Retrofiilis

mun lapsuudessa irtokarkit olivat pennin kappale :) mutta mä oon syntynyt 62.
ja pikaruoka oli yhtä kuin snagari josta ostettiin useimmiten nakki (15-20 penniä) voipaperissa, tai 2 jos oli rahaa.
eka hampurilaispaikka oli wimpy ja ne ei ollut hyviä. sitten kun eka carrolls tuli citykäytävään niin siellä käytiin.mäkkäri tuli ensin Tamperelle joskus 80 luvulla joten mun lapsuuteen se ei kuulunut

Nallekarkit olivat pennin kappale, mutta muut kyllä maksoivat enemmän. Snagarit ovat kadonneet lähes täysin katukuvasta - kun ajattelee miten paljon niitä oli aikoinaan - joka lähiössä oli omansa. Samoin jätskikiskat ovat mennyttä historiaa - niitäkin oli lähes joka kaupunginosassa aikoinaan vaan ei enää.

Carrolsin Big Carolinaa kaipaan vieläkin 80-luvun alulta, mutta onneksi Hese vielä silloin tällöin tuo sen saataville.

Kun ajattelee miten paljon Suomi on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä niin ihan kauhistuttaa. Aikoinaan kauppoja oli vähän joka nurkalla ja maitoakin sai ostettua irtotavarana.

Ja nimenomaan grillejä löytyi paljon. Täällä Helsingissä lähimmät grillini ovat rautatieasemalla. Suosittelen kyllä kaikille Espoon Bembölen grilliä, on mahtavat mätöt :)


Nallekarkit, sinäpä sen sanoit. Nallekarkit, sekä kolapullot saivat veden kielelle, tosin on kai noita vielä Haribolla, en tiedä. 90-lukukin oli niin legendaarista aikaa. Parhain muisto oli vuodelta 1993, kun käytiin vanhassa kunnon Bio Rexissä katsomassa Jurassic Park.

80-luvun lopulta tietysti muistan hyvin, kun kolmoskanava alkoi näkymään ja siinä sitten arkisin kökötettiin odottamassa telkkarin edessä, että Heman alkaisi, Timo T.A Mikkosen T.T.N:in jälkeen.

Tietysti kaapeleiden tuleminen ja PTV-kanavan näkyminen oli jotain erittäin ihmeellistä, puhumattakaan Filmnetistä ;) Silloin pentuna sitä harvoin pääsi mcdonaldsiin, mutta ne harvat hetket, kun pääsi, olivat yhtä juhlaa.


Ehkä hieman OT:ta :D

PS. Muistatteko pyramidimuotoiset mehutetrat?

Kyllä ja cola-tikkarit tai banaanitoffeet. 70-luvulla kakarana ollessani yks parhaista herkuista oli läheisen K-kaupan vaniljakreemitäytteiset pitkulaiset munkit - nykyään vain fasun berliinimunkit yltävät samalle tasolle.

Kioskeja oli aikoinaan vähän joka paikassa - muistan kun olin pieni 60-luvulla, niin läheisen uimapaikan luona oli kaksikin kiskaa - toinen rannalla ja toinen vähän ylempänä rinteessä. Näin kun vanhana ajattelee asiaa, niin ihmettelee miten ihmeessä sekin oli voinut olla kannattavaa.

60- ja 70-luvuilla asiat olivat tosiaankin toisin - nykyään kaikki on eräällä tavalla kliinistä, teollista ja keskittynyttä.

Muistan kun käytiin huoltoasemalla ostamassa hampurilainen tai lihapiirakka, paikan pitäjä lämmitti sen mikroaaltouunissa ja tuikkasi tavalliset sinapit ja ketsupit väliin. Hyvää oli olevinaan se. Lähimpään oikeaan hampurilaisravintolaan olikin matkaa sitten se 120 kilometriä, eikä sinne päässyt kuin kerran vuodessa luokkaretkellä. Ihan hyvin onnistuin silti keräämään 100kg painoa kutosluokalle noilla huoltoaseman antimillakin. Oli ne aikoja.

Ennen vanhaan niitä grillikioskeja oli pienissäkin tuppukylissäkin ja niistä saatavat hampurilaiset oli aivan mahtavia. Oli kunnolla grillissä käytetty sekä pihvit ja sämpylät ja oli täytettä vaikka mitä. Myös porilaisia monesti niistä tilasin. Oli se kyllä mahtavaa viettää kesäpäiviä kakarana silloin joskus.

Hampurilaisissa oli aidot kunnon jauhelihapihvit, eikä mitään einesjuttuja kuten nykyisissä harvoissa grillikioskeissa. Nykyään kaikki on todella keskitettyä ja laatu laskenut todella paljon. Muistan että Helsingin eteläsatamassa oli vielä hyvä grillikioskivaunu, itseasiassa parikin 80-luvun lopulla, mutta 90-luvulle tultaessa nekin hävis. Nykyään myydään vain teollista einespihvipaskaa jos suoraan sanon.

Jos jollakin olisi vielä ammattiylpeytttä, niin voisi perustaa kunnon wanhanajan grillin, takuulla menestyisi jos tekisi samaa laatua kuin silloin aikoinaan. Pihvit pitää valmistaa itse ja sämpylät pitää ostaa jostain kunnon leipomosta eikä mistään keskon tukusta. Hyvät raaka-aineet on kaiken A ja O, mulle sama vaikka maksais 10 euroa se hampurilainen jos vaan olisi hyvä.