APUVA !!!

Onko sinulla kokemusta jonkinlaisesta opettamisesta tai kouluttamisesta? Toivottavasti on, muuten tuollainen "75-minuuttinen" oppitunti tulee olemaan haasteellinen, aiheesta riippumatta.

Tein joitain vuosia sitten myös hieman opettajan työtä ja tulin huomaamaan että 45 - minuutin oppitunnin valmistelu vei huomattavan paljon aikaa ensikertalaiselta. Vaikka aihe oli tuttu (eräs "ammattiaine") niin hieman vaikeaa oli. Asioiden pukeminen helposti ymmärrettäväksi, asiapitoiseksi puheeksi ei ole niin helppoa miltä se äkkiseltään kuullostaa.

Jos oppituntitilanteesi ei ole virallinen niin kokeile täyttää aika huumorilla ja asialla. Asiaa voisi edustaa katsaus kielemme historiasta, vertailu kielemme/muut kielet, kielipolitiikka ja niin edelleen. Huumoria voisi edustaa esimerkiksi vaikeat lausuntaharjoitkset oppilaille, kielipolitiikka ja semmoiset. Lausuntaharjoituksiin vaikka paikannnimiä kuten Pöytyä, Näkkäläjärvi, Turku. Voisit kääntää jonkin kielemme sananlaskuista ulkomaan kielelle ja kysyä onko muissa kielissä tälle vastinetta. Vaikkapa "tulee mies räkänokastakin vaan ei tyhjänn naurajasta" tai "itku pitkästa ilosta" tai "ensin käydään saunassa ja sitten syödään vasta" ovat hokemia joille löytynee vastine jokaisesta sivistyneestä kielestä.

Näillä vinkeillä pääsetkin jo ensimmäiset 20 minuuttia.

Saattaisit löytää yhtä sun toista sisältöä esitykseesi Lari Kotilaisen blogiteksteistä:
http://www.suomensuojelija.fi/

>Minähän en ole mikään kielinero, joten teen melkein housuuni...

Tuskin mikään nerouden mitta sekään, että en usko tehneeni housuuni noin kuuteen vuosikymmeneen, mutta housuni olen kerran tehnyt. Vakosametista, yli 40 vuotta sitten.

Homman työläys ja lopputuksen onnistuneisuus olivat siinä määrin ristiriidassa keskenään, että jätin suosiolla enemmät räätälinopinnot sikseen. Onneksi olen saanut saman katon alle olennon, joka on suostunut tekemään housujeni lyhennyksetkin puolestani ja on kantanut kunnialla kortensa kekoon myös asunto- ym. lainojen lyhennysten osalta.

Haahuilette siis Düsseldorfissa?

Mitäpä, jos lähtisit rakentelemaan esitystäsi suomeksi vaikkapa löyhästi tältä pohjalta:

http://www.stupidedia.org/stupi/Doof

Juuri Düsseldorfissa juurikin. Tänään porukka sanoi, että haluavat oppia suomen sanoja ja lauseita, ei siis mitään kielihistoriaa, eikä geografiaa.
Ei keneltäkään löydy vanhaa harjoitusta?

Jokseenkin haastavaa, kun et ilmeisesti edes tiedä, pitääkö sinun pitää oppitunti suomeksi (”oppitunti omalla kielellä”) vai oppitunti, jolla opetetaan suomea (jollakin kielellä).

Tosin jos muillakaan jossain vaihdossa olevilla ei ole a) kielitieteellisiä tietoja omasta äidinkielestään eikä b) opettamisen kykyä, niin eihän tuosta tule
muuta kuin noloja ja ikävystyttäviä tilanteita. Et siis todennäköisesti munaa itseäsi juuri enempää kuin muutkaan.

Jos vielä ”pitäisi olla jotenkin hauskakin”, niin ei teidän odotetakaan tekevän muuta kuin mokaavan. Harvat asiat saavat ihmiset tuntemaan myötähäpeää enemmän kuin se, että joku yrittää väkisin olla hauska.

Voit rajoittaa typeryyden määrää sillä, että et yritä esittää mitään, mitä et itse oikeasti tiedä ja ymmärrä. Aloita vaikka miettimällä, miten saksa tai englanti poikkeaa suomesta. Sitten voit ruveta kertomaan asiasta toisin päin: mitä suomessa on sellaista, mikä on ihan erilaista kuin noissa kielissä. Toki yhtäläisyyksiäkin voi esittää, vaikkapa esimerkkejä pitkistä sanoista (oikeista sanoista, ei pellesanoista), jotka saavat saksalaisen tuntemaan oman kielensä kovin lyhytsanaiseksi. ☺