Pitäisiköhän meidän suomalaisten alkaa panostaa "pääkopan" huoltamiseen ennen kotikisoja?Ruotsilla oli kolme yleisurheilijaa joilta odotettiin olympiavoittoa(suurin mahd paine)eli kluft,olsson,holm.Kaikki onnistuivat tärkeimmällä hetkellä ja vieläpä ennätystuloksiin venyen.Meillä taas oli op-karjalainen joka oli mitali toivo(jäi karsintaan),Mikaela Ingberg joka aina finaalissa(karsintaan) sekä Varmat kuula finalistit(molemmat karsintaan).Eli joko kyse on suomen puhtaasta urheilusta tai sitten talvisodan henki on unohtunut...ajatuksia?
Henkinen takalukko!
Jursos
2207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
urheilijat voidaan jakaa psykologisesti karkeasti kahteen luokkaan: (1) niihin, joiden suoritukset paranevat paineiden alla (esim. suuret kansainväliset kisat) ja (2) niihin, joiden suoritukset huononevat paineiden alla.
Suurin osa suomalaisista urheilijoista näyttää olevan tyypin (2) urheilijoita, jotka tekevät kovia tuloksia esim. Kalevan kisoissa tai muisssa pienemmissä urheilutapahtumisssa mutta jotka eivät koskaan menesty suuremmissa kisoissa. Selittely kyllä osataan, vaikka selityksissä ei olisikaan mitään järkeä.
Ehkäpä Suomessa tulisi vaihtaa ajattelutapaa ja alkaa valita suuriin kisoihin vain sellaisia urheilijoita, jotka parantavat suoritustaan paineiden alla. Näin varmistuttaisiin siitä, ettäurheilijat eivät jää kauden parhaista tuloksistaaan metri tai sekunti kaupalla kauden tärkeimmissä kisoissa.
Tosin tämä edellyttäisi myös nykyisen urheilujohdon vaihtamista, sillä he ovat samanlaisia surkimuksia ja alisuorittajia kuin suurin osa Suomen nykyisestä olympiajoukkueesta.
Kyllä.
Epäonnistumisen pelko vaivaa monia suomalaisurheilijoita. Mielikuvilla on usein taipumus toteutua. Kun pelkää epäonnistumista ja se on päällimmäisenä mielessä, niin myöskin epäonnistuu.
Valmennuksessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota psyykkisiin seikkoihin. Kun suoritukset harjoituksissa ja esim. Kalevan kisoissa ovat hyviä, luullaan kaiken olevan kohdallaan.
Olympiakisat, ne tärkeimmät kisat, jossa 65000 ihmistä mylvii katsomossa ja telkkarien äärellä vielä muutama miljoona, on aikalailla erilainen tilanne kuin pikkukisat.
Sopivalla psyykkisellä valmennuksella voidaan varautua tuohon suureen hetkeen niin, että urheilija alitajuntaa myöten luottaa itseensä. Toivottavasti tämä tajutaan suomessa joskus. Ruotsissa tämä lienee tajuttu, voittihan suomi lätkän mm-kisatkin ainoan kerran, kun oli ruotsalainen valmentaja joka korosti psyykkeen ja itseluottamuksen merkitystä.