Olen nimittäin saanut tarpeeksi turhasta mustasukkaisuudestani. Olen erittäin mustasukkaista tyyppiä ja olen aina kyttäämässä tyttöystäväni tekoja netissä ja vapaa-ajalla ja kenen kanssa hän siellä aikaa vietttää. Olen pari kertaa sortunut jopa kännykän viestejäkin lukemaan...
Olemme olleet kohta vuoden yhdessä ja mustasukkaisuus ei ole hellittäny suhteen alusta tähän päivään mihinkään. Luottamus on 110% molemmin puolin, olemme tästä pari kertaa puhuneet ja molemmat ovat tehneet kyllä selväksi että toisiamme rakastetaan yli kaiken. Tästä huolimatta en osaa olla ajattelematta mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Tulen mustasukkaiseksi melkein jokaisesta ylimääräisestä pojasta tyttöni facebook-keskuteluissa ja vapaa-ajan viettoporukasta jossa sattuu olemaan poika jos toinenkin. En tiedä olenko harhaluuloinen tai jotain mutta ennen seurustelumme alkua tyttöystäväni ei ollut mitenkään erikoisen suosittu tyyppi tai poikien silmätikku mutta tuntuu nytten että monia ylimääräisiä tuntuu kuolaavan tyttöni perään heti sen jälkeen ku aloimme seurustella..Olen myös niin omistuksenhaluinenkin että tahtoisin vain olla tyttöystäväni kanssa koko ajan että hän ei ehtisi tehdä minua mustasukkaiseksi missään vaiheessa.
Tämä kaikki turha huoli saa minut oikeasti järjiltäni kohta. Sama juttu oli edellisessä suhteessani joka saattoi loppujen lopuksi kariutua juuri tästä johtuen ja toista riskiä en varsinkaan nytten halua ottaa koska tämä tuntuu muutenki oikeammalta ja paremmalta kuin edellinen.
Olen saanut mittani täyteen tätä mustasukkaisuutta ja haluaisin oppia elämään normaalia luottavaista suhdetta pienellä terveellä mustasukkaisuudella toki mutta en tälläisella jossa kumpikaan ei uskalla viettää vapaa-aikaa jota ei yhdessä olla niin huoletta. Onko teillä kokemuksia moisesta liiasta mustasukkaisuudesta ja miten olette tästä yli päässeet vai loppuko turha huoli aikanaan? Jakakaa toki kokemuksianne ja neuvojanne kanssani! Olen niitä nimittäin todella vailla.. :)
Olemme olleet kohta vuoden yhdessä ja mustasukkaisuus ei ole hellittäny suhteen alusta tähän päivään mihinkään. Luottamus on 110% molemmin puolin, olemme tästä pari kertaa puhuneet ja molemmat ovat tehneet kyllä selväksi että toisiamme rakastetaan yli kaiken. Tästä huolimatta en osaa olla ajattelematta mustasukkaisuuteen liittyviä asioita. Tulen mustasukkaiseksi melkein jokaisesta ylimääräisestä pojasta tyttöni facebook-keskuteluissa ja vapaa-ajan viettoporukasta jossa sattuu olemaan poika jos toinenkin. En tiedä olenko harhaluuloinen tai jotain mutta ennen seurustelumme alkua tyttöystäväni ei ollut mitenkään erikoisen suosittu tyyppi tai poikien silmätikku mutta tuntuu nytten että monia ylimääräisiä tuntuu kuolaavan tyttöni perään heti sen jälkeen ku aloimme seurustella..Olen myös niin omistuksenhaluinenkin että tahtoisin vain olla tyttöystäväni kanssa koko ajan että hän ei ehtisi tehdä minua mustasukkaiseksi missään vaiheessa.
Tämä kaikki turha huoli saa minut oikeasti järjiltäni kohta. Sama juttu oli edellisessä suhteessani joka saattoi loppujen lopuksi kariutua juuri tästä johtuen ja toista riskiä en varsinkaan nytten halua ottaa koska tämä tuntuu muutenki oikeammalta ja paremmalta kuin edellinen.
Olen saanut mittani täyteen tätä mustasukkaisuutta ja haluaisin oppia elämään normaalia luottavaista suhdetta pienellä terveellä mustasukkaisuudella toki mutta en tälläisella jossa kumpikaan ei uskalla viettää vapaa-aikaa jota ei yhdessä olla niin huoletta. Onko teillä kokemuksia moisesta liiasta mustasukkaisuudesta ja miten olette tästä yli päässeet vai loppuko turha huoli aikanaan? Jakakaa toki kokemuksianne ja neuvojanne kanssani! Olen niitä nimittäin todella vailla.. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Poikkeuksellisesti copy/pastetan oman tekstini, kun juuri äsken kirjoitin toiselle mustasukkaiselle:
Mustasukkaisuuden tunnetta ei voi eikä tarvitse poistaa, sen voi oppia hyväksymään. Kun tekisi mieli kytätä niin tiedostaa, että nyt on kyse mustasukkaisuudesta ja se tuntuu kurjalta ja jopa kamalalta, mutta tunne itsessään ei ole teko. Eikä yksikään tunne kestä loputtomiin, jokaikinen tunne häipyy aikansa kestettyään ja vaihtuu johonkin muuhun tunteeseen. Se palaa, toki, vielä moneen kertaan, mutta kun se ei saa enempää bensaa liekkeihin kuin huomion että "nyt tuntuu taas tältä mutta tunnistan tämän tunteen ja se menee taas ohi kun vain jaksan odottaa" niin se laimenee.
Vaikka tekisi mieli kytätä, vaikka tekisi mieli pyytää koko ajan olemaan yhdessä, niin niitä mielitekoja ei ole pakko toteuttaa.
Ja sinulle muistutus, että toisen viestien lukemista ei oikeuta mikään, se on yksiselitteisesti laitonta.
Olin pitkään masentuneena tuosta kun alennuin viestien lukemiseen... Ja kiitos kannustuksesta, yritän oppia elämään tunteideni kanssa ja säätelemään niitä niin että ne eivät haittaa tai masenna minua enään :) Olen varma että tämä turha mustasukkaisuus loppuu ajan myötä vaikka se veisi minulta vähän enempikin aikaa...Rakastan tyttöäni niin paljon ja hän minua, että en epäile ollenkaa häntä luottamattomuudesta. Luotan häneen koko sydämmestäni!
Et vaikuta ymmärtävän mistä mustasukkaisuudessa on kysymys ja mistä se tunne syntyy.
Eka väärinkäsitys: Teillä EI ole 110 %:sta luottamusta. Tyttöystävälläsi saattaa niin olla, mutta sinulla ei todellakaan. Siitähän se koko tunnehelvetti sulla lähtee: epävarmuudesta ja menettämisen pelosta. Sinä et kykene luottamaan tyttökaveriisi, koska ruokit koko ajan vain omaa epävarmuuttasi ja pelkoasi.
Toinen väärinkäsitys on se, että tyttöystäväsi muka tekisi sinut mustasukkaiseksi. Ei pidä paikkaansa. Sun päässäsi se pahin vihollisesi on eikä sun ulkopuolella. Vaikka saisit viettää 24/7 yhdessä sen likkasi kanssa, sinä keksisit pian taas syyn epäillä häntä. Siinulla on vahva kontrolloimisen tarve siksi, että sekin kumpuaa siitä samasta epävarmuuden tunteesta ja hylätyksi tulemisen pelosta.
Mitä enemmän pelkäät, sitä enemmän kyttäät ja kontrolloit.
Mutta fakta on ettei toista ihmistä voi omistaa. Me ollaan kaikki irrallisia ja itsenäisiä olentoja, jotka satutaan vaan muodostamaan tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja siksi eletään (yleensä) monogamiassa eli yhden partnerin kanssa.
Se, ettet sinä luota rakastamaasi ihmiseen, ei ole hänen vikansa vaan sinussa itsessäsi elävä pelko siitä, että joku muu saattaa onnistua viemään tyttöystävän sinun rinnaltasi ellet sinä ole koko ajan vahtimassa häntä.
Mustasukkaisuus ei ole järjen vaan tunteen tuotos, mutta sitä vastaan voi alkaa taistella nimen omaan järkeä käyttämällä. Kysy itseltäsi: Mihin sua rakastava tyttö tarvii toista miestä? Miksi hän hakisi muiden miesten seuraa jos kerran viihtyy sinun seurassasi? Jne. Jos sanot luottavasi häneen, noihin kysymyksiin on olemassa vain yksi vastaus: ei mihinkään. Ei ole mitään mikä uhkaisi sinun paikkaasi hänen rinnallaan. Jos asia on niin, mikset myös sinä uskoisi siihen?
Kun sinä rentoudut ja uskallat olla luottavainen, olet automaattisesti myös puoleesivetävä ja luottamusta herättävä. Jatkuvasti kyttäävä ja epäilevä tyyppi muuttuu aikaa myöden luontaantyöntäväksi. Ei kukaan halua elää ihmisen kanssa, joka pelkää niin paljon, että sanoo yhtä mutta tekee ihan muuta.
On olemassa ihmisiä, jotka tekee tahallaan toisen mustasukkaiseksi. Ja sehän ei tervettä ja sitä aitoa rakkautta ole!
Pohjimmiltaan tuo ei pidä paikkaansa. Tiedän mitä tarkoitat ja tiedän että sitä tapahtuu, mutta _pohjimmiltaan_ kukaan ei voi tehdä toista ihmistä mustasukkaiseksi. Mustasukkainen ihminen voi aina valita itse reaktionsa siihen, jos kumppani flirttailee tai vihjailee jotain. Käytännössä harva ihminen pääsee sellaiseen mielenhallintaan mutta jos tarkkoja ollaan niin se on mahdollista. Ihan kuten toinen ihminen ei voi tehdä myöskään iloiseksi tai surulliseksi tai vihaiseksi.
Helpointa on kuvitella tilanne, jossa vaikkapa joku ventovieras kadulla notkuva känniläinen herjaa sinua rumilla sanoilla. Luultavasti reagoit vihastumalla, mutta yhtä hyvin saattaisit hyvänä päivänä naureskella ja jossain tilanteessa jopa sääliä ihmistä, joka on vajonnut sellaiseen tilaan.
Jos läheinen ihminen tekee tahallaan mustasukkaiseksi niin kannattaa sanoa hänelle suoraan, että kyseinen käytös tuntuu pahalta ja että haluaisi hänen lopettavan, ja jos toinen edelleen jatkaa käytöstään niin eikö ole aika ilmeistä, että hän ei silloin ylipäänsä välitä?
Sitä tarkoitinkin... että toinen loukkaa toista yrittämällä saada tämän mustasukkaiseksi. Ja on olemassa ihmisiä, jotka ei osaa lopettaa tätä. Toki ihminen itse päättää reaktionsa, mutta puhuin vain siitä ihmisestä, joka harrastaa tätä mustasukkaisuuden lietsomista, välittämättä kumppanista.