Moi!
Odottajan aika on pitkä...
Tutustuin tässä netin kautta tosi kivaan mieheen. Asutaan eri paikkakunnilla, mutta paikallisen käsityksen mukaan ihan lähellä :-)
ollaan kirjoiteltu säännöllisesti, soiteltu pari kertaa ja nähtykin ihan silmätysten. Kaverista jäi fiilis ihana mies :-). Kysyikin vielä lähtiessä nähtäisiinkö parin viikon kuluttua. Kiitin kutsusta.
Muistutin sitten myöhemmin että näin oli sovittu ja kysyin oliko kutsu edelleen voimassa. Oli kuulema. Sainkin sitten seuraavana päivänä viestin että joutuu peruumaan lähimmäisen sairastumisen takia (syy oli oikeasti hyvin perusteltu ja inhimmillenen). pahoittelin tilannetta ja totesi että hän varmaan ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata.
odottelinkin yhetydenottoa pari päivää. Vastasin siihen. Sitten oli taas päivien hiljaisuus. En tiennyt miten päin olisin - oli vähän sellainen olo että kelluu jossain välimaastossa. Haluaa uskoa että kyllä se on myös kiinnostunut, mutta järki taas sanoo että kun ihan oikeasti tykkää on aina aikaa ja halua pitää yhetyttä. No tulihan se vastaus sitten neljeän päivän jälkeen. Oli varsin lyhyt. Lopussa oli sitten kutsu tulla käymään. Vastasin siihen sitten seuraavana päivänä, kun oli mukamas niin kiire päivä (olihan se mutta kyllä se kaksi minuuttia olisi löytynyt mitä vastaamiseen oli tarvinut). En halunnut sitten taas vaikuttaa liian innokkaalta - kun itse sain odotella.
Minua mitetityttää muutama juttu... "Ahdistaako' ketään muu tälläinen vastauksen odottelu? Jos joudutte odottamaan, laitatteko itse viestiä vähän niin kuin muikkarina vai odotatteko ennen kun vastaatte?
Kannattaako tähän mieheen nyt keskittyä ja antaa kaikki muut nettituttavuudet odottaa? Vai pidänkö vaihtoehdot auki?
Odottajan aika on pitkä...
Tutustuin tässä netin kautta tosi kivaan mieheen. Asutaan eri paikkakunnilla, mutta paikallisen käsityksen mukaan ihan lähellä :-)
ollaan kirjoiteltu säännöllisesti, soiteltu pari kertaa ja nähtykin ihan silmätysten. Kaverista jäi fiilis ihana mies :-). Kysyikin vielä lähtiessä nähtäisiinkö parin viikon kuluttua. Kiitin kutsusta.
Muistutin sitten myöhemmin että näin oli sovittu ja kysyin oliko kutsu edelleen voimassa. Oli kuulema. Sainkin sitten seuraavana päivänä viestin että joutuu peruumaan lähimmäisen sairastumisen takia (syy oli oikeasti hyvin perusteltu ja inhimmillenen). pahoittelin tilannetta ja totesi että hän varmaan ottaa sitten yhteyttä kun haluaa tavata.
odottelinkin yhetydenottoa pari päivää. Vastasin siihen. Sitten oli taas päivien hiljaisuus. En tiennyt miten päin olisin - oli vähän sellainen olo että kelluu jossain välimaastossa. Haluaa uskoa että kyllä se on myös kiinnostunut, mutta järki taas sanoo että kun ihan oikeasti tykkää on aina aikaa ja halua pitää yhetyttä. No tulihan se vastaus sitten neljeän päivän jälkeen. Oli varsin lyhyt. Lopussa oli sitten kutsu tulla käymään. Vastasin siihen sitten seuraavana päivänä, kun oli mukamas niin kiire päivä (olihan se mutta kyllä se kaksi minuuttia olisi löytynyt mitä vastaamiseen oli tarvinut). En halunnut sitten taas vaikuttaa liian innokkaalta - kun itse sain odotella.
Minua mitetityttää muutama juttu... "Ahdistaako' ketään muu tälläinen vastauksen odottelu? Jos joudutte odottamaan, laitatteko itse viestiä vähän niin kuin muikkarina vai odotatteko ennen kun vastaatte?
Kannattaako tähän mieheen nyt keskittyä ja antaa kaikki muut nettituttavuudet odottaa? Vai pidänkö vaihtoehdot auki?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mistäpä nypit.
Samaa mieltä: jos ei kaverista kuuluu mitään, et ole riittävän kiinostava". Hyvä selkeää.
Jos on kiinnostusta, ei anneta odottaa. Et ole päälimmäisenä hänen melessään, et lähelläkään.
No mistä helkutista me tiedetään tirin taria. Voi tehdä pitkää ja kivuliasta irtaantumista edellisestä naisestaan vielä. Voi olla että olet kiehtova mielestään, mutta periaatteessa panikoi suhteen ja sitoutumisen edessä esim. oltuaan poikamiespankissa vuosia ja vuosia. Ken tietää. Kysy häneltä. Soita tai mee käymään. Tekstarit hiiteen.
Periaatteessa pitäisin mahdollisena, että läheisen vakava sairastuminen veisi ajatukset niin voimakkaasti, että jopa kiinnostava "uusi tuttavuus" jäisi tuon jalkoihin. Varsinkin, jos esimerkiksi sairaalassa menee aikaa tms, niin eihän silloin ole netin/puhelimen ääressä odottelemassa viestejä ja vastaamassa niihin.
Jos taas se sairaustapaus ei ole oikeasti noin vakava ja henkilö on kuitenkin kaiken järjen mukaan tavoitettavissa, niin silloin tuollainen odotuttaminen kertoo kiinnostuksen puutteesta. Kertomasi perusteella en laskisi tuon kaverin varaan tähän hätään yhtään mitään.
Finito.
Kun yksi menee, toinen tulee.