Kaksi yli 20-vuotiasta, Ville ja Riku istuivat yhdessä iltaa kesämökillä. Oli melko myöhäinen ilta ja yö vaikutti kuitenkin muodostuvan melkoisen yöttömäksi. Heillä oli mökissä omat vierashuoneensa, missä he nukkuisivat toisistaan erossa, kuten normaalia onkin. Viimeksi kun he olivat nukkuneet samassa huoneessa, oli se ollut aivan murrosiän kynnyksellä, jolloin heillä oli ollut myös salaisia pippelileikkejä ja intiimiä, kahdenkeskistä hupsuttelua. Se oli kuitenkin jäänyt pois kolmanteentoista ikävuoteen mennessä, eikä asiasta ollut sen koommin puhuttu.
-
Tuona yönä, yksinäisyyksissään, Ville kuitenkin muisteli noita nyt jo nololta tuntuvia muistoja sängyssään ja tunsi uteliaisuutta noiden vanhojen asioiden tulkitsemiseen varttuneemmasta perspektiivistä. Nykyisin he olivat niin yksityisyyttä arvostavia, etteivät olleet edes saunoneet yhdessä.
-
Ville ei saanut unta ja käyskenteli keittiössä yövaatetuksessa, eli t-paidassa ja boksereissa. Hän tunsi tarvetta vessa-asiointiin, joten hän käväisi vessassa, taivuttaen peniksen sepaluksen läpi ja antoi sen lorottaa alas pönttöön ilman käsien tukea. Pian hän poistui vessasta ja harhaili vielä päämäärättömästi olohuoneen ja keittiön tuntumassa, niiden sulautuessa toisiinsa yhtenä valtavana huoneena, ennen kuin meni takaisin huoneeseensa. Ennen tätä, Riku kerkesi kuitenkin ilmestyä ylhäälle ja poistua huoneestaan, kommentoiden omaa unitilannettaan, mikä ei sekään ollut paras mahdollinen. Ville osallistui lyhyeen keskusteluun ja he menivät omille teilleen, takaisin sänkyihinsä. Huoneeseensa palatessaan Ville huomasi, että hän oli poistunut vessasta katsomatta alas boksereihinsa; hänen pelinsä lepäsi alastomana ja pitkän turpeana bokserien etumuksella. Tämä nolostutti häntä huomattavasti, hänen tajutessaan että silloin hänen kaverinsakin täytyi nähdä se. Hän punastui omassa yksityisyydessään ja mietti, mitä hän oli mahtanut ajatella. Mutta päätti kuitenkin suhtautua siihen vahinkona ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Ujostuttavat Muistot
8
3088
Vastaukset
- jatkoa ootan
hyvä alku! :)
- AntarcticaGuarana
Seuraavana iltana he istuivat taas iltaa mökin olohuonenurkkauksessa ja yötoimet lähestyivät. Ville oli jo unohtanut eilisen illan tapahtumat ja nojaili sohvatuoliinsa rennon oloisesti t-paidassa ja paremmissa boksereissa. Riku oli puolestaan omalla istuimellaan ja päällään samankaltainen paita ja college-tyyppiset housut. Hän muisti edellisen yön tapahtumat katsoessaan toista kohti ja tunsi olonsa vähän ambivalentiksi, koska oli itse ihan normaalisti pukeutunut ja mietti pitäisikö hänen sanoa jotain.
Hän mietti vähän aikaa ja sanoi sitten 'onko sinulla revennyt vaatteita liikkuessa?'
Ville kummasteli kysymystä, ymmärtämättä mistä siinä on kysymys, ja kielsi näin tapahtuneen, sekä kysyi mistä se tuli mieleen. Riku yritti selittää sanomalla että hänelläkin oli joku paita rähjääntynyt metsässä ja että hän oli huomaavinaan V:n pöksyissä jotain samanlaista. Ville kysyi milloin hän sellaista huomasi. Riku vaivaantui vähän ja sanoi että edellisenä myöhäisiltana, jolloin Ville kysyi mitä hän oli huomannut. Riku vastasi että hänen pöksynsä olivat paljastaneet vähän liikaa. Ville oli ensin vähän nolona ja hänen vatsaansa kouraisi, mutta oli toisaalta utelias ja kysyi mitä sitten näkyi. Rikua ujostutti vastata kysymykseen, ja hän sanoi vain että kyllä hän voisi arvata mitä näkyi...että se näkyi. 'Aijjaa...' Ville sanoi vähän jännittyneenä ja kysyi että haittaako jos näkyi. Riku sanoi ujosti ettei se sinänsä haittaa ja lisäsi että ehkä se halusi näkyä eikä se ollut hänen vikansa. Ville piti vastauksen leikkisästä viattomuudesta ja vastuun hälvenemisestä, rentoutui ja naurahti vähän vastaukselle helpottuneena ja hieman siitä nauttien. 'Joo...ehkä sillä oli muuta mielessä, mutta oletko varma siitä että se oli se? Siis millainen se oli?' Ville kysyi hyvätahtoisesti painostaen. Rikulle tuli entistä enemmän sellainen olo, että hänen haluttiin pysyvän aiheessa ja syventävän sitä, ja hän huomasi pitävänsäkin siitä. Hän ei halunnut tuottaa pettymystä ja yritti vastata, kertoen että se oli nahkea, nuokkuvan näköinen, vähän vaaleanpunainen, pikkuisen heiluva ja yksityiskohtaisen oloinen...ja näytti ystävälliseltä. Ville kuunteli tarkkaan vastauksen ja kysyi osaisikohan hän tunnistaa sen, jos vielä näkyisi. Riku muisteli ja sanoi että kyllä varmasti osaisi, jos se joskus vielä näyttäytyisi.- GuaranaAntarctica
Ville keräsi rohkeutta ja sanoi sitten että se ehkä haluaisi tehdä niin vieläkin. Riku oli vähän aikaa hiljaa ja ilmoitti sitten että se olisi mukava juttu, tuntien omansa ja aistien toisenkin olotilan. Ville tunsi olonsa malttamattomaksi ja manipuloi sitten bokseriensa kangasta niin vähäeleisesti mutta kätevästi kuin mahdollista, pyrkien huomaamattomuuteen. Hän seurasi Rikua ja mietti milloin hänen katseensa osuisi; sekunnit tuntuivat pitkiltä. Riku havahtui ja tunsi nipistyksen lantionsa alueella kun näki paljaan putkilon köllöttävän pitkänä sivuttain kankaan päällä, paljastuen lähes tyveä myöten. Ville huomasi hänen huomanneen ja mietti jotain sanottavaa, mutta ei oikein saanut sanottua mitään. Riku katsoi ja rentoutti ilmapiiriä sanomalla että se se on ja rohkeni vähän hymyilläkin. 'Miksihän se tuli taas?' Riku kysyi kiusoittelevasti ja ruokkien Villen huomioasemaa. 'En tiedä oikein' hän vastasi ja spekuloi sen sitten olevan yksinäinen. Rikun ei ollut vaikeaa keksiä jännittävää vastausta, ja hän kysyi josko sille pitäisi sitten pitää seuraa. Villen oli entistä vaikeampi vastata tyynesti, eikä hän halunnut nolostuttaa itseään kiihtymällä liikaa, jolloin hän sai sanottua ettei se sentään pakko ole, mutta olisi arvostettua. Niinpä Riku hivuttautui lopulta lähemmäs, ja katsoi lähempää. Hän alkoi laskea sormiaan hitaasti sen päälle, mutta kosketti niillä aluksi kangasta aivan sen vieressä. Sitten taivutti keskimmäistä sormeaan ja hipaisi sen vartta keskeltä pituutta. Vaikka se tuntui notkealta ja näytti uniselta, se supistui näkyvästi eikä Ville enää jaksanut kontrolloida sitä samalla tavalla...vaan se laajeni pitemmäksi vielä sivulle osoittaessaan ja alkoi hivuttautua kaarimaisesti ylöspäin kuin kellon viisari nautinnollisten sähköisten kihelmöintien saattelemana. Yhtäläisyydet kelloon eivät loppuneet ihan siihen, sillä se värähti nytkähtäen muutaman kerran paikallaan kesken matkan, ollessaan jo aika laaja ja pitkä...ja kiihottuneiden ajatusten vaikuttaessa sen hermoihin. Rikulta ei jäänyt yhtään näkemättä, ja varsinkin tahdosta riippumattomat heilahdukset näyttivät hänestä jännittäviltä ja vähän imarteleviltakin, tehden häntä itsevarmemmaksi ja myös empaattisemmaksi.
Otus jähmettyi paikoilleen lähes täydellisesti, paljastaen vatsapuolensa ja osoittaen ylöspäin hivenen ylävartalon suuntaa myötäillen. Sen pää kurkisti vain hivenen tiukan oloisesti peittävän vaalean ihon alta...Riku painoi sen päätä sivuilta peukalolla ja etusormella ihon läpi kerran ja toisenkin, yltyen painelemaan sitä kevyesti ja pitäen sitä asennossa sormien välissä...ja kohdistaen siihen pientä venytystä...ikään kuin kokeillen voisiko se nousta vielä pitemmäksi. Se tuntui pullistuvan vähän lisää...ja hän kokeili siirrellä sen ihoa ylös ja alas samaisella otteella. Se liikkui notkeasti, vaihtaen sen ulkomuotoa ja hän käytti sitä hitaasti alhaalla kireällä ja peitti sen sitten viattoman näköiseksi käärien sen takaisin ylle. Rikun käsi meinasi täristä käsittelyn aikana...ravistaen ja stimuloiden samalla tutkimuskohdetta. Kuului huokauksen ja vaikerruksen välimaastoon sijoittuva äännähdys.
(Jatkuu pyynnöstä) - anna palaa vaan
GuaranaAntarctica kirjoitti:
Ville keräsi rohkeutta ja sanoi sitten että se ehkä haluaisi tehdä niin vieläkin. Riku oli vähän aikaa hiljaa ja ilmoitti sitten että se olisi mukava juttu, tuntien omansa ja aistien toisenkin olotilan. Ville tunsi olonsa malttamattomaksi ja manipuloi sitten bokseriensa kangasta niin vähäeleisesti mutta kätevästi kuin mahdollista, pyrkien huomaamattomuuteen. Hän seurasi Rikua ja mietti milloin hänen katseensa osuisi; sekunnit tuntuivat pitkiltä. Riku havahtui ja tunsi nipistyksen lantionsa alueella kun näki paljaan putkilon köllöttävän pitkänä sivuttain kankaan päällä, paljastuen lähes tyveä myöten. Ville huomasi hänen huomanneen ja mietti jotain sanottavaa, mutta ei oikein saanut sanottua mitään. Riku katsoi ja rentoutti ilmapiiriä sanomalla että se se on ja rohkeni vähän hymyilläkin. 'Miksihän se tuli taas?' Riku kysyi kiusoittelevasti ja ruokkien Villen huomioasemaa. 'En tiedä oikein' hän vastasi ja spekuloi sen sitten olevan yksinäinen. Rikun ei ollut vaikeaa keksiä jännittävää vastausta, ja hän kysyi josko sille pitäisi sitten pitää seuraa. Villen oli entistä vaikeampi vastata tyynesti, eikä hän halunnut nolostuttaa itseään kiihtymällä liikaa, jolloin hän sai sanottua ettei se sentään pakko ole, mutta olisi arvostettua. Niinpä Riku hivuttautui lopulta lähemmäs, ja katsoi lähempää. Hän alkoi laskea sormiaan hitaasti sen päälle, mutta kosketti niillä aluksi kangasta aivan sen vieressä. Sitten taivutti keskimmäistä sormeaan ja hipaisi sen vartta keskeltä pituutta. Vaikka se tuntui notkealta ja näytti uniselta, se supistui näkyvästi eikä Ville enää jaksanut kontrolloida sitä samalla tavalla...vaan se laajeni pitemmäksi vielä sivulle osoittaessaan ja alkoi hivuttautua kaarimaisesti ylöspäin kuin kellon viisari nautinnollisten sähköisten kihelmöintien saattelemana. Yhtäläisyydet kelloon eivät loppuneet ihan siihen, sillä se värähti nytkähtäen muutaman kerran paikallaan kesken matkan, ollessaan jo aika laaja ja pitkä...ja kiihottuneiden ajatusten vaikuttaessa sen hermoihin. Rikulta ei jäänyt yhtään näkemättä, ja varsinkin tahdosta riippumattomat heilahdukset näyttivät hänestä jännittäviltä ja vähän imarteleviltakin, tehden häntä itsevarmemmaksi ja myös empaattisemmaksi.
Otus jähmettyi paikoilleen lähes täydellisesti, paljastaen vatsapuolensa ja osoittaen ylöspäin hivenen ylävartalon suuntaa myötäillen. Sen pää kurkisti vain hivenen tiukan oloisesti peittävän vaalean ihon alta...Riku painoi sen päätä sivuilta peukalolla ja etusormella ihon läpi kerran ja toisenkin, yltyen painelemaan sitä kevyesti ja pitäen sitä asennossa sormien välissä...ja kohdistaen siihen pientä venytystä...ikään kuin kokeillen voisiko se nousta vielä pitemmäksi. Se tuntui pullistuvan vähän lisää...ja hän kokeili siirrellä sen ihoa ylös ja alas samaisella otteella. Se liikkui notkeasti, vaihtaen sen ulkomuotoa ja hän käytti sitä hitaasti alhaalla kireällä ja peitti sen sitten viattoman näköiseksi käärien sen takaisin ylle. Rikun käsi meinasi täristä käsittelyn aikana...ravistaen ja stimuloiden samalla tutkimuskohdetta. Kuului huokauksen ja vaikerruksen välimaastoon sijoittuva äännähdys.
(Jatkuu pyynnöstä)Pyydän: Jatka ;)
- loistava alki
jatka ihmeessä!!
- mikäs minä neuvomaan
Jatka ihmeessä - mutta ihmettelen parikymppiset kundit hulppeassa" mökissä kaksin. Vanhoja kavereita, nuorina leikitty pippelileikkejä ja nyt niin ujoja/yksityisiä" ettei edes saunota yhdessä..vähän, mättää. Eivät kai pojat ole mökille tupsahyaneet, vain ujostelemaan ja vähän vihjailemaan.
Tuonikäisiä kavereita pitäisi kuumottaa ja aina " keulia siihen malliin että ainakin pakko on tuossa ajassa ollut "tumputta" yksityisesti...tai nyt viimeistään, kätdä toistensa kimppuun - muuten debressikkoja (mitä en halua uskoa) tai todella estyneitä nuoria miehiä.
Ihan hyvää tekstiä - mutta voisivat nyt aluksi mennä vaikka sinne saunaan yhdessä....- sivusta seuraaja
Neuvo ihmeessä vaan ;)
Missä sinun kirjoituksiasi näkisi? Olisi mukava katsoa millaiselta pohjalta opastat kirjoittajaa juonen sun muun suhteen.
- hyvää tekstiä
En ole kirjoittaja itse, mutta lukijana, "suurkuluttaja" - ja toivoisin näillekkin palstoille enemmän hyviä tekstejä, entisten lisäksi.
"mikä minä olen neuvomaan" kanssa olen kuitenkin samaa mieltä, että aivan liian yksityisiä, nuo parikymppiset kundit siellä mökillä kahdestaan ovat. Mutta ehkä olen liian hätähousu, sinulla on varmaan visio, tapahtumista, joten kunnioitan sitä ja jään odottelemaan, mitä tapahtuu. - Kiitos tähänastisesta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 683159
- 2002791
- 222608
- 492578
- 202456
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412295Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101743Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241697- 361545
- 181416