Kokemuksia vastaavasta ja neuvoja

Voi helvetti mikä tilanne sulla, toivottavasti pysyt rauhallisena, ajattele vaikka lapsia jos se rauhoittaisi.
En ole mikään ammattilainen mutta sanoisin että vaimollasi on nyt paha kriisi joka johtuu just siitä että elämä on liian kauan ollut samanlaista tylsää ja jos vielä olet ollut paljon poissa kotoa niin soppa on valmis ja pelkään että maksatte molemmat siitä kovan hinnan, sinä nyt ja vaimosi myöhemmin kun tajuaa mitä on tehnyt, en tiedä.

Toi että se saatanan junnu asui teillä on sietämätöntä ja itse olisin kyllä vastaavassa tilanteessa päässyt Alibin kanteen!

Olen oman vaimoni kohdalla huomannut pari kertaa että nainen pystyy tekemään täysin järjenvastaisia odottamattomia tekoja yht´äkkiä, kai se on niillä geeneissä, meidän tapauksessa meinasi tulla avioero.

Jos teidän liitto on ollut tylsä jo 4 vuotta niin olihan tämä odotettavissa ja saatte katsoa itseänne kyllä peiliin.

Muuten jos tarvitset apua niin voin tulla pyörittelemään sun kanssa sitä saatanan keskosta johon sun vaimos nyt on rakastunut!

Aika lailla vastaavasta on kokemus. Vaikkei noin pitkälle koskaan mennytkään kuin sinun tapauksessasi. Jos minut olisi korvattu minun poissaollessani toisella, niin olisin yhtään siekailematta tappanut kyseisen miehen siihen paikkaan. Ja mielestäni ihan aiheesta. Toisten miesten naisiin ei kosketa.

Nainen pamautti eräänä päivänä että on löytänyt sielunkumppaninsa ja haluaa erota. Olin kuten sinä, yritin keskustella aiheesta ehdotin parisuhdeneuvontaa jne. Nainen ei tuntunut mitenkään tekevän mitään asian eteen. Jossain vaiheessa.. vain kamelin selkä katkesi. Jotain meni rikki peruuttamattomasti. Sittemmin nainen ilmoitti että haluaisi tehdä asian eteen, ja ehkä tekikin, mutta se oli myöhäistä.

Siinä sitten kituuteltiin yli vuosi eteenpäin kunnes en enää jaksanut ja minusta tuli niin vittumainen että nainen halusi eron. Tätä kyllä tavoittelinkin oikeasti, en vain jaksanut / kyennyt erota. Ollaan oltu erossa noin puoli vuotta ja vaikken voi sanoa että olisin onnellinen, niin ainakin paljon tyytyväisempi tilanteeseen.

Vedättääkö? Jaa'a. Vaikea sanoa. Entinen naiseni tuntuu haluavan minut nyt takaisin. Minä en kuitenkaan halua siihen suhteeseen takaisin. Ehkä tärkeämpi kysymys on se, että rakastaako vaimosi sinua? Onko koskaan rakastanut oikeasti?

Älä kuitenkaan alistu välitilaan jossa mitään ei tapahdu mihinkään suuntaan. Kummallakin menee tilanne vain yhä huonommaksi. Lapsillehan tilanne on aina vaikea ja vielä vaikeammaksi menee jos siellä on jo korvikeisä olemassa.
Minä suosittelen eroa, mutta tämä on omista lähtökohdistani. Suosittelen myös viettämään aikaa lastesi kanssa.

Tsemppiä!
Mies

...vaikka tuskin se sinua kovasti lohduttaa. Näin ulkopuolisen silmin tilanteessasi on kamalaa mm. se, että tilanne on tullut sinulle yllätyksenä. Olet panostanut perheeseen lähinnä töitä tekemällä, vaimosi olisi ehkä odottanut enemmän läsnäoloa. Uusi tuttavuus on jopa esitelty lapsille. Ja nyt pelkäät tulevaisuutta ja sitä kuinka suhteenne käy.
Kerrot, että olette jo käyneet avioliittoneuvojalla. Oliko siitä apua? Jatkatteko käyntejä? Miksi vaimosi haluaa sinun odottavan ratkaisuissasi? Haluaa ehkä perääntyä? Onko siihen mahdollisuutta?
Toivottavasti vaimosi "tulee järkiinsä" ja keskinäiset välinne tulevat kuntoon. Samanlaisiksi ne eivät enää voi tulla, mutta mahdollisuus uuteen alkuun ja vielä parempaan tulevaisuuteen ovat olemassa. Väistämättä on tapahtumassa muutos. Ja muutosta on vain kahta lajia: hallittua ja hallitsematonta. Ota luja ote elämästäsi sen muutosvaiheessa. Kaikkea hyvää sinulle!

Siis asuu tämän nuoren jannun kanssa, ja pyytää sinua silti odottamaan, ettet mene elämässäsi eteenpäin. Kiero perkele koko akka.

Uskallan väittää, että olen kokenut saman kuin vaimosi, siitäkin huolimatta, että mun rakas on aina tullut kotiin neljältä niin kuin mäkin eikä meille tullut eroa vaikka mä rakastuinkin hetkeksi toiseenkin mieheen.

Työn kautta tutustuin ihmiseen, mieheen, joka oli "viedä jalat altani" vaikka kuinka olen järki-ihminen enkä niinkään tunteiden heiteltävissä. Ajatusmaailmat vaan loksahti täysin yhteen tuon toisen ihmisen kanssa. Hän ns. vastasi huutooni, joka lähti siitä, että tunsin elämän junnaavan jotenkin paikoillaan.
Mutta mä ymmärsin heti, että tarve muutokseen syntyi ja lähti minusta eikä sillä ollut mitään tekemistä puolisoni kanssa. Hän oli tyytyväinen omaan elämäänsä mun rinnallani ja mäkin olin sitä meidän parisuhteemme suhteen. Minun MUU elämä vain tuntu jämähtäneen rutiineihin.

No, kohdalle tulla tömähti siis ihminen eikä joku uusi asia, harrastus tms. Tottakai sitä häkeltyy ja ihastuu oitis kun toinen on niin just eikä melkein. Aloin romantisoidakin häntä kuin mikäkin teinilikka ilman, että edes tajusin sitä - eli rakastuin.
Mutta mä en ikinä tuntenut tarvetta tuhota koko entistä elämääni tämän uuden ihanan ihmisen takia. Mihinkään intiimiin seksiin asti ei siis koskaan menty vaikka hänkin olisi sitä halunnut. Ystäviä ollaan sen sijaan edelleenkin ja mä olen esitellyt hänet nyt myös miehelleni ja hän mut omalle vaimolleen.

Valitettavasti sun vaimosi on tehnyt toisenlaisen valinnan. Hänen piti hajoittaa koko entinen elämä ja aloittaa kaikki alusta toisen miehen rinnalla. Se ei taatusti ole helppo ratkaisu hänellekään, mutta rakastuneena hän kykenee siihen. Epävarmuutta ja naiviutta kuvastavat juuri tuollaiset järjenvastaiset "erikoispyynnöt", että sunkin pitäisi muka tunteettomana vaan venata siksi kunnes hän on päättänyt ottaakko vai jättää sut lopullisesti. Sehän on ihan mahdoton vaatimus eikä mitenkään sidoksissa todellisuuteen. Ja ehkä se siis kuvastaakin vain sitä, miten täysin sekaisin hän itsekin on "mopon karattua jo käsistä".

Teille molemmille olisi ehkä parasta ottaa rehellinen ero, kun sille tielle on kerran jo lähdetty. Paluuta entiseen ei ole. Ottakaa aikuinen vastuu elämästänne ja hoitakaa käytännön asiat kuntoon (lasten tapaamiset ym), sitten pääset säkin rauhassa tekemään surutyötä ja käsittelemään muutoksen aiheuttamia tunteita.
Ulkopuolinen apu on varmasti tarpeen, sillä tuossa tunnekuohussa harvemmin kukaan kykenee mitään kovin järkeviä päätöksiä tekemään.
Voimia sulle! Tukeudu ystäviisi, sillä sitäkin varten ne ovat olemassa.

Ihanko itse keksit näitä :)

Olet itse ainoa joka tässä vedättää. 6- arvosanaksi fantasiastasi.

Sinun kannaltasi tapahtunut on tapahtunut yhtäkkiä, vaimosi ei. Hän on saattanut jo pari vuotta ihmetellä että mitä ihmettä oikein pitäisi tehdä kun elämä on perseestä. Sitten hänen tunnepuolensa ottaa vallan ja kehittää romanttisen rakastumisen johonkin nuoreen juippiin. Tunteet eivät tarjoa ikinä kovin älykkäitä ratkaisuja ongelmatilanteissa!

Ei sinun ole pakko tällaista tilannetta katsella, itse ottaisin vastaavassa tilanteessa eron. Tai jos teillä on molemmilla pitkää pinnaa katsella toisianne vielä huorailujen jälkeen, niin mene sinäkin vieraisiin? Voittehan vaikka sopia yhdessä että liitto on nyt katkolla ja kumpikin saa tehdä mitä huvittaa. Ei se tietenkään mitään loistavaa ratkaisua tarjoa eikä ongelmia poista, mutta ainakaan kumpikaan ei voi sitten myöhemmin katkerana inistä että "kun sinä sait horoilla mutta minä en", jos nimittäin palaatte yhteen.

Voisiko olla että vaimosi olettaa/arvaa sinun käyneen vieraissa siellä ulkomailla?

Kestääkö suhde joka alkaa huumaannuksesta ja jossa on 22-vuotias, jolla on elämä edessä ja joka ehkä joskus haluaa lapsia. Mietitkö naisesi toimintaa jos palaatte yhteen. Onko suhteessanne kriisitilanteessa paluu entiseen vai pääsettekö eteenpäin. Luueltko että odottelu ei syvennä naisen suhdetta mieheen ja mitä odottelu tekee sinulle. Vaimosi on nyt hullaantunut ja ihastunut, mutta korjausliike on tulossa ja haluaa jossain vaiheessa takaisin. Mutta silloin voi ollakin niin, että on jo loukannut sinua liikaa ja sinä et halua sitä.