Mitä on Minuus?

Luin. Vaikuttava. Itse asiassa helkkarin vaikuttava. Eukko kertoo, niin kuin vain sellainen joka tietää, eikä ainoastaan usko tietävänsä. Jos noin on, niin kuin hän sanoo, niin siinä pisteessä on kaikkien uskontojen, uskomusten ja filosofian päätepysäkki. Niitä ei näköjään lopulta tarvita - oikeastaan niitä ei tarvita koskaan, mutta ihmisen mieli _haluaa_ niitä, ja se on ihan eri asia.

Joo,no ehkä paras aihepiirissään, mutta eipä tuosta näkökulmasta monta kirjaa ole olemassakaan. Hämmentävä opus oli ainakin. Ehkä hieman vaativa tämän palstan kyökkifilosofeille :9

Ilman minuutta on helpompi elää koska, et pelkää, et loukkaannu, ymmärrät ihmiset, ympäristösi ja maailman realistisesti.

Nytpä sekin kirja on sitten luettu. Pysäyttävä opus, pakko sanoa. Oikeastaan hieman pelottavakin tuollainen tila ilman egoa. Kaipa niinkin voi kuitenkin elää, koska aika vakuuttavasti muija siitä kertoo.

Taas näitä new age höpinöitä. Mietin, että viitsinkö edes alkaa lukea. Varmasti yksi niistä kirjoista, jonka kirjoittaja on alkanut ymmärtää olevansa subjekti ja tullut tietoiseksi itsestään. HYvä hänelle, mutta tuskinpa siihen liittyy mitään maagista, kuten tuollaiset kirjat antavat yleensä ymmärtää. Toki erittäin hyvä juttu noin muuten.

Tämä ketju olisi voinut olla psykologia-palstalla, koska psykologiassa on tutkittu, mitä minätietoisuus/ itsetajunta ovat.

Minästä/itsestä kertovia kirjoja löytyy esim kirjastosta:

Minän synty ja kehitys : ihmisen psyykkinen kehitys yli elämänkaaren / Risto Vuorinen

Sources of the self : the making of the modern identity / Charles Taylor

Mikä minä on? : minän rakenne, kehitys, häiriöt ja eheytyminen / [Markku Ojanen]

Minuus on harhaa, joka aiheutuu siitä, että ihmisellä on muisti.

Eikö minuuden kokemus ole pikemminkin tapahtumista hetkestä hetkeen, se ei ole niinkään olemista, eli muuttumaton kiinteä piste, johon kaikki muu vertautuu?

Kirjoitin tuonne toisen aloituksen, joka sivuaa tavallaan samaa aihetta. En ole lukenut kirjaa, mutta onko edes mitään järkeä pyrkiä "sammuttamaan minuutta"?

Vaikka kyseessä olisi tiedostettu aivojen synnyttämä harha, niin pyrkiminen persoonattomaan tilaan tuntuu ihmisyyden kannalta turhalta ja jopa sosiaalisesti vahingolliselta.

Oli ihan hyvä. Tuli lukaistua. Sitä vaan haluaisin tietää mitä eukko nykyään puuhaa? Siis ilman sitä minuuttaan. Onko elossa enää edes.?

Minuudella tarkoitetaan ihmisen käsityksiä ja kokemuksia itsestään.
Niitä ei mikään meditaatio poista. Se voi aikaansaada tilan, jossa ihminen ei ajattele mitään, mutta minuus ja ihmisen käsitykset ja muistot eivät katoa minnekkään, vaan ovat koko ajan taustalla. Meditaatio voi aiheuttaa harhan, että minuutta ei olisi.

"Minä" esiintyy vain ja ainoastaan hyvin katkelmallisesti, silloin kuin oma ajattelu on ajattelun kohteena. Siis eräänlainen takaisinkytkentä. Pelkkä muisti ei riitä minän syntymiseksi, sillä hyvin alkeellisillakin olioilla on kyllä muisti, muttei minää, niin tietokoneillakin. Täytyy pystyä myös tajuamaan, että ajattelee.

Minän katkelmallisuus on samanlaista kuin yleensä havaitsemisessa, vain pieni osa kerrallaan on havainnon kohteena, mutta aivot muodostavat ympäristöstä jatkumon. Samoin aivot muodostavat ajattelun takaisinkytkennästä jatkumon.

Myönnetään, että minä aluksi tuntuu perin mystiseltä, mutta ei se sitä kuitenkaan ole. Monet uskonnolliset ja filosofiset liikehdinnät keskittyvät "minän" ympärille, mutta ovat ihan huuhaata.

Miksi juuri minun minuus on minussa?
Jokaisella ihmisellä on oma minuutensa, ja jokainen tuntee, että vain hänessä on hänen minuutensa.
Jokaisen minuuden tärkein kysymys onkin: "Miksi juuri minä?"

Minä on aina kokemuksen subjekti mutta ei koskaan kokemuksen objekti.

Minäkuvalla taas tarkoitetaan lähinnä samaistumista kehoon, ajatuksiin ja tunteisiin eli kokemuksen sisältöön.

Minuus on kuin sipuli jossa on lukuisia kerroksia.

Keho, äly ja tunteet voivat toimia suurimman osan ajasta täysin mekaanisesti ja automaattisesti ilman minkäänlaista minätunnetta tai edes muistia. Silloin kun se minätunne ilmenee niin se on yleensä samaistumisesta johtuvaa ja reaktiivista -mielihyvään tai mielipahaan (kyllä-ei dualismi) liittyvää. Tätä voisi kutsua reaktiiviseksi minuudeksi joka tavallaan korkeamman tasoinen minuus kuin puhtaasti mekaaninen taso.

Jossain vaiheessa usein varsinkin elämänkokemuksen karttuessa saattaa alkaa ilmaantua sellainen minuus joka ei ole enää entisellä tavalla reaktiivinen vaan jossa erottuu selkeästi ns. sisäinen ja ulkoinen minuus ja kyetään enenevässä määrin havaitsemaan ja kokemaan asioita sellaisina kuin ne ovat ilman samaistumisesta johtuvia tunnereaktioita. Tällaista minuutta voisi kutsua todelliseksi minuudeksi tai jopa jonkinlaiseksi "sieluksi" joka on vähitellen kiteytynyt ja integroitunut tiettyyn muotoon elämän kuluessa.

Todellisen minuuden kehittyminen ei ole mitenkään takuuvarma projekti koska minuus voi myös hajota dissosiaatiossa useammaksi osaminuudeksi jossa jokaisella osaminuudella on erilainen persoonallisuus (vrt. aivokurkiaisen kirurginen katkaisu jolloin syntyy 2 eri minuutta).

Voi olla että on olemassa vain yksi tietoisuus tai minuus jonka dissosiaatioita me kaikki kokemiseen kykenevät oliot olemme. Tällainen äärimmäinen minuus olisi samalla tavalla havaittavissa olevien ominaisuuksiensa suhteen tyhjä ja avoin kuin avaruus ja minusta voi jopa olla niin että tuo äärimmäinen minuus ja tietoisuus on sama asia kuin avaruus eli tavallaan kaikki aktuaalisesti ja potentiaalisesti olemassaoleva on aina tietoisuudessa tai tietoisuuden "avaruudessa".

Belisario

Olen juuri oivaltanut, että tietoisuuteni on ns. yksin ja kaikki ihmiset yms. jotka näen tai kuulen, on tietoisuuteni luomia kuvitelmia. Uskon, että olen aina ollut yksin ja suunnattoman ajan jälkeen tuskastuin niin rajusti, että loin maailmankaikkeuden ja kaikki sen asiat ja ilmiöt ja itseni asetin osaksi sitä. Lopuksi pyyhin muistini, jotta en muistaisi kuka olen, enkä suunnattoman tyhjää ikuista yksinäisyyttäni. Jumalalla ei ole helppoa.

Minuus on opittu aistivarainen muistikuva itsestä olemassa. Siihen liittyy tietoisuus, tietoisuus itsestä, omat tunteet, näkemykset jne. Tämän mahdollistaa kehittynyt muisti, johon asiat tallentuu ja vakiintuu 'tunnisteeksi', sekä kyky luoda ja ymmärtää käsitteitä. Siksi joka aamu herää sama henkilö, joka tietää /muistaa kuka on, missä on ja miksi on ja mitä tänään pitää tehdä, ja mitä eilen teki. Ilman muistia emme oppisi mitään, emme tunnistaisi mitään, emme ymmärtäisi mitä olemme, keitä olemme, miksi olemme ja missä olemme jne. Toimisimme perusvaistojen mukaan, eli olisimme eliöitä, joilla ei ole muuta tehtävää kuin syödä, naida ja lisääntyä. Minuus rajoittuisi heikkoon tietoisuuteen olemassaolosta, sekä tuntemuksiin toimintaan ohjaavista perustarpeista.