Ollaan seurusteltu pian kaksi vuotta ja ensimmäinen vuosi oli aivan ihana. Olin todella rakastunut ja mies hurmasi minut kohteliaisuudella, luotettavuudella sekä ystävällisyydellään. Myös seksi oli eka vuonna vapautunutta ja ilottelevaa :)
Viime loppukesästä alkaen jokin muuttui. Miehellä oli kovat paineet töissä ja kävi lähellä burn outtia. Siinä sivussa myös suhteemme luonne muuttui. Minä huolehdin hänen jaksamisestaan ja parisuhteen hoito jäi retuperälle. HÄn e myöskään enää samalla tavalla jaksanut huomioida minua ja olin pettynyt koska vertasin tilannetta aina siihen mitä alussa oli.
Toinen asia on myös se mikä on itseasiassa vaivannut alusta asti. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta minä olen ollut alusta asti sekä joka käy hänen luonaan viikonloput ja alussa varsinkin en malttanut olla käymättä useina arkipäivinäkään. Häntä ei tuntunut kiinnostavan minun kotini vaikka minulla on myös lemmikkejä huolehdittavana. Tämä on rassannut minua erittäin paljon. Hänelle tuntuu olevan oma reviiri ja koti kovin tärkeä "suojapaikka". Tästä asiasta on syntynyt jonkinlainen epätasapaino suhteeseen omalta osaltaan. Minusta tuntuu raskaalta raahata vaatteita, meikkejä yms. rompetta mitä naisella tuntuu olevan liiaksi asti..
Nyt tilanne päätyi tänä keväänä siihen, että otin esille suhteen jatkon. SEksielämä oli kokenut melkoisen kuoleman..ehkä kerran kahteen viikkoon. Olen erittäin seksuaalinen nainen ja olen tästä kärsinyt paljon. Tuntui etten ole enää nainen ollenkaan hänen silmissään vaikka sanoo rakastavansa.
Eron esiin tuominen sai aikaan ääripään muutoksen hänessä. Hätääntyminen ja paniikki saivat hänet yrittämään liikaakiin kaiken korjaamista. KUulemma on tajunnut miten tyhmästi on toiminut eikä ole ymmärtänyt "mitään". Nyt tilanne on se, että hän takertuu minuun. On tulossa vaikka joka ilta luokseni ja toisteleee rakastamista sekä kaiken maailman hellittely sanoja. Minua tämä ahdistaa vaikka tätähän olen juuri kaivannut. Onko vain liian myöhäistä???Olen ärsyyntynytkin ja mietin, että onko tämä vain hetkellistä suhteen pelastusyritystä ja miten kävisi jatkossa. Eihän hän voi loputtomiin jatkaa ylenmääräistä yrittämistä...
Mitä teen? Pelkään, että hänellä alkaa mennä töissä taas huonosti jos jätän hänet. Lisäksi hänellä ei ole ystäviä kenelle puhua. Olen hänelle ainut läheinen ihminen.
Viime loppukesästä alkaen jokin muuttui. Miehellä oli kovat paineet töissä ja kävi lähellä burn outtia. Siinä sivussa myös suhteemme luonne muuttui. Minä huolehdin hänen jaksamisestaan ja parisuhteen hoito jäi retuperälle. HÄn e myöskään enää samalla tavalla jaksanut huomioida minua ja olin pettynyt koska vertasin tilannetta aina siihen mitä alussa oli.
Toinen asia on myös se mikä on itseasiassa vaivannut alusta asti. Asumme melko lähellä toisiamme, mutta minä olen ollut alusta asti sekä joka käy hänen luonaan viikonloput ja alussa varsinkin en malttanut olla käymättä useina arkipäivinäkään. Häntä ei tuntunut kiinnostavan minun kotini vaikka minulla on myös lemmikkejä huolehdittavana. Tämä on rassannut minua erittäin paljon. Hänelle tuntuu olevan oma reviiri ja koti kovin tärkeä "suojapaikka". Tästä asiasta on syntynyt jonkinlainen epätasapaino suhteeseen omalta osaltaan. Minusta tuntuu raskaalta raahata vaatteita, meikkejä yms. rompetta mitä naisella tuntuu olevan liiaksi asti..
Nyt tilanne päätyi tänä keväänä siihen, että otin esille suhteen jatkon. SEksielämä oli kokenut melkoisen kuoleman..ehkä kerran kahteen viikkoon. Olen erittäin seksuaalinen nainen ja olen tästä kärsinyt paljon. Tuntui etten ole enää nainen ollenkaan hänen silmissään vaikka sanoo rakastavansa.
Eron esiin tuominen sai aikaan ääripään muutoksen hänessä. Hätääntyminen ja paniikki saivat hänet yrittämään liikaakiin kaiken korjaamista. KUulemma on tajunnut miten tyhmästi on toiminut eikä ole ymmärtänyt "mitään". Nyt tilanne on se, että hän takertuu minuun. On tulossa vaikka joka ilta luokseni ja toisteleee rakastamista sekä kaiken maailman hellittely sanoja. Minua tämä ahdistaa vaikka tätähän olen juuri kaivannut. Onko vain liian myöhäistä???Olen ärsyyntynytkin ja mietin, että onko tämä vain hetkellistä suhteen pelastusyritystä ja miten kävisi jatkossa. Eihän hän voi loputtomiin jatkaa ylenmääräistä yrittämistä...
Mitä teen? Pelkään, että hänellä alkaa mennä töissä taas huonosti jos jätän hänet. Lisäksi hänellä ei ole ystäviä kenelle puhua. Olen hänelle ainut läheinen ihminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
et ole vastuussa kuin omasta elämästäsi
Teillä ei siis ole ollut yhteisesti sovittuja sääntöjä, vaan huonot käytännöt on vaan päässeet muodostumaan itsestään.
Nyt kannattaisi sopia, että ette ole kahteen viikkoon missään yhteyksissä toisiinne. Sopikaa samalla myös missä ja milloin tapaatte kahden viikon jälkeen. Siihen mennessä olette ehtineet ajatella kaikki asiat selväksi tahoillanne.
Jos päätätte jatkaa yhdessä, teidän pitää sopia suhteen reunaehdot. Kuten että tapaatteko jatkossa vuorotellen toistenne luona ja kuinka usein. Tai jos tosta sopiminen on ylivoimasta niin jättäähän se täytyy.