Miniäni on anorektikko

Mitä toi koko asia sulle edes kuuluu? Kyseessä on heidän suhteensa ja heidän lapsettomuutensa. Jos vaikka hankkisit ihan oman elämän niin ei tarvitse yökausia valvoa miettien tällaisia.

Nimimerkille ........ Haista huilu!

Lapsi on äidilleen aina lapsi. Rakkaus lapseen ei lopu kun hän aikuistuu eikä toivo hänen onnellisuudestaan mitenkään "siirry vaimon harteille". Jos ko nimimerkillä on omia lapsia, suren heidän kohtaloaan.

Aloittajalle hali ja voimia. Toivottavasti asiat selviävät. Riippuu ihan henkilön persoonasta voiko asiaa tiedustella. Mikäli välinne ovat hyvät, kysyisin. Mutta vanhempina me emme voi puuttua tai neuvoa, voimme vain kuunnella ja olla tukena. Avioliitto on kahden asia, mutta ei se estä äitiä välittämästä!

Aika kaukana olen mustasukkaisesta ja takertuvasta äidistä. Olen työelämässä ja harrastukseni, jossa myös kilpailen, vie aika hyvin aikani.

Paljon puhutaan nykyään, että on sääli kun ei olla enää perhekeskeisiä. Ei kokoonnuta enää lähisukulaisten kesken ja nautita yhdessäolosta. Ymmärrän, että työn perässä on mentävä ja näinollen välimatkat voivat olla pitkiä. Mutta muutos on tapahtunut myös ajatusmaailmassa. Nykyään ollaan hirveän itsekeskeisiä ja eletään "mitä se sulle kuuluu" periaatteella. Äidin ja lapsen väli voi olla muutakin kuin takertuva tai mustasukkainen. Se voi olla kahden aikuisen keskustelu. Korostan vielä, että suhteeseen en puutu, enkä anna ohjeita. Kuuntelen kyllä ja olen tukena tarvittaessa. Oletko ikinä ajatellut että miehesi äiti on tuntenut miehesi aina ja sinä vain hetken? Mainitsit intiimiasiat, en nyt suoranaisesti ajatellut sillälailla, enemmän tämmöistä henkistä puolta.

Minulla on ollut onni, että esikoiseni löysi kumppanin, jonka kanssa voi nauraa ja viihdymme isolla porukalla yhdessä. Kaksi nuorempaa on vielä kasvamassa.

Myös omaan anoppiini minulla on hyvät välit. Siitä huolimatta että olemme ihan ääripäästä. Hän on vanhoillinen ja että miestä on passattava. Minä taas aika moderni ja tyyliin "iso mies saa joskus ruuan kyllä itsekin". Ja naurunremakka päälle, anopin happamasta ilmeestä huolimatta.

Pojan vaimo on elämänkumppani ja toveri, ei jälkeläisiä tuottava lehmään verrattava tuotantoyksikkö. Anoreksia on osa elämää ja moni anorektikko on oppinut elämästä ja itsestään enemmän kuin moni muu.

Naisen arvoa ei voi mitata sillä voiko hän synnyttää lapsia. Lapset voi myös adoptoida. Ja kun anoreksiasta puhutaan arvoa ei mitata silläkän mitä painaa tai miltä näyttää.

Jos miniäsi sulle asiasta kertoo taatusti hänen miehensäkin asian tietää. Siis huoli pois! Aika keskittyä siihen omaan elämään ja jättää pojan lapsettomuus hänelle itselleen. Kaikki eivät sitäpaitsi edes halua lapsia.

Jaa että poikasi ei ole huomannut että heillä ei ole lapsia? Sitäkö tuo tarkoitti että poikasi saa varmaankin viimeisenä kuulla lapsettomuudesta... Eiköhän penaalin tylsimmätkin kynät oo tarpeeksi teräviä huomaamaan onko heillä lapsia vai ei.