voihan uhma..

minäkurja

Huoh....Täällä yks äiti kaipaa vertaistukea ja vinkkejä, sekä uskoa että joskus se helpottaa... Reilu kaks vuotias ihana lapsi ja hirveä uhma :( Kenenkään ei tarvi kertoa mulle että mulla on terve, normaali lapsi, MÄ TIEDÄN SEN! Mut se käy silti välillä oman jaksamísen ja sietokyvyn päälle ja sitten lähden mukaan kiukutteluun ja provosoin tietty lastani entistä hurjempaan "kohtaukseen". Sad but true, tiedän. Joskus saatan päästä suustani inhottavuuksia ja uhkauksia, ja sit kierin itseinhossa, kuinka voin sanoa rakkaalle lapselleni niin ja mietin mitä traumoja hänelle jää ja alkaako hän pelätä/vihata minua, omaa äitiä, jonka pitäs olla tuki ja turva..Joka kerta kun oon huutanu lapselle, lupaan ja vannon että nyt loppuu, en voi enää tehdä niin, kunnes....Koskaan en ole lapseen fyysisesti kajonnu, enkä kajoa, mut onhan se pelottavaa jos äiti huutaa :( Saan hoitoapua mieheltä ja lapsen isovanhemmat auttavat jos pyydän jne, mut se ei auta yhtään tässä asiassa. Nää "taistelut" liittyy tällä hetkellä eniten pukemiseen ja siten lähtemiseen, ihan kamala ohjelmanumero meillä. Vaikka kuinka kerron lapselle etukäteen että kohta mennään pukemaan ja lähdetään sinne tai tänne, on laulu valmis kun se hetki oikeasti koittaa, sitten onkin työtä saada lapsi autonistuimeen, rattaisiin tai pyörän kyytiin. Lähtö ei ole yhtään helpompaa jos ollaan menossa vaikka jonnekin kerhoon, kylään, puistoon, kuin noista kotiinlähtökään. Huoh, oli vaan pakko saada purkautua ja sori jos on kovin sekavaa ja pomppivaa juttua, ärsyttää vaan niin tää oma huonohermoisuus, just kun sitä tarvittais! Kaikenlaiset vinkit otetaan mielellään vastaan...

8

239

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyl se siitä

      Mielelläni auttaisin jos osaisin, mutta en taida osata. Meillä ei ole koskaan yksikään lapsista itkenyt pukemista. Sen sijaan lapsiemme serkku pisti hanttiin tosi pontevasti pukemista jo alle 1 vuotiaana ja vähän vanhempanakin. Poika meni ihan jäykäksi ja huusi niin kovasti, että äitinsäkin alkoi jo pelätä pukemistilanteita, mikä tietenkin sai pojan itkemään kahta kauheammin, kun hän vaistosi että äitikin pelkää, niin että varmaan jotain hirveää on kohta tapahtumassa. :D
      Yritä säilyttää hermo ja laske kymmeneen ja uudelleen kymmeneen. Näytät että nyt puetaan ja mennään ulos, vaikka kuinka hanttiin pantais. En tiedä auttaako, muttei ainakaan pahenna. :)

    • kasvun paikka kaikil

      Koeta pitää uhmiksen kanssa ne omat tunteet erillään ja tiedosta ne. Älä provosoidu. Itse käyn aina kun meinaa syntyä tilanne, rauhoittumassa minuutin, esim. juomassa lasin vettä.

    • jijiojo

      No nyt tuli kesäkelit niin ei tartte ku kengät ja myssy päähän. Itsel ainakin helpotti se. Plus että sain parina päivänä nukkua silloin ku huvitti.

      Onhan se tosiaan ärsyttävää kun 50 kertaa saa sanoa että nyt vaipanvaihtoon. Silloin ei auta muuta ku viedä se lapsi sinne kantaen. Ihan turhaa hermostuttaa itseensä jauhamalla samasta asiasta montaa kertaa. Siitähän se stressi syntyy kun kokee ettei kuunnella yhtään. Parempi lopputulos kun tekee asiat kädestä pitäen vaikka tietää että toinen osaisi kyllä, meinaa jos ei muutamalla sanomisella suostu tekeen itse.

    • senat sakaisin

      Ei se lapsi huutamisesta särjy. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan ne syyllisyyden tunteet ja sen ärsytyksen, minkä uhmaikäinen äidissä voi saada aikaan. Mutta nykyaikana vanhemmuudesta ja etenkin äitiydestä on tehty niin "iso juttu". En oikein löydä oikeaa sanaa. (onhan äitiys iso juttu, mutten osannut vain selittää muilla sanoin) Mutta jos ajattelet kuinka lapsia on meidän lapsuudessamme kasvatettu niin tuskinpa silloinkaan on yksikään lapsi säästynyt huutavalta vanhemmalta. Silloin on annettu vielä risua päälle. Nykyään ei saisi huutaa, ei kieltää liikaa, ei sallia liikaa, ei taatusti tukistaa eikä mitään muutakaan, mikä on vielä 20-30 vuotta sitten ollut ihan ok. Ja millaisia ne nykyajan lapset onkaan? Hirveän paljon on käytösongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, häiriintyneitä ja muuta sekalaista sakkia. Toki syitä löytyy muualtakin kuin vanhemmista.

      Pointtini oli siis se, että älä suotta pelkää että lapsesi sinua alkaa vihata. Hän varmasti tulee vielä uhmassaan ehkä niin sanomaankin sinulle, mutta eihän hän tietenkään sitä tarkoita. Kukaan vanhempi ei takuulla pysty olemaan viilipyttynä ihan koko aikaa. Jos ja kun huudat, muista pyytää anteeksi rauhoituttuasi ja käy tilanne lapsen kanssa läpi. Selität hänelle, miksi sulla paloi pinna ja huusit. Ei lapsesi siitä traumoja saa :) (ellet hauku häntä maanrakoon)

    • f fad 2e

      Meillä on auttanut paljon, kun rauhallisesti kyykistyy silmät lapsen tasolle, ottaa olkapäistä vähän kiinni huomion herättämiseksi, ja varmistaa, että sanottu menee perille ("kohta lähdetään/puetaan/jne") kertomalla sen kasvotusten. Varoitus tosiaan 1-2 kertaa ennen lähtö (ja kelloon aina 15-25min lähtövaraa riidan varalta).

      Olen myös "säästänyt" lujat komennnot oikeaan tarpeeseen, esim. kauppaan tai kyläilyihin. Muulloin olen ottanut lapsen yksinkertaisesti kantoon ja pukenut, jos muu ei ole auttanut. Pysyen koko ajan rauhallisena (pinnallisesti, sisällä kiehahtaa melkein aina :). Lapsi ei yleensä jaksa riidellä rauhallisen aikuisen kanssa, joskin joskus sekään ei auta..

      Käymme puolison kanssa kumpikin lenkillä/salilla purkamassa hatutuksen jonkin kerran viikossa, se tuntuu auttavan omaa jaksamista aika paljon.

      Minunkaan mielestäni huuto ei lasta paljoa riko eikä siinä sinänsä kannata huonoa omatuntoa potea, mutta siitä voi tulla rasittava tapa ja se menettää aika pian merkityksensä. Kohta jokainen asia ratkotaan huutamalla ja tavan kitkeminen on kerta kerralta vaikeampaa. Varsinkin lapsista.

      • Kyl se siitä

        Kyllä huuto "rikkoo" lasta eli en ole parin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

        Minulle ei onneksi ole lapsena karjuttu, mutta itse olen väsyksissä kerran tuohon sortunut ja vieläkin poden siitä huonoa omaatuntoa. Onneksi otin yhdestä kerrasta itse opikseni.


      • ...
        Kyl se siitä kirjoitti:

        Kyllä huuto "rikkoo" lasta eli en ole parin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

        Minulle ei onneksi ole lapsena karjuttu, mutta itse olen väsyksissä kerran tuohon sortunut ja vieläkin poden siitä huonoa omaatuntoa. Onneksi otin yhdestä kerrasta itse opikseni.

        Karjuminen on henkistä väkivaltaa.

        Koskaa ei pidä yrittää keksiä mitään puolusteluja itselleen siitä, että hyväksyy millään tasolla väkivaltaa kasvatuksessa.

        Huutaminen ja hermostuminen aivan taatusti on jokaiselle kuitenkin tuttua, mutta siitä pitää tajuta olla pahoillaan, tietää tehneensä väärin, eikä lähteä millekään typerälle puolustelu linjalle.

        Aina tulee miettiä sitä, että entä jos minun edessäni nyt seisoisi joku aikuinen ihminen ja karjuisi minulle noin, eikä se olisi loukkaus minun oikeuksilleni ihmisenä? Miksi kenenkään lapsi olisi vähemmän ihminen?

        Itsekin tällä viikolla olen karjahtanut viimeksi ja heti kun hermoni kasaan saanut pyytänyt anteeksi ja osoittanut olevani todella pahoillani hermostumisestani.


    • gdfdfdgfjfj

      Muista itse olla aikuinen, äläkä päästä lasta siitä tilanteesta, ennenkö hän on pukenut. Jos lapsi seisoo, voit hienovaraisesti vetäistä lapsen takaisin istumaan ja pukemaan. Jos lapsi itkee ja raivoaa, anna raivota, älä sano mitään ja sittenku raivo laantuu, nii ala sitten uudestaan puhua pukemisesta. Jos ei vieläkään onnistu sano että "nyt lasken kolmeen ja jos et ala pukemaan, niin äiti pukee sinut". Tuo toimii ja vaikka kuinka lapsi huutaa ja potkii sylissäsi, nii puet ja sitte menoksi, maailma ei siihen kaadu, vaikka lapsi itkee. Ja tärkeintä ettet huuda lapselle, koska provosoit häntä enemmän vain kiukuttelemaan ja huutamaan. Vaikka kuinka lapsi mekastais, nii ole mieluummin itse ihan hiljaa, kun, että alat huutamaan lapsen yli.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      151
      2672
    2. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      179
      1568
    3. Rita syyttää muita "virheistään"

      Taas Donnasta lasu ilmoitus ja kaiken maailman kriisejä Akin virheen takia. Aki teki vakavan rikoksen, turha sitä on mui
      Kotimaiset julkkisjuorut
      103
      1443
    4. Milloin ajattelit

      Nähdä minut? Onko jotain odotuksia?
      Ikävä
      127
      1412
    5. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      72
      1197
    6. Niiiiin pihkassa

      Hänen ihanan vuoksi minulla on pikkarit märät koko ajan. Säikähdin vähän, näetköhän kaiken minusta? Yritän pitää perusil
      Ikävä
      42
      1145
    7. Ihastuin sun kaksoisolentoon

      Kaipaan sitä nyt tästä eteenpäin. Joskus käy näin. 👋🏻
      Ikävä
      169
      1132
    8. Yksi mies ajatteli hyvin pitkään

      ja hänen kaipauksensa menetti kiinnostuksensa häneen…
      Ikävä
      101
      1130
    9. Jos saisit nainen vielä pudotettua 20 kiloa?

      Niin voitaisiin katsella uudestaan.
      Ikävä
      49
      1107
    10. Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?

      Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia
      Maailman menoa
      73
      996
    Aihe