Menimme naimisiin noin kuukauden yhdessäolon jälkeen, eli melko nopeasti. Olemme olleet naimisissa jo noin vuoden verran ja eroajatus lähti minun puoleltani.
Onko oikeus minulla vaatia ositusta,heti, kun avioerohjakemus on hyväksytty virallisesti. Hakemuksessa on vain siis minun nimeni, kerta en ole tulevalle exälle asiasta mitään vielä kertonut.
Olen tällä kertaa saamapuolella,kun minulla ei itselläni mitään omaisuutta ole. Omakotilalo ja mökki (tähän myös hänen veljellään käyttöoikeus) ja uudehko auto on tulevalla exälläni isompia jaettavia.
Voinko vaatia ositusta heti vai pitääkö odottaa se 6kk:ta, kunnes ero on virallisesti hyväksytty?
Onko oikeus minulla vaatia ositusta,heti, kun avioerohjakemus on hyväksytty virallisesti. Hakemuksessa on vain siis minun nimeni, kerta en ole tulevalle exälle asiasta mitään vielä kertonut.
Olen tällä kertaa saamapuolella,kun minulla ei itselläni mitään omaisuutta ole. Omakotilalo ja mökki (tähän myös hänen veljellään käyttöoikeus) ja uudehko auto on tulevalla exälläni isompia jaettavia.
Voinko vaatia ositusta heti vai pitääkö odottaa se 6kk:ta, kunnes ero on virallisesti hyväksytty?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ha-haa... päivän naurut. Kiitos.
Aviliittokin pitää kestää vähintään viisivuotta ett äon mahsollista saada tasikoa koska mtien sinä olet kasvattanut puolisosi omaisuutta vuoden aikana koska se oamisuushan on ollut puolisollasi jo naimiisin mennessä ja sinun rahoja ei ole siihen käytetty. Nämä asiat selviää avioliittolaista ja kannattaa käydä lukemassa se laki niin saat tietoa asiasta.
Ei nyt ihan näinkään. Jos pariskunta on saanut lapsen yhdessä, mitään minimiä avioliiton kestolle ei ole. Eikä mitään 5-vuotta ole mihinkään kiveen kirjoitettu. Jokainen ero katsotaan tilanteen mukaan. Ja esimerkiksi jos nainen on hoitanut lapsia kotona, hänen katsotaan panostaneen talouteen yhtä paljon kuin töissä käyvä mieskin, koska nainen on mahdollistanut miehen töissä käynnin.
Ositus tulee myös hyvinkin lyhyessä liitossa kyseeseen silloin, jos toisen puolison omaisuuden arvo on jostain ns, riippumattomasta syystä laskenut liiton aikana, toisen ei. Esimerkiksi toisen säästöt on käytetty, toisen omistaman mutta yhdessä asutun asunnon arvo on laskenut tms. Silloin ositetaan sen puolison omaisuudesta, jonka omaisuuden arvo ei liiton aikana ole laskenut.
Aloittajan eron syitä en tiedä, joten en ota kantaa siihen, onko kyseessä huijaus, vai jotain aivan muuta. Toki tuollaisen äkkinäisen liiton aikana saattaa miehestä hyvin käydä ilmi kammottavia piirteitä, ja ymmärrän halun erota pian. Ei voi tietää syitä...
Lait ja asetukset ovat onneksi muuttuneet hieman järkevämpään suuntaan. Enää ei ole niin kuin ennen vanhaan, että jos häiden jälkeisenä päivänä otti eron niin omaisuus meni puoliksi. Tälläisiä "kusetus" liittoja ei niin herkästi pääse enää syntymään.
Mielenkiinnosta kävin lukemassa finlexin sivuilta avioliittolaista. En itse löytänyt mitään tiettyä aikaraaja (vuosissa tai kuukausissA) minkä verran tulee olla aviossa etteikö tasinko joutuisi antamaan. Luiko huolimattomasti? Onko olemaas jokin tietty aikamääre, minkä jälkeen suoritetaan omaisuuden ositus?
Lueppa tarkemmin milloin ositusta sovitelleen 103b 16.04.1987/411 kohdan mukaan vaitkuttaa avioliiton kesto ja panostus siihen omaisuuteen mitä jaettään ja se on joka haluaa jotain noin luhyen avioliiton takia ja toinen ei halua maksaa niin oikeuteen vartmaan tarvii mennä että saa jotain.
Tuskin kukaan haluaa sinua oikeuteen vetää eli ositusta voi vaatia heti, kun asumusero alkaa ja päätös on toimitettu toiselle puolisolle. Kun vaadit omasi, ne myös saat. Pidä oikeuksistasi kiini sanottiin mitä tahansa.
Juuri tämän takia kannattaa pysyä avoliitossa niin jakoon menee vainyhteinen omaisuus eikä turhaan tartte maksella vuoden avioliiton jälkeen turhaan puolisolle joka etron haluaa ja jos alkuperöisen puoliso on täysjärkinen niin ei maksa mitään kun ei ole perusteita tasingolle.
Ei avoliitossa mitään tasinkoa anneta. Korkeintaan voi tulla kysymykseen hyvitys.
Kuten aiemmin yllä kirjoitin: Jos pariskunta on saanut lapsen yhdessä, mitään minimiä avioliiton kestolle ei ole. Eikä mitään 5-vuotta ole mihinkään kiveen kirjoitettu. Jokainen ero katsotaan tilanteen mukaan. Ja esimerkiksi jos nainen on hoitanut lapsia kotona, hänen katsotaan panostaneen talouteen yhtä paljon kuin töissä käyvä mieskin, koska nainen on mahdollistanut miehen töissä käynnin.
Ositus tulee myös hyvinkin lyhyessä liitossa kyseeseen silloin, jos toisen puolison omaisuuden arvo on jostain ns, riippumattomasta syystä laskenut liiton aikana, toisen ei. Esimerkiksi toisen säästöt on käytetty, toisen omistaman mutta yhdessä asutun asunnon arvo on laskenut tms. Silloin ositetaan sen puolison omaisuudesta, jonka omaisuuden arvo ei liiton aikana ole laskenut tai jopa noussut.
>>Ja esimerkiksi jos nainen on hoitanut lapsia kotona, hänen katsotaan panostaneen talouteen yhtä paljon kuin töissä käyvä mieskin, koska nainen on mahdollistanut miehen töissä käynnin.
esimerkiksi jos nainen on hoitanut lapsia kotona, hänen katsotaan panostaneen talouteen yhtä paljon kuin töissä käyvä mieskin, koska nainen on mahdollistanut miehen töissä käynnin.
Ööö... Jos miehellä on ollut täysin velaton talo, ja naisella ei ole ollut penniäkään, ositus tehdään luultavasti vain osittain. Ei kuitenkaan pidä luulla, ettei nainen saa mitään. Mehän emme tilannetta tarkemmin tunne.
Vuoden avioliiton (ap) jälkeen ositusta sovitellaan siten, että kumpainenkin pitää oman omaisuutensa. Mitään tasinkoa ei varakkaamman puolison tarvitse köyhemmälle antaa.
AL 103b §
"Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua."
Yhden vuoden avioliiton jälkeen on kohtuullista, että kumpainenkin pitää oman omaisuutensa. Muunlainen jako johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua toisen kustannuksella.
AL 103b §
"Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat."
Yhdessä vuodessa toisen puolison "toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi" ei normaalisti ole omaisuutta säilyttänyt tai kartuttanut.
"mek" niin sanonutkaan.
"Juuri tämän takia kannattaa pysyä avoliitossa..." Huom! Avoliitossa.
"...eikä turhaan tartte maksella vuoden avioliiton jälkeen..." Huom! Avioliiton.
"...jos alkuperöisen puoliso on täysjärkinen niin ei maksa mitään kun ei ole perusteita tasingolle." Aloittaja on naimisissa=avioliitto.
Harmittaa tällaiset kommentoijat, joilla sisälukutaito nollassa. En voi käsittää, että kommenttiin on vielä tullut plussaakin...
Jos vuoden naimisissaolon jälkeen vaatii eroa ja itselleen puolet puolison ennen avioliittoa omistamasta omaisuudesta, se ei ole oikeus ja kohtuus. Se on varkaus.
Et saa latiakaan ja se on sulle oikein
Kyllä siinä käy niin että sinä lähdet tyhjätaskuna jatkamaan elämääsi. Muuten tällä kertaa olet saamapuolella? Mites aiemmat kerrat kun sulla nyt ei ole mitään omaisuutta?
Kokemuksen perusteella voin sanoa, että ilman avioehtoa saat tasan sen mihin olet oikeutettu. Eli varat ja velat selvitetään molemmilta ja vauraampi maksaa tasinoa vähävaraisemmalle, eli aloittajalle.
Toki voitte keskenään sopia muutakin, mutta katso, että saat sen puoliskon mikä sinulle lain mukaan kuuluu. Voit esimerkiksi jättää mökin ex-miehellesi ja sanoa, että haluat auton itsellesi.
Pidä oikeuksistasi kiinni.
Tavallaan totta. Sovittelua tai lyhyen avioliiton kestoa hyvin harvoin kuitenkin toteen laitetaan, ellei sitten voida osoittaa, että avioliitto on tarkoituksella jäänyt lyhyeksi. Jos on yhteisiä lapsia, on ihan yhden tekevää, vaikka liitto olisi kestänyt kaksi kuukautta. Se lasketaan silti ns. täysimääräiseksi avioliitoksi.
Eikun prosessi käyntiin. Kohta olet omillasi ja sinulla on silloin varaai vuokrata oma asunto. Jos uusi löytyy piankin, niin ei kannata ostaa omaa asuntoa,kun se kasvattaa varallisuutta, mutta tämänhän jo tiesitkin. Näin minäkin tein. Kolmatta kertaa tuskin tulee, mutta ei sitä koskaan tiedä,jos ihqu osuu tielle. Aina olen omilleni eroissa jäänyt (plussan puolelle reilusti,kun ei ole omaisuutta).
Nykyjään on avioliitolaissa semmoinen hankkimispykälä ja se varakkaampi ei suostu maksamaan niin oikeuteen on mentävä että sillai ja siltä köyhemmältä loppuu rahat jossain vaiheessa kun käydään oikeustaistelu. Ei se omaisuus yhteiseksi muutu vaikka naimisiin mennään ja tämänkaltaisten asioiden takia kannattaa pysyä avoliitossa tai tehdä avioehto.
Tasinkoa saat , kun vaelat ja varat ynnätään. Mishän on varakkampi, joten jäät voitolle. Tuskin muuttuu oikeusprosessissakaan mihinkään, kun jo 5v avoliitossakin köyhempi puolisko pääsee tienaamaan toisen kustannuksella. Syitä eroon voi nimetä monia ja niitä on toisen hankala mitätöidä. Olet oikeutettu puoleen koko omaisuudesta. Pidä siitä kiinni.
Sanottakoon että varakas on ihan itse tehnyt päätöksen mennä naimisiin aloittajan kanssa. En puolustele aloittajaa, kun en tiedä eron syitä tms, mutta pidetään mielessä, että avioliitto ilman mitään avioehtoa on ollut miehen oma päätös. Maksaa siis omasta päätöksestään, ei vain naisen ilkeydestä.
>>Syitä eroon voi nimetä monia ja niitä on toisen hankala mitätöidä. >jo 5v avoliitossakin köyhempi puolisko pääsee tienaamaan toisen kustannuksella.
>>avioliitto ilman mitään avioehtoa on ollut miehen oma päätös
Ei tavallaan totta vaan täyttä huuhaata.
>>Sovittelua tai lyhyen avioliiton kestoa hyvin harvoin kuitenkin toteen laitetaan, ellei sitten voida osoittaa, että avioliitto on tarkoituksella jäänyt lyhyeksi.>Jos on yhteisiä lapsia, on ihan yhden tekevää, vaikka liitto olisi kestänyt kaksi kuukautta. Se lasketaan silti ns. täysimääräiseksi avioliitoksi.
Sanottakoon nyt näin, että jos yhteinen lapsi ei merkitse mitään, niin se on moraalisesti huutava vääryys. Kyllä lapsen saadessa on liitolle antanut enemmän, kuin lapsettomassa liitossa 10 vuodessa.
>>Nykyjään on avioliitolaissa semmoinen hankkimispykälä
Älä usko kaikkea täällä kirjoitettua. Omaisuus on eri asia,kuin tasinko. Kumpikin pitää oman omaisuutensa, mutta kun varat ja velat on laskettu, saat köyhempänä tasinkoa ja reippaasti. Saat todennäköisesti ilmaisen oikeusavun , mutta asiat kannattaa sovitella. Ota puolet asunnon arvosta ja auto itsellesi. Kesämökin voit jättää pois laskuista. Ositusta voit vaatia heti, kun ilmoitus harkinta-ajan alkamisesta on tullut.
>>Omaisuus on eri asia,kuin tasinko>Kumpikin pitää oman omaisuutensa, mutta kun varat ja velat on laskettu, saat köyhempänä tasinkoa ja reippaasti.>Ositusta voit vaatia heti, kun ilmoitus harkinta-ajan alkamisesta on tullut.
Aloittajalle sanoisin, että ei kannata riidellä asioista. Otat tasinkona puolet, mitä saat irti ja juokset kovaa pois. Unohda tavarat ja otat käteisenä kaikki. Uutta tavaraa saa rahalla.
Loppujen lopuksi kuulostaa siltä, että on käymässä ihan hyvin sinun tapauksessa. Itsekin olen menossa varakkaisiin naimisiin kesällä, enkä todellakaan tee mitään avioehtoa. Saas nähdä, kuinka kauan meidän onni kestää (arviolta 3,5vuotta tilastollisesti).