevarmaksi ja hyväitsetuntoiseksi. Olen tavannut tuon miehen kerran, ja jo sillä yhdellä kerralla tuli selkeä kuva ihmisestä, joka on psyykeltään täysin pienen vauvan tasolla. Itsevarmuus ei ole tervettä vaan näyteltyä lapsenomaista narsistista uhoa, josta paistaa läpi lapsuuden tunteiden laiminlyöminen ja epäkypsä tunnemaailma. Toisaalta tämä nainen on myös herkkä ja huomiota kaipaava. Ehkäpä tuollainen miestyyppi imartelee hänen hataraa itsetuntoaan. Ilmeisesti se, että tuo mies pystyy häntä manipuloimaan, alistamaan ja ohjailemaan, toimii merkkinä hyvästä itsetunnosta.
Mielestäni terve itsevarmuus miehessä on sitä, että mies tajuaa omat vahvuutensa ja HEIKKOUTENSA, uskaltaa puolustaa itseään, mutta ei lähde lapselliseen uhoamiseen, pelleilyyn, esittämiseen tms. itsetuntonsa esille tuomista varten. Älykäs ja itsevarma on erilainen kuin tyhmä ja lapsellinen mies, joka kuvittelee olevansa itsevarma. Jos mies ei pysty näkemään omia virheitään tai heikkouksiaan, ei itsevarmuudesta voida silloin puhua.
Itsetuntoaan voi parantaa! WAU! Kertoisitko minulle vielä miten se tehdään. Minulla on todella huono itsetunto, mitä tulee naisiin ja varsinkin syvempään tutustumiseen naisiin. Minulla on käytännössä vain huonoja kokemuksia naisista ja heihin tutustumisesta. Minua on petetty, minulla leikityltä ja minua haukutaan. En koe mitenkään, että olisin parisuhteen arvoinen. Naiset ovat kelpuuttaneet minut vain yhdenyön säätöihin, ja niistäkin olen pääsääntöisesti kieltäytyt, mutta muutaman kerran hairahtanut.
Työelämässä minulla on jo hyvä itsetunto, tiedän olevani hyvä työssäni ja tulokset puhuvat puolestaan. Opiskelussakin minulla oli alkuun huono itsetunto, mutta parani huomattavasti loppu opintoja kohti. Näissä molemmissa asioissa itsetunto parani onnistumisten kautta, ja sitten suorittaminen muuttui helpommaksi mielyttävämäksi.
Naisista minulla vain ei ole mitään hyviä kokemuksia parisuhderintamalla, eikä ole näköpiirissä sitä, että olisi tulossakaan. En kylläkään demonisoi kaikkia naisia kuten täällä palstalla on tapana. Tiedän, että olemassa on aivan mahtava luonteisia naisia, ja heitä minulla on ystävinä. Heidän kanssaan tulen toimeen kaverina mainiosti, mutta kaikki seurustelevat. Eivätkä he varmasti harkitsisi minua suhteeseen, vaikka sinkkuna olisivatkin. Ja tiedän kyllä itsekkin sen, että ystävänä olen ihan mukava ja kohtuullisella itsetunnolla varustettu ihminen, joka näyttää uskovan itseensä. Mutta jos puhutaan parisuhdeasioista, minulla ei ole itseluottamusta ollenkaan.
Pari kommenttia aloittajalle.
Ensinnäkin, kukaan ei ole itsevarma 24h/vrk.
Jokaiselle, siis aivan jokaiselle tulee toisinaan epävarmuuden hetkiä. Vain psykopaatti voi olla jatkuvasti itsevarma.
Siksi aloittajan oletus siitä, että ihminen on JOKO itsevarma TAI epävarma, ei ole realistinen. Paremminkin kyseessä on jatkumo, jossa suurin osa ihmisistä on sekoitus itsevarmuutta ja epävarmuutta.
Toisekseen, elämässä tulee tilanteita joissa on täysin oikein olla epävarma. Jos sinulta puuttuu informaatiota, niin silloin terve epävarmuuden tunne saa ihmisen olemaan varovainen, pysähtymään ja hankkimaan lisää tietoa vaikkapa edessä olevasta mahdollisesta vaaratilanteesta.
Näinpä juuri. Itse olen yksi itsevarmimmista ihmisistä joita tunnen, mutta jos lähden ns. iskemään naista, saatan olla hyvinkin epävarman tuntuinen.
Aloittajan kaltaiset naiset eivät tietenkään anna mitään mahdollisuutta tällaiselle miehelle, koska miehen kuuluisi olla itsevarma 24h/vrk, niin kuin aito tunteeton pelimies.
Totta. :) En sanonut, että itsevarmuus olisi on/off-tyylinen ominaisuus. Totean vain, että janan itsevarmemmassa päässä oleminen on viehättävämpää kuin epävarmassa - valitettavasti, mutta varsin luonnollisesti.
En minä ainakaan vaadi mitään rautaista, järkkymätöntä itsevarmuutta itseltäni, ystäviltäni tai mieheltä - toisin kuin tällä palstalla usein ajatellaan, myös nainen pystyy suhtautumaan mieheen ihan vain inhimillisenä olentona.
Aloituksestasi jäi kuitenkin sellainen kuva, että dumppaat mahdollisen poikaystäväehdokkaan heti, jos hän osoittaa hiukankin epävarmuuden merkkejä.
Mutta hyvä, että selvensit asiaa :)
Inhimillisessä kanssakäynnissä on siedettävä aina jonkin verran epävarmuuden tunnetta. Epävarmuuden salailu ja sen häpeäminen ja dmonisointi vain pahentaa asiaa.
Itselläni ihan fyysiset seikat vaikuttavat asiaan. Levännenä ja syöneenä olen itsevarmempi kuin väsyneenä ja nälkäisenä.
Kukapa viehättyisi, etenkin kun epävarmuus on itse valittu tila. Epävarmuudesta pääsee hankkimalla kokemusta, kokemusta saa vaikkapa käymällä huоrissa.
Helpompaa on toki istua peräkammarin sängyn reunalla omana itsenään hartiat miehekkäästi nyyhkytyksestä hytkyen.
"Huorissa käyminen on aivan toisenlainen tilanne, siinä vaan ostetaan palvelu, kuten käydään hierojalla tai palkataan siivooja."
Se on juuri sitä, jollei sitä muuna halua edes kokea, saati kehittää tilanteessa itseään ja supliikkiaan. Jollet todella tee luntun kanssa muuta kuin panet, et todellakaan saa muuta kuin pussit kuiviksi. Oma valintasi.
Olen itse naimisissa oleva mies. Olen aikoinaan jo junnuna päättänyt voittaa.
Ota teiniangsti-ätämi reippaasti niveaa kouraan, niin et hinkaa itseäsi puhki.
Tarkoittaa sitä, että sinä itse olet epävarma. Itsevarma ihminen voi kiinnostua kaikista, heikompi etsii jonkinlaista turvaa itselleen.
Kyllä minullakin on epävarmuuteni, se on ihan totta.
Pyrin lähinnä aloituksessa olemaan rehellinen sen asian suhteen, mikä on ihmisissä ryhmänä hyvin luonteenomaista - lukuisat tutkimukset osoittavat, että itsevarman oloisiin ihmisiin suhtaudutaan positiivisemmin kuin epävarmasti käyttäytyviin. Tämä on tiedostamaton mutta hyvin vahva reaktio, jota esiintyy ylivoimaisella enemmistöllä ihmisistä - myös minulla. Myönnän sen, ja samalla totean, että on todella ikävää, että asian takia moni ihminen joutuu kärsimään. Tässäkin ketjussa joku kirjoitti, miten on ilmeisesti kiusaamisen takia epävarma ja voi pahoin. Tämä ei ole reilua, mutta vaikka en pitäisi ns. ATM:n kohtaloa reiluna, en itsekään osaa tuntea seksuaalista viehtymystä häntä kohtaan. Olen eläin siinä missä muutkin.
Toki käytöstä voi myös onnistuneesti feikata, mutta pääsääntöisesti sellaiset normaalilla itsetunnolla varustetut ihmiset käyttäytyvät vapautuneemmin kuin itsetunto-ongelmaiset, mikä on viehättävää. Sille, mitä ihmiset pitävät puoleensavetävänä - varsinkin noin primääritasolla - on vaikea voida mitään. Väitän kuitenkin edelleen, että itsetuntoa voi kohottaa ja esim. sosiaalisia taitoja oppia ja opettaa, mikä tietysti kannattaa ihan oman hyvinvoinnin kannalta. Vai haluaako ATM voida pahoin ja olla uhri? Moni ihminen tykkää siitäkin.
Huomaatko, "blablab" että ihan samat perustelut käyvät myös ylipainon pitämiseen epäviehättävänä?
Myös ylipainoinen voi tehdä jotain viehättävyytensä eteen, ellei halua uhriutua.
Pitääkö ylipainoisen tai epävarman ihmisen yrittää muuttua viehättävämmäksi siksi että sinä tai minä emme tällaisia ominaisuuksia pidä viehättävinä?
Todennäköisesti ylipainoinen tai epävarma eivät itsekään pidä noita piirteitään viehäträvinä. Lisäksi heidän on paras tiedostaa, että nuo piirteet vähentävät parittelumahdollisuuksiaan. Eli syytä olisi muuttua. Vain siinä tilanteessa, että rakastavat läskejään ja epävarmuuttaan, eivätkä halua niistä luopua edes parittelun takia, pitäköön ominaisuutensa.
En minäkään tyhmistä naisista.
Ja sinulla on siihen oikeus.
Ymmärrän kyllä. Olin itse kiusattu ja syrjitty kouluaikoina, eikä minulla ollut kavereita. Nykyisin asiat ovat toisin, mutta vain siksi että olen itse kantanut vastuun omasta sosiaalisesta kehityksestäni ja itsetunnostani.
En ole epäempaattinen murrettuja kohtaan, mutta se, että heidän tilanteensa on suuri tragedia ei muuta sitä, että ainoa joka sen voi muuttaa on ihminen itse. Valittaminen ja tilanteen epäreiluuden julistaminen eivät tule parantamaan mitään, eikä kenelläkään ole edelleenkään velvollisuutta olla sinun tai minun kaveri.
Samalla lailla itsekin pidän itsevarmoista naisista. Kaikenlainen valitus, vollotus, ei mua kiinnosta-asenne, emmätiiä tms. on totaalinen turn off.
Entä jos mies tietää että hänestä ei ole juuri mihinkään ja elää asian kanssa sovussa? Silloinhan kyse ei ole epävarmuudesta eikä tuota ongelmaa liiasta itsetietoisuudestakaan ole.
Siihen minkälaisista ihmisistä kiinnostuu on tietenkin erittäin vaikea vaikuttaa tietoisesti. Tämä on täysin ymmärrettävää.
Näin itsekin huonon itsetunnon omaavana, entisenä koulukiusattuna voin todeta, että itsetunnon korjaaminen on kyllä mahdollista. Se on vain erittäin hidasta. Oma itsetuntoni on parantunut vuosien varrella, mutta se on ollut huonoimmillaan niin vaarallisen alhaalle, että sen korjautuminen vaatii paljon aikaa.
Jos onnistuisin joskus muodostamaan parisuhteen sillä olisi suuri merkitys itsetunnon kannalta. Huonon itsetunnon omaavalle miehellä parisuhteen muodostaminen on vaan lähes mahdotonta. Tämä on tilanne joka ylläpitää huonoa itsetuntoa ja hidastaa sen korjautumista. Jos ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia muodostaa parisuhdetta, vaikka haluaisi, tuntee helposti itsensä jollakin tavalla "vähemmän ihmiseksi" kuin muut.
On vaikeaa oppia arvostamaan itseään, jos yksi erittäin tärkeä ihmiselämän osa-alue on täysin saavuttamattomissa.
Ei kai sille ainakaan lyhyessä ajassa voi mitään, mistä viehättyy.
"Status ja ulkonäkö eivät ole niin merkitseviä kuin luonne, äly ja huumori."
Väitän että älykkyydestä, huumorintajusta ja sopivanlaisesta luonteesta tapaa seurata vähintään kohtalainen sosiaalinen status.
Tietysti melkein jokainen on sitä mieltä että on huumorintajuinen ja "hyväluonteinen"...
Ongelma on se, että vaikka mies olisi kuinka hauska, älykäs ja mukava, mutta antaa toisten kävellä ylitseen, ei häntä pidetä minään. Toisaalta ei tarvitse olla hauska, älykäs tai edes erityisen mukava saadakseen naisia, riittää että on itsevarma.
Olet noissa kyllä oikeassa. Luonne ei saa olla mallia kynnysmatto.