Miten teillä syödään?

Joskus lapsena se oli tärkeää mitä oli ruuaksi mutta nyt se on että mitä on juomaksi ja jos juotavaa riittä se on hyvää ja laadukasta niin ei sitä enää muuta kaipaa. Muijat ja muusit saa mennä vaikka ostoksille, mutta kakarat ja koirat mukaan.

Syödään eri aikaan ja eri ruokia ja sekös tuntuu suurta enemmistöä tuttavistamme ihmetyttävän, joitain jopa ärsyttävän.

Moni on vissiin oppinut lapsuudenkodissaan, että ruokahetki on perheen yhteinen keskusteluhetki ja siten pyhä. Ja tietenkin kaikkien täytyy syödä kaikkia ruokia tai leimataan nirsoksi tai muuten sopeutumattomaksi. Eikä lautasen kanssa saa ainakaan olohuoneeseen mennä ja telkaria tai nettiä tuijottaa...

Meillä lapsena syötiin sillon kun syötiin.. :-/ Eli ei ole oikeen kokemusta sellasesta että istutaan perheen kanssa alas ja jutellaan.

et ole syönyt ryynimakkaraa alle 40-kymppisenä?

Yhteiset ruuat on ongelma, koska keliaakkiona ja laktoosivammaisena en halua muiden kärsivän yksipuolisesta ruuasta. Kerran päivässä tulee yhdessä silti yleensä syötyä, mut ei kyl hiljaa ;) Olohuoneessa ei periaatteessa syödä, mutta perheen aikuiset lipsuu tässä,kun lapset nukkuu tai ei ole kotona.

Päivällinen pyritään syömään perheen kesken joka päivä. Arkena keittiössä ja viikonloppuisin olohuoneen ruokailutilassa. Muuten on jokaisen menot vähä niin ja näin, että on vaikea järjestää yhteistä ruokailuhetkeä.

Ja mun mielestä perhe-elämän ja parisuhteen yksi peruskivistä on vähintään yksi yhteinen ruokailuhetki päivässä. Tietysti kaikilla on poikkeuspäiviä, -viikkoja, että se ei ole mahdollista, mut noin niinku pääosin.

juuri vetäsin saarioisten valmishyvää, hillomunkkeja, kahvia ja lakuja pussillisen, nyt kaljaa jälkiruuaksi

aamulla söin mysliä. Kummatkin ateriat itsekseni.

näin meillä herkutellaan, kun muija ei ole kotona.

se söi aamulla kait puuroa (siis aamiainenkin eri aikaan) ja iltapäivällä lähti jonnekin pippaloihin, missä tarjotaan ruuat.

Kivoin viikonloppu pitkään aikaan :) , kun ei tartte olla yhteisiä aterioita olla muijan kanssa suunnittelemassa.

Oikeastaan oon sitä mieltä, että pidot paranee kun väki vähenee. Silloinhan meno on parhaimmillaan, kun on yksin paikalla :)

Seuraavaksi vedetään pienet perseet ja kattellaan pornoa. En ees tajua, miks vitussa olen naisen kanssa. Varsinkaan kyseisen tapauksen.

Meillä ei syödä kuin keittiössä tai ruokailuhuoneessa. - Pyrin perheen yhteiseen päivälliseen, mutta hyvin usein meillä on vain iltapalalla kaikki yhtäaikaisesti.

Meillä syödään aikalailla muksun ruokailurytmin mukaisesti ja aina ruokailutilassa, joka on tosin samaa tilaa olkkarin kanssa mutta sohvalla syön vain itse kun muksu nukkuu. Reilu äippä, mutta en jaksa olla joka päivä hinkkaamassa valkoista sohvaa kun ruoat saattaa pikkumieheltä lennellä välillä mihin sattuu :)

Ainakin toistaiseksi ruokailurytmejä täytyy noudattaa, kun muksu on niin pieni ja tulevaisuudessakin aion pitää yhteisistä ruokailuista mahdollisuuksien mukaan kiinni.

Hiljaa meillä ei todellakaan syödä, puhetta riittää välillä liiaksikin niin, että itse syöminen unohtuu ja joutuu muistuttelemaan, jotta lusikointi jatkuu. Mielestäni on kuitenkin mukavaa, kun pöydän ääressä riittää juttua.

Ruoan laadusta olen suht tarkka, ostan mahdollisimman paljon luomua, teen valtaosin ruoat itse ja pyrin varmistamaan, että muksu saa tarpeeksi monipuolista ravintoa. Jokaisella aterialla on oltava kasvista, käytän täysjyväpastaa, ei limppareita jne.

Meillä saatetaan kyllä syödä samaan aikaan, varsinkin kun ollaan kotona molemmat. Mutta ei välttämättä ruokapöydän ääressä, vaan olkkarissa telkan tai netin vieressä samalla jotain katsellen. Kalaruoat syön ja teen pääsääntöisesti kun olen yksin (aikuisista) kotona ja semmoista ruokaa mitä molemmat syö kun ollaan molemmat kotona ruokailemassa. Mies syö usein töissä tai oman maun mukaista, kotonakin.

Eli ei oikeastaan mitenkään säännömukaista ruokailuaikaa tai paikkaa ole. Ruoat kyllä bruukaa olla tuttuja samoja kerrasta toiseen. Meillä on aika vakiintunut ruokalista. Ja ei me hiljaakaan välttämättä olla. Joskus ollaan ja joskus pulistaan. Tilanteen ja tarpeen mukaan. Olen kyllä sanonut, että toivoisin lapsen kasvettua ruokapöytä ruokailuikään, että me syötäs perheenä enemmän pöydän ääressä. Se vois jotenkin rauhottaa, kun ruokailulle on oma hetkensä ja paikkansa. Silloin ei esim. vahdita mitä telkasta tulee tai juosta välillä leikkimässä ja takas lautasen viereen.

Meillä syödään yhdessä, ruokapöydässä ja keskustellaan. Niin meillä tehtiin kun olin lapsikin. Se tuntui kodikkaalta ja hyvältä yhteiseltä hetkeltä ja siltä se tuntuu edellenkin.

Meillä syödään hyvin ja paljon.

Kohta... aivan helvetisti.

Terve fiona... Luin tossa privoja... Mistäs nyt kenkä puristaa? Kuulosti aika vakavalle.