Jätin poikaystäväni 2,5 vuoden jälkeen, olin 3 kuukautta erossa ja nyt vain haluankin hänet takaisin.
Jätin hänet suhteen toimimattomien asioiden vuoksi, koska tilanne vaati sillä hetkellä sitä. Asiat eivät ratkenneet vaikka miten keskustelimme.
Silti tiedän, että rakastan vain häntä enkä ketään muuta. Miten lähestyä häntä ennenkuin hän löytää toisen suhteen? Tiedän että jos hän on löytänyt naisen, hän ei minunkanssani naista enää petä. Itse sanoin ettei pidetä eron jälkeen enää yhteyttä, mutta nyt itse haluaisin soittaa hänelle.
Mutta toisaalta, hänessä häiritsee se tyhmä kunnollisuus, eli pelkään että hän sanoo "kerran jätit, niin älä tule takaisin" eli saa tilaisuuden olla minua parempi, ja kostaa minulle sen että jätin, vaikka hän ei halunnut erota.
Jätin hänet siis vastoin hänen tahtoaan ensin, hän on kärsinyt tuskallisesti ja nyt haluaisin iloisena hänen kainaloonsa takaisin,
Olenko ihan paska ihminen?
Tämä johtuu siitä, että en tiennyt mitä halusin ja riidat ja tulehtunut tilanne sokaisi minut. Nyt kun aikaa on kulunut, asioille on tullut niiden oikea koko takaisin, enkä enää usko että välittäisin tapella samoista asioistakaan. Olen nyt valmis hyväksymään hänet, pahoinen tapoineen päivineen ja en enää ole mustasukkainenkaan vaikka ennen riideltiin hänen reissutöistä enkä luottanut hänen uskollisuuteen. Nyt en enää edes välitä, vaikka hänellä olisi panoja, en enää kyselisi enkä soittelisi hänen perään, olisin valmis tyytymään siihen mitä saan koska haluan vain hänet, enkä mitään muuta. Haluan vain olla hänen, vaikka olisin osa 10 naisen haaremia niin en välitä, hän on kuninkaani.
Miltä tämä kuulostaa, ja voiko olla että jos saan hankittua takaisin suhteen, niin tapahtuuko taas jokin katastrofi. Onko kellään kokemustanäistä tunteista, katoavatko ne heti jos "saan mitä halusin", eli perustuuko tällainen haikailu monesti siihen että haluaa vaan sitä mitä EI saa. ja sitten kun sen saa, siitä katoaa hohto
Jätin hänet suhteen toimimattomien asioiden vuoksi, koska tilanne vaati sillä hetkellä sitä. Asiat eivät ratkenneet vaikka miten keskustelimme.
Silti tiedän, että rakastan vain häntä enkä ketään muuta. Miten lähestyä häntä ennenkuin hän löytää toisen suhteen? Tiedän että jos hän on löytänyt naisen, hän ei minunkanssani naista enää petä. Itse sanoin ettei pidetä eron jälkeen enää yhteyttä, mutta nyt itse haluaisin soittaa hänelle.
Mutta toisaalta, hänessä häiritsee se tyhmä kunnollisuus, eli pelkään että hän sanoo "kerran jätit, niin älä tule takaisin" eli saa tilaisuuden olla minua parempi, ja kostaa minulle sen että jätin, vaikka hän ei halunnut erota.
Jätin hänet siis vastoin hänen tahtoaan ensin, hän on kärsinyt tuskallisesti ja nyt haluaisin iloisena hänen kainaloonsa takaisin,
Olenko ihan paska ihminen?
Tämä johtuu siitä, että en tiennyt mitä halusin ja riidat ja tulehtunut tilanne sokaisi minut. Nyt kun aikaa on kulunut, asioille on tullut niiden oikea koko takaisin, enkä enää usko että välittäisin tapella samoista asioistakaan. Olen nyt valmis hyväksymään hänet, pahoinen tapoineen päivineen ja en enää ole mustasukkainenkaan vaikka ennen riideltiin hänen reissutöistä enkä luottanut hänen uskollisuuteen. Nyt en enää edes välitä, vaikka hänellä olisi panoja, en enää kyselisi enkä soittelisi hänen perään, olisin valmis tyytymään siihen mitä saan koska haluan vain hänet, enkä mitään muuta. Haluan vain olla hänen, vaikka olisin osa 10 naisen haaremia niin en välitä, hän on kuninkaani.
Miltä tämä kuulostaa, ja voiko olla että jos saan hankittua takaisin suhteen, niin tapahtuuko taas jokin katastrofi. Onko kellään kokemustanäistä tunteista, katoavatko ne heti jos "saan mitä halusin", eli perustuuko tällainen haikailu monesti siihen että haluaa vaan sitä mitä EI saa. ja sitten kun sen saa, siitä katoaa hohto
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haikailulta kuulostaa, tunteita toki varmasti on ja kun menit jättämään noin siksak poikki vain vielä nähtävästi jäänyt kaivertamaan.
Pettikö hän sinua?
Tiedäthän että toinen kerta ei ole enää leikkiä. Jos nyt putootte, putootte lopullisesti.
Parisuhde on vastuunottamisesta toisesta, ei vastuunottamista toise tunteista mutta hyvä niitäkin olisi vähän miettiä. Että lapsellisesti katkaistaan ensin suhde keskustelematta ja sitten takaisin kainaloon... kuulkaa... ei kukaan voi sanoa onko teillä toivoa. Kukaan ei kiellä teitä yrittämästä uudelleen jos molemmat tahtovat.
"hänessä häiritsee se tyhmä kunnollisuus"
Kertoo kaiken, Sinä itse et ole kunnollinen, olet ilkeä ja kateellinen sellaiselle, joka on. Olisiko sun aika elää yksin ja kasvaa aikuiseksi ja kunnolliseksi ensin itse, ennen kuin ryhdyt parisuhteeseen? Vasta kun osaat kunnioittaa ja arvostaa hyviä miehiä, olet sellaisen itsellesi ansainnut.
Yritä jos se on sen arvoista, anna olla jos olet valmis luovuttamaan
Minä haluan, minä en haluakaan, minä vaadin, mun tulee saada, mä voin joustaa ahei, tai joo en joustakaan, koska mä en haluu, mä haluun....
Hmm...noh ainahan toiselta voi varovasti kysyä mitä hänelle kuuluu. Ikäänkuin tunnustella haluaisiko hän pitää yhteyttä.
Kymmenen pisteen tehtävä.
Lukekaa aloitus kunnolla läpi.
Mistä tietää, että kirjoittaja on se jätetty osapuoli, vaikka kirjoittaa "pettäjänä"?
Jokerina voisi kysyä, miksi joku haluaa kirjoittaa entisen puolison "nimissä" katumuskirjeen?
Itsekkin syyllistyin tähän, kun oli kova sisäinen tuska ja halusi, että se toinen olisi kaivannut...
Jos aloittaja lukee tämän, niin...
Tsemppiä, elämä voittaa!
Jos entinen tyttökaverisi haki jotain "parempaa", niin todennäköisesti sinulla on parempi ilman häntä ja todennäköisesti sinulle käy paremmin kuin hänelle.