Tulipa jostakin kumman syystä ajatuksiin tämmöinen aihe, ja olisiko jollakin tyhjentävää selitystä, tai tunnustusta, että miksi ei hyväksy, ja miksi hyväksyy itsensä? Nyt palsta sauhuamaan.
Alustan. Olen huomannut itsessäni joitakin 'kemijärveläisiä' ominaisuuksia. En millään tahdo hyväksyä sitä, että 'minä nyt olen tällainen, että totea se nyt vaan mukisematta'. Joopa joo. No en ..kele hyväksy, minä olen tyystin toisenlainen, ja minä nyt haluan olla aivan toisenlainen. (hah. esität..teeskentelet..)
No minä teeskentelen. Teeskentelenkö mie siis? Ja miksi?
Alustan. Olen huomannut itsessäni joitakin 'kemijärveläisiä' ominaisuuksia. En millään tahdo hyväksyä sitä, että 'minä nyt olen tällainen, että totea se nyt vaan mukisematta'. Joopa joo. No en ..kele hyväksy, minä olen tyystin toisenlainen, ja minä nyt haluan olla aivan toisenlainen. (hah. esität..teeskentelet..)
No minä teeskentelen. Teeskentelenkö mie siis? Ja miksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nätisti sanottuna henkinen tasapainosi on järkkynyt pahasti. Ole hyvä ja hae pikaisesti apua!
Joo, enköpä hyväksyisi itseni, vaikka en taida mallkikelpoisin olla, mutta en silti hoksi sanoa, kuka olisi parempi... Hyväksyn itseni, ja hyväksyn SINUT sellaisena kuin olet,
rehellisenä puurtajana.
Niin miekin jo alan hyväksymään itseni. Tänäänkin taas puhelin muuttolinnulle joka riemuissaan jo lauloi lehdettömän puun oksalla. Jokuhan sen taas huomasi, ja hymyili arvoitusellisesti kai...:)
En halunnut hyväksyä millään Kemijärviläistä itseäni, en ainakaan nuorempana. Siloin minua hävetti suuresti meidän Kemijärviläisten perisynti, kateus. Häpesin myöskin itsekkyyttämme ja omaneduntavoittelua.
Nyt kun olen jo yli kuudenkymmenen olen alkanut viitata kintaalla kyseisille asioille joten ilmeisesti olen sitten alkanut hyväksyä itseni.
En tiedä onko se välttämättä hyvä asia, ehkä parempi olisi parantaa tapansa ja antaa arvo toisillekin.
Tule, tule vaan ulos kaapista. Ei kemppalaisuus häppee ole
Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, siiä olen huomannut, että en ole yhtään mitään.
Kun luulee olevansa jotain, niin ei ole mitään, mutta jos ei ole mitään on kaikki.
Toisin sanoen olemme kuin erillinen pisara valtameressä, mutta kun emme ole mitään niin olemme kuin pisara joka sisältää koko valtameren
Älä siis luule, vaan tiedostaa olevasi. Ajattelen, siis olen. Ja olen sellainen kuin olen. Siis aivan mitä vaan, rajattomasti. (parasta olla myönteinen, sillä yhteiskunta ei kovin arvosta kielteisyyttä. kielteisyydessäkin on, mutta siitä vähemmän tykkää)
Itsetunnon liika nostaminen tai vähättelevä polkeminen ei kumpikaan ole rationalista,
eli järkiperäistä käyttätyimistä, ole itsesi, ja huomaa silti toistenkin olevan.
Me emme ole yksin, kuin pisarana koko valkrameressä, tai mihin sen vertaisi...?
Periaatteessa me olemme kokonaisuus valtameri, mutta kun ajattelen olen olemassa, me eriydymme siitä, vesipisaraksi
ajatuksella olen olemassa
Tuo eriytyminen johtaa viime kädessä yksinäisyyteen ja eritäytymiseen niimeiseen nurkkaan josta ei ole ulospääsyä
Minä olen ja oleminen on kaksi eri asiaa.
Minä olen on tuo ego sielu joka on kaikkien ongelmien syy ja lähde
Olemine on tila jossa yhtä åårettämän kanssa eli olemme tuo valtameri, eikä silloin ole tuota ongelmien aiheuttajaa minä ole
Puhun kokemuksesta, enkä ole ainoa on paljon muita jotka ovat kokeneet saman
... minkä kokemuksesta "puhut"? -tarkottaako: ollako vain ei!?
On näin saarnaajien mielestä: -maasta sinä olet, ja niin edelleen, mutta ollaankin vedestä, vedessä Maapallon elämä alkoi kehittymään, ei silti syntynyt..
Ihmislajina omaamme itsesuojeluvietin, ja se vietti on valtaosan ihmiskuntaa perimmäinen vietti, joka joko suojelee olemaan elämänsä ajan, tai nopeuttamaan - uudeksi tulemista, väite ei ole idalistine, eikä henkinen ego ohjaa, vaan tietoinen ihminen kykenee ohjaamaan egoaan... koska materia, eli aine on ensisijainen sieluun, henkeen, tajuntaan veerrattuna.
Puhun sen kokemisesta, että kun minä olen on materiasta kehityksen kautta syntynyt erillisyys
Ajatus on syntynyt materian korkeimpana tuotteena, joka sitten ajattelee että minä olen, ja niin sitonut ihmismielen aikaan, ja
siitä seuranneeseen syyn ja seurauksen kierteeseen jonka tuloksena on tämä kaaosmainen yhteiskunta
Olen kokenut sen,että kun kun ajatus päättyy ihmisen henkisellä alueellan niin ihminen kasvaa ajattomalle henkiselle alueelle, jolloin jolloin kaikki ihmisen ongelmat päättyvät
Minä olen on se ihmisen kaikkien ongelmien syy ja lähde
Minä olen, on itse luotua psykologista aikaa, joka ei ole sama aika mitä kellolla mitataan.
Maailmankaikkeus on aikaa ja materiaa, mutta tuo tyhjyys josta maailmankaikkeus on ilmennyt on ajaton elävä tietoisuus
Ihminenkin on perustaltaan tuota ajatonta, mutta materiasta syntynyt ajatus on saanut sen kaaoksen tilaan,joten olemme pienoismalli maailmankaikkeudesta
Kaaos etsii järjestystä, ja kun oivallamme, että tuon epäjärjestyksen aiheuttaja on tuo ajallinen minä olen, niin siitä syntyy järjestys, joka käy yli ymmärryksen
Aivot ihmisellä on kehittyvän, dialektisen materian korkein tuote, jossa ajatus syntyy todellisuuden konkreettisesta kappaleen heijastuksesta, pohtimaan, päättelemään, olettamaan ja lopuksi tunnustetaan se tieteeksi, tajunansta riippumattomana todellisuutena, eli ns.objektiivinen tieteen määrittely olevaisesta, joka on tajunnan ulkopuolella, todellisesti, eli konkreettisesti olemassa.
Rajallinen tosin on ihmiskunnan tietämys loputtoamasta maailmankaikkeuden olioista. Tosin tietämys ihmiskunnalla kehittyy, laajenee syvyydessään tästä kol- miulotteisesta, loputtomasta maailamasta.
Objektiivinen, yksiulotteinen aika tas on yksisuuntainen, menneistyydestä tämän
hetken kautta tulevaisuuteen loputtomana etenemisenä.
Ihmiskunnan subjektiivinen aika tas on ihmiskunnan keskenään sovittu aikajuoksu jostakin, johonkin jälkkeen. jne. Tietenkin on erilaisia aikamääritely sopimuksia, eri kansoilla, eri aikoina .
Vain elävillä on tajunta, henki, sielu, ja ne on aineettomia, mutta ehdottomasti niiden paikka on konkreettisesti materiassa, siis kaikki olevainen on joko materiaa tai materassa.
Yliluonnollista ei ole, vain käsitteelinen mahdollisuus rakentaa sellaisen "paratiisin",
ja sinne oman henkimaailmansa, minkä vai vilkas ihmisten mielikuvitus luo.
Jokainen materialistine kappale omaa syyn olemiseen, seuraus on tuhoutuminen syyn ja serauksen lainmukaisessa, objektiivisen ajan juoksussa.
Jopas meni filosofiseksi, ehkä liikaakin. Tuskin enää ymmärrätte edes itse itseänne? Liekö hasa-annos nautittuna vaiko miten?
Tämä on just sitä paskaa mitä nämä huumeheikit silmät nurinpäin päässänsä näkevät... jotain vesipisaroita..ja paskat..Herätkää PAHAVIT ???!!!
-ampparitsa näkyy olevan kivikauden "narsisti", niitäkin kun on vielä nykyaikakaudella ja vuonna 2013 jälkeen idealsitisen mielikuvituksen syntymästä...
Itsensä hyväksyminen on ihan perusasioita. Oman elämänmuutoksen eteenpäin vieminen siten, että tulemme enemmän ja enemmän oman parempaan pyrkivän itsemme kaltaiseksi.
Sitten on niitä, jotka pönkittävät itseään polkemalla muita.Sellainen polkija on ihan hukassa. Hän ei ole ymmärtänyt, mitä itsensä hyväksyminen merkitsee. Polkijan ei saa antaa mellastaa. Hänelle pitää näyttää peräseinä.Jos sitä ei polkijalle näytetä, niin peli pahenee..