Onko täällä kenelläkään muulla käynyt niin, että treenikärpäsen puraistua on alkanut etääntymään kaveripiiristään? En siis ole mitenkään pakkomielteinen treenaaja, mikäli joku nyt epäilee sitä ensimmäiseksi. Osaan kyllä nauttia muistakin asioista (tykkään mm. liikkua luonnossa ja syödä hyvin), mutta huomasin, että kun kävin pitkästä aikaa baarissa vanhojen tuttujen kanssa, mulla oli ihan sanoinkuvaamattoman ankeaa.
Osa kaveripiiristä elää edelleen sellasta melko kosteaa rällästyselämää, vaikka ollaan siis kaikki kolmen kympin paikkeilla. Kuuntelin siinä parin tutun kertausta edellisen illan meiningeistään, ja ne jutut oli sitä täysin samaa, mitä itellä on ollut joskus 18-vuotiaana, kun viinan vetäminen oli vielä jännää: meni myöhään, meininki oli sekava, hihihihi, nyt on jäätävä krapula. Hörpin kyllästyneenä olutta joka ainoastaan teki väsyneeksi ja tajusin yhtäkkiä, että olisin tuhat kertaa mieluummin ollut sillä hetkellä iltalenkillä.
Tää ajatus jätti jotekin epämääräisesti ikävän olon, koska musta tuntuu, että mulla ei ole enää yhtäkään sellaista kaveria, joka olisi kiinnostunut samoista asioista. Ei siinä kai mitään, olen toki itsenäinen ihminen, ja tällainen erilleen kasvaminen lienee ihan normaalia, mutta kyllä se kieltämättä jonkin verran tympäisee.
Osa kaveripiiristä elää edelleen sellasta melko kosteaa rällästyselämää, vaikka ollaan siis kaikki kolmen kympin paikkeilla. Kuuntelin siinä parin tutun kertausta edellisen illan meiningeistään, ja ne jutut oli sitä täysin samaa, mitä itellä on ollut joskus 18-vuotiaana, kun viinan vetäminen oli vielä jännää: meni myöhään, meininki oli sekava, hihihihi, nyt on jäätävä krapula. Hörpin kyllästyneenä olutta joka ainoastaan teki väsyneeksi ja tajusin yhtäkkiä, että olisin tuhat kertaa mieluummin ollut sillä hetkellä iltalenkillä.
Tää ajatus jätti jotekin epämääräisesti ikävän olon, koska musta tuntuu, että mulla ei ole enää yhtäkään sellaista kaveria, joka olisi kiinnostunut samoista asioista. Ei siinä kai mitään, olen toki itsenäinen ihminen, ja tällainen erilleen kasvaminen lienee ihan normaalia, mutta kyllä se kieltämättä jonkin verran tympäisee.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Eivät ole etääntyneet. Hyväksyn sen, että kaverini elävät elämäänsä eri tavalla kuin minä, ja nauttivat siitä. Aina löytyy kuitenkin jotain yhteistä kivaa tekemistä, ei sen tarvitse olla joko treenaamista tai ryyppäämistä:D esim. yhdessä hyvän ruuan tekeminen on aina kivaa puuhaa.
" kun kävin pitkästä aikaa baarissa vanhojen tuttujen kanssa, mulla oli ihan sanoinkuvaamattoman ankeaa. "
-Tuttu tilanne.
Prioriteetit muuttuu terveempään suuntaan, ni alkaa se baareilu näyttämään ja tuntumaan juuri niin ankealta kuin mitä se todellisuudessa on aina ollutkin. ;)
Ei ole mitään ongelmaa. Samalla tavoin tulen juttuun kavereiden kanssa kuin ennenkin elleivät he ole muuttuneet. Itsekään en ole ihmeemmin muuttunut, vaikka lajit ja kroppa ovatkin hieman muuttuneet. Kun on aina ollut urheilullinen niin kaveripiirikin on sen mukainen.
Mulle ei ole kavereita ollut vuosiin. Baareissa en ole käynyt kun kerran viimeisen 3 vuoden aikana. itse aloin treenaaman kun lihosin 10kg ja nyt olen jo normi painoinen mut käyn siltin salilla 5 kertaa viikossa. Kukaan ei soittele eikä tule käymään. Olen tosi yksinäinen ja joskus facebookissa jotain juttelen mut mun sosiaalinen elämä on kuihtunut olemattomiin.
Voiohan siellä baarissa käydä selvin päin ja hommaa nainen itsellesi niin helpottaa. Itse olen treenannut kokoikäni muttaa silti baareissa käydään mutta ei enää nuoruuden tahtiin ja kun on perhettä niin ei kerkiä usein. Kun pidän kavereiden kanssa puutalkoita mökillä niin huomaa henkilöistä jotka eivät käy punttisalilla että voimia ei ole niinkuin pitäsi ja itse ole yli 50v hyvässä kunnossa eikä ole mitään sairauksia että silleen. Aikansa kutakin.
Mulla taas on vähän samaa kuin ketjun aloittajan kanssa; kaikki ollaan kolmenkympin tienoilla, itse tein elämäntapamuutoksen v. 2009.
Jotenkin treenaus toi aina paremman fiiliksen kuin viinan juonti ja baareissa istuminen, joten kun kaverit riekkuu viikonloput baarissa ja lipittelee bisseä arki-illat, meikä käy mieluummin salilla ja lenkillä.
Ei kuitenkaan ihan älyttömästi olla etäännytty, kivaa on porukassa edelleen, mitä nyt eniten ärsyttää jätkien "salineuvot" ja ainaiset höpinät siitä, kuinka "ihan just aloitan jonkun David Beckhamin megatreenin" ja kuinka meikän tasaisen, jatkuva treenaus on "turhaa".
ne on sulle kateellisia, luuserit. ;) Eivät itse pysty samaan kuin sinä.
Dokailu muu sähläys ei kiinnosta minuakaan, 24v miehen alku.
aito ilo löytyy ilokaasusta eikä dokaamisesta! Sifoni suuhun ja leijailemaan...
Ollu toi ongelma jo vuosia. Muut dokailleet kun itse treenaillut ja elänyt terveellistä elämää miettien että se jatkuu vielä sen 30 jälkeenkin. Katsellessa kavereiden örveltävän baarissa kännissä heränneet fiilikset on vaihdelleet ylemmyydentunteesta sääliin. Huvittavinta tässä on että nykyisin olen täysin yksin terveellisten elämäntapojeni ja hyvän ulkonäköni kanssa :D.
Baarista ei jää muita muistoja kuin jäätävät juomalaskut, taximatkat, kamala kankkunen ja mahdollinen morkkis!!!! Ei baarista löydy järkevää juttuseuraa. Yhdenillan pillunvonkaajia kyllä riittää! Ei kiitos!
Ennemmin menen ajoissa nukkumaan ja herään virkeänä kauniiseen aamunpaisteeseen ja lähden "mummujen, pappojen ja lapsiperheiden" aikaan liikkeelle :D
Miksi baarista ei löytyisi järkevää juttuseuraa? Samat ihmiset siellä salilla pyörii kuin baareissakin. Ilmeisesti sinulla on urheilusta jonkulaisia harhakäsityksiä jos et tiedä urheilijoiden yleensä olevan erittäin aktiivisia alkoholinkuluttajia kun sopiva aika tulee.
Minulla on baarista paljon hyviä muistoja kun taas urheilun parissa mieleenpainuvimmat muistot ovat lähinnä junnuvuosien kilpaurheilusta ja vapaa-aikana tapahtuvasta pelailusta. Toki myös jotkut mukavat vaelluslenkit, mutta ne ovat lähinnä matkailua eikä urheilua.
Jos mietin, että kumpaa mietin enemmän kaiholla vanhana miehenä, tiukkaa kyykkysarjaa vai ensimmäisiä kertoja kavereiden kanssa baarissa niin valinta on helppo. Pitkät kesälomat jalkapallon ja kavereiden kanssa sen sijaan on paljon varteenotettavampi vertailukohta. Kuitenkaan en kumpaakaan vaihtaisi pois.
"Ilmeisesti sinulla on urheilusta jonkulaisia harhakäsityksiä jos et tiedä urheilijoiden yleensä olevan erittäin aktiivisia alkoholinkuluttajia kun sopiva aika tulee."
Puhu vaan kuule ihan omasta puolestasi. Se, että sinä osaat ottaa niiden muiden nuuskahuulisten lippatukkien kanssa reippastikin kuppia ei tarkoita, että kaikki treenaajat - varsinkaan ne hyvät - ovat viinaanmeneviä tai että sellaisessa olisi mitään ihannoitavaa.
En sano että siinä mitään ihannoitavaa olisi, mutta ei ole mitään kammoksuttavaakaan.
Kestävyysurheilijoista löytyy varmaan vähiten alkoholia käyttäviä ja joukkuelajeista eniten.
Hai mitä kavereista.Riittänee kunhan sulla on verisukulaisia,Hik,jotta voit käydä sillointällöin .Hmm,saunomassa.
etääntyminen
Se on ihan normaalia että ne kaverit jäävät joiden kanssa juodaan ja tilalle tulee uusia kavereita joiden kanssa tehdään jotain muuta :)
Miksi muuten ryyppäämistä kutsutaan juhlimiseksi, juhliiko nämä kokopäiväspurgut sitten joka päivä, on se elämä yhtä juhlaa.
Juhlimista kutsutaan juhlimiseksi, oli siinä mukana viinaa tai ei.
Tulee uusia kavereita, älä vain ole niin pöljä että palaat entiseen. Aika aikaansa kutakin, kyllä ne kaveritkin sen huomaa aikanaan. Mutta meillä kaikilla on tai on ollut ne pari kaveria, joilla biletys jää/jäi päälle, mutta niillä on ollut jo jonkun aikaa pari metriä multaa päällä. Jatka vaan omilla jutuillasi ja uusin kaverein
Miksi aina kun puhutaan alkoholin nauttimisesta niin löytyy teitä ääripäähän vetäjiä. Tottakai on niitä, jotka juovat liikaa ja liian usein, mutta kerran kuukaudessa pystyy hyvinkin käymään juomassa ilman mitään merkittävää haittaa.
Niin osa ihmisistä muuttuu tylsempään suuntaan vanhetessaan. Jos on vielä itsekäs omaan napaan tuijottaja, jonka mielestä kavereidenkin pitäisi elää elämäänsä hänen ehdoillaan voi elämä tosiaan olla ankeaa.
Joskus ne kaverit vaihtuu ajan myötä. Parhaimmat säilyy vaikka elämän tilanteen vaihtuu ja kulettaisikin erisuuntiin.
Itsellä on kavereita jotka viihtyy baarissa ja sen ulkopuolella. Baarissa käynnin olen ratkaissut niin että olen useimmiten selvinpäin ja hauskaa on ollut silti. Juomalla useimiten saa vain huonon olon ja menee reenit hukkaan. Tykkään tanssia jotenka yleensä olenkin siellä tanssi lattialla ja käyn välillä seurustelemassa kavereideni kanssa (elleivät satu olemaan lattialla myös).
Muuten on sitten myös kavereita joiden kanssa käydä vaikka lenkillä, katsoo leffa tai ihan vaan olla ja juoruta paikassa X.
Itselle ne sosiaaliset kontakstit ja ajan vietto on paikka atärkeämpi.
Alkuun kaverit ehkä hieman ihmetteli tätä selvinpäin baarissa mukana oloa ja koittivat saada juomaan mutta ajanmyötä tottuivat ja huomasivat että olin sitten humalassa tai selvinpäin niin yhtä hyvää seuraan olen kuitenkin ! :)
Kyllä mä treenaan mutta osaan myös ryypätäkin viikonloppusin. Ikää on 46v.
Eikö tällaiset hömpötykset kuten urheilu tulisi kieltää lailla jos ihmiset syrjäytyvät kavereista tätä kautta? Ihminen on pian vielä työttömyyskortistossa kun ei saa kavereilta tietoa siitä mitä maailmalla tapahtuu.
Tuolle on olemassa nimikin. Aikuistumnen:-))
"". Huvittavinta tässä on että nykyisin olen täysin yksin terveellisten elämäntapojeni ja hyvän ulkonäköni kanssa ""
Eikös sieltä salilta löydy uusia parempia kavereita?
Et menetä mitään jättäessäsi känniporukan!
Ne kuolee muutenkin muutaman vuoden sisään.
Hyväkuntoiset uudet kaverisi elävät huomattavasti pidempään.
niinkö
Hommaa uusia kavereita, sellaisia jotka tykkää treenata. Ne vanhat kaverit voi sit olla sellasia "varakavereita", joiden kanssa tehdään joitain..
Uusia kavereita hankkimaan siis, vai oliko tuo liian vaikeaa tajuta itse? >.>
Etkö voi ehdottaa kavereillesi, että tehdään jotain muuta vaihtelun vuoksi. Ei kavereita tarvitse sen takia vaihtaa, että sinä treenaat ja he eivät. Tunnen monia ihmisiä jotka pystyvät aivan hyvin olemaan kavereita, vaikka yksi heistä pumppaa rautaa salilla melkein joka päivä ja lopuvat viihtyvät kimalteleva mekko päällä drinkki kädessä jossain illanviettopaikassa. Joskus he menevät ulos ja joskus ovat kotona illanvietossa. Kompromisseja.
Mun poika 18v ja samassa tilanteessa kuin ap.Hän mieluummin lepää kotona illan ja odottaa seuraavan päivän treenejä kuin tinttaa kaljaa meluisassa baarissa.Käy joskus autolla kaupungilla katsomassa kavereiden örvellystä ja nappaa limsan.
Pojan mielestä humalassa on tyhmää ja tulee vain huono olo päiväkausiksi.Menee rahat turhaan ja todennut ettei humalaisten tyttöjen iskuyritykset imartele.Mua joskus mietityttää että menettääkö poika jotakin tärkeää kun nuo juomingit niin kuuluvat tuon ikäisille hyvin usein.
Eli kun sä ap mietit erilleen kasvamista niin et ole todellakaan ainoa asian kanssa painiskeleva.
Nyt tulossa vappu.Toivottavasti pojalla on selkärankaa olla raittiina ettei ole alistuvana heilumassa,väkisin väännetty hymy naamalla..
Todellakin olen huomannut saman. Mulla suurimman osan kavereista kanssa yhdessäolo on aika alkoholikeskeistä. Nyt kun olen lisännyt treenaamista niin olen halunnut vähentää alkoholinkäyttöäkin, tai ei siis tee mieli. Tai jos tekeekin mieli, en kuitenkaan halua että viikonloppu menee humalassa krapulassa.
Olen sitten ollut tosi paljon yksin. Jos perjantaina tulee mieleen että olis kiva nähdä ihmisiä niin en keksi yhtään ihmistä kenen kanssa se ei menisi juomiseksi.
Eikä tosiaan kiinnosta notkua baareissa ja juoda limua. Tuskin olis itsellä hauskaa, ja olis kyllä vähän ilonpilaaja-tunne, ellei olis todella hyvää syytä olla selvinpäin (raskaana tai kuskina).
Mä en ainakaan keksi miten kaveripiiriä vaihdetaan, siis mun mielestä ei ole kovin helppo saada uusia kavereita.
En ymmärrä koko suomalaista ryyppäämiskulttuuria!! Iloa kännissä on täyttä teeskeltelyä. Aito ihminen ei viinaa tarvitse voidakseen pitää hauskaa!!
Minun kaveripiiristäni suurin osa ei käytä lainkaan alkoholia ja jotkut harvat juovat vain vähän ja se tarkoittaa vain muutamaa lasillista hyvin satunnaisesti. Kavereitani tapaan heidän kotonaan, kahvilassa ja harrastusten parissa. Voimme mennä ravintolaan, jos sattuu joskus huvittamaan.. mutta ei tartte ryypätä!
Jos ihmisen tarvitsee saastuttaa omaa kehoaan jatkuvasti alkolilla, niin kyllä jotain ongelmia täytyy olla itsensä kanssa. Koko suomalainen ryyppäämiskulttuuri on aivan sairas. Se että iso osa ihmisistä tekee jotain, ei tarkoita että se olisi jotenkin viisasta ja kannattaisi toimia samoin. Ajatelkaa ihmiset omilla aivoillanne mitä haluatte elämällänne tehdä!!
Kun on tottunut elämään elämäänsä ryyppäämällä eikä siitäkään enää saa iloa niin seuraava tie on varmaan muut huumeet kuin alkoholi. Ei siitä elämästä osaa enää selvinpäinkään nauttia.
Alkoholi rentouttaa eikä siinä ole mitään teeskentelyä. Mutta totta kyllä puhut, että viinaa ei tarvitse pitääkseen hauskaa, mutta kyllä se usein tekee tilanteesta hauskemman.
Hyvä Leya, olet tulossa vain vanhaksi.
Mä olen 24-vuotias ja muakaan ei huvittaisi enää juhlia eli ryypätä. Suomessa juhliminen on sama asia kuin ryyppääminen. Mitä iloa siitä enää voi saada. Se oli hauskaa vielä joskus alaikäisenä silloin kun sitä ei olisi saanut tehdä. En nykyään oikein pidä Vapustakaan kun se on sellainen pakkojuhlapäivä. Sitäpaitsi vain amatöörit ryyppää kalenterin mukaan.
Se on sitä aikuistumista, jotkut valitettavasti jäävät teinin tasolle.
Siis ei voisi olla enempää samaa oloa kuin minulla. Ei siis kertakaikkisesti. Onneksi en ole yksin. Jossain baarissa kun on kittaamassa olutta ja muut puhuvat jostakin aivan jonnin joutavasta niin tulee vain tunne että jos jätän tämän viimiseksi tuopilliseksi niin olisin vielä kellonaikaan X kotona ja ehtisin käydä lenkillä jos lähtisin nyt. En saa siis yhtään mitään irti noista baareista tai tälläisistä "kaveri"suhteista. En yhtään mitään. Varsinkin miehillä toi yhdessä olo on kaljanjuomista ja jos siitä kaljan kittaamisesta ei saa mitään irti niin ei ole kavereita. Tämä on raaka totuus varsinkin miehillä. Tosin mua ei kyllä häiritse se ettei ole kavereita juurikaan, olen luonteeltani introvertti. Tosin ehkäpä juuri tästä syystä en nauti niin paljoa sosiaalisista tilanteista ja kaljan kittaamisesta. Itse olen tehnyt elämäntaparemontin pari vuotta sitten ja kiloja on sen jälkeen pudonnut reilut 60 ja baariin ei edes tule lähdettyä koska tuopillisessa on aivan älyttömästi kaloreita. Tosin sekin pitää ottaa huomioon että jos eroaa siitä 95% valtaväestöstä tässä suhteessa niin tulee ongelmia. No itselläni ongelma on se että naisen saanti vaikeutuu huomattavasti kun en baareissa käy. En kyllä tosin mitään baariruusua haluaisikaan, että sinänsä tuskin en ole menettänyt yhtään mitään.
Herää kysymys, onko ainut teitä tähän asti yhdessä pitänyt tekijä baarissa hengaaminen? Ettekö ole muuten nähneet toisianne, paitsi baarissa? Jos kaveripiiri perustuu ainoastaan siihen, että kaikilla on yhteinen kiinnostuksen kohde, tapahtuu etääntyminen ihan luonnostaan, jos jotakuta ei homma enää kiinnosta. Ihan sama, oliko kyse urheilusta, soittamisesta, maalaamisesta tai baarissa hengaamisesta.
Jos haluat löytää saman henkisiä ihmisiä, hakeudu paikkaan jossa kyseistä aktiviteettia harrastetaan (vaikka juoksutapahtumat jne.) Sitten pitää vain osata avata suunsa niin kyllä niitä kavereita ennen pitkää löytyy.
Tai sitten alat vaan kaveeraamaan ihmisten kanssa, joista pidät riippumatta siitä, mistä nämä ovat kiinnostuneita. On ihan avartavaa kuunnella juttuja jostain ihan muista aiheista kuin omalta mukavuusalueelta.
Olen itse vähän yli 30 kymppinen mies. Innostun kyllä kerran kuussa juomaan ja heittämään läppää kaverien kanssa. Baariin meno ei vain kiinnosta ja nautin enemmän hyvässä seurassa juttelussa. Tähän mennessä olen saanut jo ihan tarpeeksi koheltamisesta ja nainenkin minulla jo on. Miksi siis menisin baariin äijäporukalla kun seuraakaan en etsi.
Kyllä on hemmetin tylsää olla baarissa joka on tupaten täynnä ihmisiä, istumapaikat ovat kiven alla ja musiikki niin kovalla että ei pysty edes kunnolla keskustelemaan. Lisäksi joutuu asiallisesti selittämään kokoajan että olen varattu, vaikka se kyllä pitäisi näkyä sormuksestakin. Lisäksi naiset tuntuvat kokevan hälläväliä asenteen suoranaisena kutsuna ja ei se sormuskaan muka estäisi. No kyllä se estää minua. Sitten vielä tarvii katsella kun osa kavereista yrittää iskeä selkeästi jotain narkkari naisia tai muuten jotain moniongelmaisia.
Näin ei teininä tuntuu että kavereja on vähemmän ja ehkä se on vaan hyvä niin. Lisäksi juuri se liikunta tuntuu mukavammalle kuin olla baarissa. Baarirahatkin kulutan mieluummin johonkin muuhun kivaan. Ei ole ihan ilmaista suhailla taksilla, maksaa mielestäni kalliista juomista ja ihme sisäänpääsymaksuja. Lisäksi tarvii vielä syödä jossain paikassa.
Jossakin vaiheessa elämää kyllä kaipaa muutosta ainaiseen bilettämiseen ja samojen asioiden toistaminen kyllä tulee tylsäksi joskus.
Juupa juu, suurin osa täällä on et "oon ihan samassa tilanteessa ap:n kanssa ja kaverit ryyppää mutta minä en" Niinhän se on että kun suomalaiselta kysytään et miten käyttää alkoholia niin vastaukset on luokkaa "hyvän ruuan kanssa lasillinen" ym. :)
Kaipa tämä "ongelma" ilmenee just silloin kun on itse siirtymässä alkoholittomaan ja baarittomaan elämään. Ne jotka on ryypännyt ja jatkaa sitä tyytyväisenä, heillä ei ongelmaa. Ja heillä, jotka ovat ikänsä "juoneet hyvän ruoan kanssa lasillisen", ei tuskin ole sitä ongelmaa että pitäisi uusia kaveripiiri alkoholin takia.
Ts. muutos luo aina omat haasteensa. Samaan malliin jatkaminen läpi elämänsä (oli se sitten mitä tahansa) on yleensä se helpoin tie, ja matalin aita.
Oletko jutellut asiasta kavereidesi kanssa? Itse olen huomannut että kun ehdottelee muuta tekemistä niin kyllä oikeiden ystävien kanssa pystyy tekemään muutakin kuin ryyppäämään. Pitkään itsellänikin meni niin etten joidenkin vanhojen ystävien kanssa oikein osannut tehdä muuta kun ryypätä enkä tiennyt mitä tekemistä voisin ehdottaa.
Sitten tajusin että voinkin lähteä kavereiden kanssa selvinpäin tanssimaan baariin ja kohta jo huomasin että vaikkei ystäväni ole mitään himotrenaajia niin silti heitä voi pyytää vaikka kävelylle tai valokuvausretkille tai kirpputoreja kiertelemään. Ja nämä sopivat sekä miehille että naisille sillä mieheni käy myös ystävänsä kanssa kuvailemassa ja kirpputoreilla. Pitää vain löytää se yhteinen juttu tai sitten uusia ystäviä...
Älkääkä turhaan kuvitelko että olisin absolutisti. Käyn kyllä silloin tällöin ryyppäämässä edelleen mutta aina ei huvita tai maistu tai haluaa seuraavana päivänä johonkin jumppaan tai haluaa viettää kavereiden kanssa aikaa muutakin kun viikonloppuna kun vuorotyötä tekevänä välillä viikonloput menee töissä...
Kuulostaa tutulta.
Monet kaverit ei kertakaikkiaan ymmärrä kun sanon että ei, en lähde teidän kanssa baariin koska a) ei kiinnosta b) en halua tuhlata rahojani c) en pidä humalaisista d) treenit kärsii. Sen sijaan sanon, että mennään käymään ihan missä vaan, mutta ei vedetä viinaa.
En ole koskaan löytänyt baarista mukavia ihmisiä, joiden kanssa olisin ollut myöhemmin tekemisissä. Harrastuksistani sen sijaan olen löytänyt useampia. Baarissa istuminen on kertakaikkiaan tylsää, musiikki huutaa korvissa niin ettei seuraavana päivänä kuule mitään, ihmiset käyttäytyvät kuin idiootit ja rahaa palaa järjettömiä määriä. Paljon mieluummin otan koiran mukaan ja lähden lenkkipolulle illalla, tietysti mieluiten jonkun kaverini kanssa, mutta yleensä he sitten istuvat baarissa.
En minäkään absolutisti ole, ja on ihan mukava lähteä vaikka vkolopuksi kaveriporukalla mökille, siellähän voi juoda muutaman oluen, syödä hyvin, jutella ja saunoa jne. Se on ennemminkin laatuaikaa ystävien kanssa kuin oksennukselta ja hieltä haisevassa kuppilassa ryyppääminen.
Iso elintapojen muutos muuttaa aivotoimintaa ja ajatuksia. Jo pelkästään ruokavalion iso muutos voi vaikuttaa paljon. Ei mikään ihme jos kohta onkin eri aaltopituudella muiden kanssa....
Ainakin kalaöljyn on tutkittu vaikuttavan merkittävästi käyttäytymiseen.
ajat sitte. mä en suostu edes puhuu noitte juoppojen kaa enää. aina samat vali vali jutut ja kuinka on tullu ryypättyä ja mikää ei oikee onnistu blaa blaa no vittu onks se ylätys jos vaa dokaa jatkuvasti! vittu jengi jääny yläaste tasolle noissa juomis jutuissa. siinä juomisessa ei oo mitää ihannoitavaa! jollain voi mennä tosin punttailu överiks mut parempi sekin ku ittesä myrkyttäminen!
Heitä vittuun sellaiset kaverit jotka alkaa vinkumaan, ne mitään todellisii frendei oo edes nähny.
Joo samoilla linjoilla muitten kanssa. Tulee käytyä paljon puntilla, melkein joka päivä ja yrittää vähän aerobistakin tehdä. Kaverit ei sitten pahemmin harrasta mitään. Sillon tällön jalkapalloo tai koripalloo, eikä edes aina soita että lähetkö pelaa. Oltu pienestä asti kavereita ja vietetty samalla paikalla paljon aikaa. Vähän käy kieltämättä sääliksi näitä kavereita kun a) rakastunut ja viettää vaan aikaa toisen kanssa b) Ryyppää kun vapaat tai nukkuuvat kun on niin rankkaa töissä tai jotain paskaa. Sit toi pilvi, sitäkun pitää pösäytellä kokoajan ja jumitella jossain.. En tiiä ollaanko me treenaajat sen verran lepposia vai mikä kun tuntuu että ihmiset esittää jotain? Joo mä tykkään treenata mielummin kun ryypiskellä, se fiilis ja kun huomaa kehittyvänsä. Näiden kavereiden kanssa sillon tällön tulee jtn pelailtuu mutta eihän nää nyt aina kuntoillaakseen sitä tee, vaan jotain päihdettä oltava mukana.. Sit on itsellä vaikeaa mitään uusia kavereita edes mistään salilta hommata.. Joo eihän toi ryypiskelu ja muiden päihteiden käyttö ole hyvästä. Ainahan tää frendit on persaukisia, pummeja. Tosin ei kaikilla varmaan samanlaista tilanne ole :D Sit noi tyttöystävät, vittu ne pilaa ystävyyssuhteeet! Kokoajan pitää soitella prkl. Avautuminen kukaan saa mitään selkoo :D