TÄITÄ!!! KATSOKAA VANHEMMAT LASTENNE PÄÄT!!

Kannatetaan! Nyt on oivallinen tilaisuus siivota koti ja sen asukit.Sillä vain talvella käytössä olevat ulkoiluvaatteet ja muut asusteet joutavat nyt pesuun/huollon kautta kausivaate säilytykseen odottamaan seuraavaa käyttöä, ja näin tilalle käyttöön tulee ne toivottavasti vielä täivapaat vaatteet/asusteet.

Harmi kun jokainen perhe ei raski rahallisesti pestä kaikkien päitä, näimpä ne täit kiertääkin.
Käsienpesu on erittäin tärkeää jos kihojamatoja mietitään. Valistusta nyt jokaiselle lapselle hyvät vanhemmat. :)

Hieman tietoa kaikille. (kopsattu wikipediasta).

Leviäminen

Päätäit leviävät ihmisestä toiseen, jos esimerkiksi hiukset ovat läheisessä kosketuksessa toisiinsa. Myös päähineitä, vuodevaatteita ja muita tekstiilejä täit käyttävät kulkuvälineinään. Tilaisuuden saatuaan täit viihtyvät kaikenlaisissa päänahoissa riippumatta hiusten pituudesta tai puhtausasteesta. Yleensä puhutaan että täit viihtyvät pitkisssä hiuksissa, mutta eräiden selvitysten mukaan kyseisen loisen olisi helpompi siirtyä uuteen isäntään, jos tartuttajan hiukset ovat lyhyet.
Jos täi saa mahdollisuuden päästä hiuksiin , se ei välitä hiusten puhtaudesta tai likaisuudesta.
Jos päätäitä esiintyy kouluaikana, on suositeltavaa mennä kouluun vasta yhden täinpoistoaineella tehdyn pesukerran jälkeen.[1]

Elinkaari

Päätäit ryömivät lämmön perässä ihmisen päänahkaan ja elävät imemästään verestä. Naaraat kehittävät kuukauden mittaisen elämänsä aikana noin 100 munaa, joista käytetään nimityksiä saivare ja saivar. Saivareiden kuoriutuminen kestää noin 7–10 päivää samoin kuin niiden sukukypsiksi tuleminen. Täi munii vain elinkaarensa loppupäässä. Täit ja niiden toukat ruokailevat kahdesti päivässä. Ravinnotta täit kykenevät elämään vain 1–2 vuorokautta, mutta saivareet voivat pysyä elinkelpoisina vaikkapa tyynyssä 10 päivää, kuoriutumiseensa saakka. Päätäit munivat yleensä korvien taakse tai takaraivolle ja niskaan (pään takaosaan).

Oireet ja tartunnan toteaminen

Päätäitartunnan ensioire on päänahan kutiaminen ja yöllä raapiminen. Päänahka voi kutista ajoittain todella paljon, mutta välillä tartuntaa ei edes huomaa kuin pienoisena kutinana. Erityisesti täit pesiintyvät korvien yläpuolisiin hiuksiin ja niskaan. Siellä yleensä näkyvät ensimmäiset saivareet. Elävät täit voivat olla hyvin hankalasti nähtävissä. Täin munat muistuttavat lähinnä seesamin siemeniä ja ovat tiukasti kiinni hiuksen tyvessä, päänahan vieressä. Helposti irtoavat hiutaleet ovat luultavimmin hilsettä.

Torjunta



Kaksi päätäitä, joiden vasemmalla puolella on tulitikun pää mittasuhteita antamassa


LouseBuster[2]
Päätäin torjumiseen on apteekista saatavissa täisampoita, mutta nämä yleensä tappavat vain eläviä täitä. Tiheää, mielellään metallista, kampaa tulee käyttää ahkerasti, jotta ylimääräiset päätäit ja mahdollisuuksien mukaan saivareet saadaan poistetuksi. Kampa tulisi puhdistaa huolellisesti esimerkiksi keittämällä tai jättämällä kampa yön yli etikkaan. Kampausalue tulee myös imuroida, jotta pudonneet saivareet ja täit saadaan talteen. Teipin käyttäminen saivareiden talteen ottamiseen voi olla avuksi.
Saivareet kiinnittyvät tiukasti hiuksiin, joten niitten irrottaminen on erittäin hankalaa. Kamman kastaminen etikkaan helpottaa saivareitten irrottamista. Jos saivareita ei ole monia, voi ne poistaa myös leikkaamalla yksittäin hiukset, joihin saivareet ovat kiinnittyneet. Äärimmäisessä tapauksessa kaikki hiukset voi leikata alle sentin pituiseksi joissa täit eivät pysty elämään. Yleensä neuvotaan käyttämään täisampoota toisen kerran noin viikon kuluttua, jotta hoitojen välillä kuoriutuneet täit kuolevat.
Vuodevaatteet ja kuumuutta kestävät pitovaatteet tulee pestä 60 asteen lämmössä. Päähineitä ja vaatteita voidaan myös pakastaa, yli neljä tuntia vähintään -18°C:n lämpötilassa.
Täisampoot ovat myrkyllisiä myös ihmiselle, eikä niitä tulisi käyttää liikaa. Luonnonmukaisempia hoitokeinoja ovat muun muassa täitten tukahduttaminen voitelemalla vaseliinia tai majoneesialähde? päähän yön ajaksi ja suihkuhatun asettaminen tämän jälkeen pään päälle sekä täiden karkottaminen eteerisellä öljyllä kuten laventelilla taikka teepuu- tai bergamottiöljyllä. Näitä hoitokeinoja on kuitenkin käytettävä pitkähkön aikaa (esimerkiksi kolme viikkoa joka toinen yö), jotta kaikki täit varmasti kuolevat. Uudempia hoitoja ovat silikonia sisältävät shampoot, jotka tukehduttavat täit mutteivät ole ihmisille vaarallisia. Tehoaineina näissä käytetään dimetikonia ja oktametyylisyklotetrasiloksaania eli syklometikonia. Muita hoitoaineissa käytettyjä tehoaineita voivat olla malationi ja permetriini sekä greippiuute.
Kutina voi jatkua useita päiviä hoidon jälkeen. Liiallinen kampaaminen ja täit ovat voineet ärsyttää päänahkaa. Oireet saattavat siis jatkua ilman täi-infektiotakin. Kamman voit ostaa apteekista.

Kihomadoista myöskin tietoa. (kopioitu wikipediasta)

Kihomato (Enterobius vermicularis) on ihmisen suolistossa elävä sukkulamatoihin kuuluva loinen, joka on noin 5–12 mm pitkä ja 1 mm paksu. Kihomato käyttää ravintonaan suoliston ravinteita, erityisesti glukoosia. Tieteellisen nimen enterobius on latinaa ja tarkoittaa ’suolistossa elävää’, vermiculus ’pikkumatoa’

Yleistieto

Kihomatotartunnan yleisimmät oireet ovat kutina ja kiemurtelun tunne peräaukon ympärillä, mikä johtuu naaraskihomatojen liikkeistä niiden vaeltaessa paksusuolesta kohti peräsuolta ja edelleen peräaukon läpi munimaan peräaukon ympäristöön. Myös tahman peittämät munat aiheuttavat kutinaa. Kutinan voi katsoa olevan tarkoituksellista, koska uusi sukupolvi pääsee ruoansulatusjärjestelmään juuri tällä keinoin: ihminen raapii itseään unissaan ja munia joutuu kynsien alle. Myöhemmin munat päätyvät sormista suuhun ja edelleen suolistoon. Munat voivat siirtyä käsiin myös käytettyjen alusvaatteiden tai vuodevaatteiden kautta. Ruoansulatuselimistössä munista kehittyy toukkia, jotka saavuttavat sukukypsyyden noin 4–6 viikon ikäisinä, jolloin naaraat alkavat munia. Madot tapaavat munia silloin, kun kantajan ruumiinlämpö laskee eli useimmiten illalla ja yöllä ihmisen nukkuessa. Munimisen jälkeen naarasmato kuolee.

Säilyvyys

Munat voivat säilyä elinkelpoisina viikkoja vuodevaatteissa, huonepölyssä ja kodin pinnoilla, joten puhtaus ja etenkin käsien hygienia ovat ehdottoman tärkeitä kihomatotartunnan hoidon ja ehkäisyn kannalta. Tartunta ei kuitenkaan ole välttämättä seuraus huonosta henkilökohtaisesta hygieniasta. Ihmiseen tarttuvia kihomatoja esiintyy ainoastaan ihmisillä, eikä niitä vastoin yleisiä harhaluuloja saa esimerkiksi mullasta tai vesijohtovedestä. Kihomadot ovat yleisempiä lapsilla kuin aikuisilla.
[muokkaa]Tartunnan varmistus ja hävitys

Kihomatotartunta voidaan varmistaa etsimällä matoja peräaukolta henkilön asetuttua nukkumaan tai tutkimalla ulosteen pintaa. Tarvittaessa kihomatojen olemassaolo voidaan tarkastaa laboratorionäytteellä.
Kihomadot hävitetään lääkekuurilla. Lääkehoidon lisäksi on tärkeää varmistua siitä, ettei samassa taloudessa asuvilla tai esimerkiksi lasten ystävillä ole matotartuntaa. Hoidon alettua käytössä olleet lakanat ja vuodevaatteet pestään mahdollisten munien hävittämiseksi. Lapsiperheissä voi olla syytä puhdistaa myös lelut. Alushousujen päivittäinen vaihto on myös yleinen keino estää uutta tartuntaa. Kihomatojen munat voidaan hävittää tekstiileistä ja esineistä joko kuuma- tai pakastuskäsittelyllä. Sormin syömistä ja glukoosipitoista ravintoa on hyvä välttää kuurin aikana. Kihomatolääkkeinä käytetään ainakin pyrviiniembonaattia ja mebendatsolia.

VANHEMPIEN VASTUU KATSOA LASTENSA HIUKSET, KUTEN OMANSAKIN!

Kihomadoista ei onneksi ole kokemusta.

up