voihan uhma..

Mielelläni auttaisin jos osaisin, mutta en taida osata. Meillä ei ole koskaan yksikään lapsista itkenyt pukemista. Sen sijaan lapsiemme serkku pisti hanttiin tosi pontevasti pukemista jo alle 1 vuotiaana ja vähän vanhempanakin. Poika meni ihan jäykäksi ja huusi niin kovasti, että äitinsäkin alkoi jo pelätä pukemistilanteita, mikä tietenkin sai pojan itkemään kahta kauheammin, kun hän vaistosi että äitikin pelkää, niin että varmaan jotain hirveää on kohta tapahtumassa. :D
Yritä säilyttää hermo ja laske kymmeneen ja uudelleen kymmeneen. Näytät että nyt puetaan ja mennään ulos, vaikka kuinka hanttiin pantais. En tiedä auttaako, muttei ainakaan pahenna. :)

Koeta pitää uhmiksen kanssa ne omat tunteet erillään ja tiedosta ne. Älä provosoidu. Itse käyn aina kun meinaa syntyä tilanne, rauhoittumassa minuutin, esim. juomassa lasin vettä.

No nyt tuli kesäkelit niin ei tartte ku kengät ja myssy päähän. Itsel ainakin helpotti se. Plus että sain parina päivänä nukkua silloin ku huvitti.

Onhan se tosiaan ärsyttävää kun 50 kertaa saa sanoa että nyt vaipanvaihtoon. Silloin ei auta muuta ku viedä se lapsi sinne kantaen. Ihan turhaa hermostuttaa itseensä jauhamalla samasta asiasta montaa kertaa. Siitähän se stressi syntyy kun kokee ettei kuunnella yhtään. Parempi lopputulos kun tekee asiat kädestä pitäen vaikka tietää että toinen osaisi kyllä, meinaa jos ei muutamalla sanomisella suostu tekeen itse.

Ei se lapsi huutamisesta särjy. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan ne syyllisyyden tunteet ja sen ärsytyksen, minkä uhmaikäinen äidissä voi saada aikaan. Mutta nykyaikana vanhemmuudesta ja etenkin äitiydestä on tehty niin "iso juttu". En oikein löydä oikeaa sanaa. (onhan äitiys iso juttu, mutten osannut vain selittää muilla sanoin) Mutta jos ajattelet kuinka lapsia on meidän lapsuudessamme kasvatettu niin tuskinpa silloinkaan on yksikään lapsi säästynyt huutavalta vanhemmalta. Silloin on annettu vielä risua päälle. Nykyään ei saisi huutaa, ei kieltää liikaa, ei sallia liikaa, ei taatusti tukistaa eikä mitään muutakaan, mikä on vielä 20-30 vuotta sitten ollut ihan ok. Ja millaisia ne nykyajan lapset onkaan? Hirveän paljon on käytösongelmaisia, mielenterveysongelmaisia, häiriintyneitä ja muuta sekalaista sakkia. Toki syitä löytyy muualtakin kuin vanhemmista.

Pointtini oli siis se, että älä suotta pelkää että lapsesi sinua alkaa vihata. Hän varmasti tulee vielä uhmassaan ehkä niin sanomaankin sinulle, mutta eihän hän tietenkään sitä tarkoita. Kukaan vanhempi ei takuulla pysty olemaan viilipyttynä ihan koko aikaa. Jos ja kun huudat, muista pyytää anteeksi rauhoituttuasi ja käy tilanne lapsen kanssa läpi. Selität hänelle, miksi sulla paloi pinna ja huusit. Ei lapsesi siitä traumoja saa :) (ellet hauku häntä maanrakoon)

Meillä on auttanut paljon, kun rauhallisesti kyykistyy silmät lapsen tasolle, ottaa olkapäistä vähän kiinni huomion herättämiseksi, ja varmistaa, että sanottu menee perille ("kohta lähdetään/puetaan/jne") kertomalla sen kasvotusten. Varoitus tosiaan 1-2 kertaa ennen lähtö (ja kelloon aina 15-25min lähtövaraa riidan varalta).

Olen myös "säästänyt" lujat komennnot oikeaan tarpeeseen, esim. kauppaan tai kyläilyihin. Muulloin olen ottanut lapsen yksinkertaisesti kantoon ja pukenut, jos muu ei ole auttanut. Pysyen koko ajan rauhallisena (pinnallisesti, sisällä kiehahtaa melkein aina :). Lapsi ei yleensä jaksa riidellä rauhallisen aikuisen kanssa, joskin joskus sekään ei auta..

Käymme puolison kanssa kumpikin lenkillä/salilla purkamassa hatutuksen jonkin kerran viikossa, se tuntuu auttavan omaa jaksamista aika paljon.

Minunkaan mielestäni huuto ei lasta paljoa riko eikä siinä sinänsä kannata huonoa omatuntoa potea, mutta siitä voi tulla rasittava tapa ja se menettää aika pian merkityksensä. Kohta jokainen asia ratkotaan huutamalla ja tavan kitkeminen on kerta kerralta vaikeampaa. Varsinkin lapsista.

Muista itse olla aikuinen, äläkä päästä lasta siitä tilanteesta, ennenkö hän on pukenut. Jos lapsi seisoo, voit hienovaraisesti vetäistä lapsen takaisin istumaan ja pukemaan. Jos lapsi itkee ja raivoaa, anna raivota, älä sano mitään ja sittenku raivo laantuu, nii ala sitten uudestaan puhua pukemisesta. Jos ei vieläkään onnistu sano että "nyt lasken kolmeen ja jos et ala pukemaan, niin äiti pukee sinut". Tuo toimii ja vaikka kuinka lapsi huutaa ja potkii sylissäsi, nii puet ja sitte menoksi, maailma ei siihen kaadu, vaikka lapsi itkee. Ja tärkeintä ettet huuda lapselle, koska provosoit häntä enemmän vain kiukuttelemaan ja huutamaan. Vaikka kuinka lapsi mekastais, nii ole mieluummin itse ihan hiljaa, kun, että alat huutamaan lapsen yli.