Ekoilla treffeillä kaikki tuntuu voivan kaatua siihen kuka kahvin maksaa. Jos mies ei maksa hän on juntti, jos nainen olettaa miehen maksavan hän on selvästi liikkeellä hyötymistarkoituksella.
Itse olen ollut kaikenlaisilla treffeillä tuon kahvin suhteen: minä olen maksanut molemmat, mies on maksanut molemmat tai molemmat ovat maksaneet omansa. Minulle se on oikeastaan ihan sama, en oleta mitään toisen persoonasta vielä kahvikupin perusteella.
Kysymys kuitenkin teille, jotka istutte tiukasti omassa koulukunnassanne tässä asiassa: menettekö treffeille sen kahvikupin takia vai sen takia että toivotte löytävänne oikean suhteen? Jos treffeillä tapaavat mies joka ei missään nimessä halua maksaa kahvia ja nainen joka olettaa miehen maksavan kahvin, lopputulos tuskin tulee olemaan onnellinen, vaikka muista asioista oltaisiin samalla aaltopituudella. Kannattaisiko sittenkin katsoa sen kahvikupin taakse? Onko tarkoitus löytää suhde vai säästää pari euroa?
Itse olen ollut kaikenlaisilla treffeillä tuon kahvin suhteen: minä olen maksanut molemmat, mies on maksanut molemmat tai molemmat ovat maksaneet omansa. Minulle se on oikeastaan ihan sama, en oleta mitään toisen persoonasta vielä kahvikupin perusteella.
Kysymys kuitenkin teille, jotka istutte tiukasti omassa koulukunnassanne tässä asiassa: menettekö treffeille sen kahvikupin takia vai sen takia että toivotte löytävänne oikean suhteen? Jos treffeillä tapaavat mies joka ei missään nimessä halua maksaa kahvia ja nainen joka olettaa miehen maksavan kahvin, lopputulos tuskin tulee olemaan onnellinen, vaikka muista asioista oltaisiin samalla aaltopituudella. Kannattaisiko sittenkin katsoa sen kahvikupin taakse? Onko tarkoitus löytää suhde vai säästää pari euroa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis niinku oikeesti, enpä tiennyt, että tuo voisi olla jonkinlainen ongelma! Heh!
Jos noin suuren ongelman tekee yhdestä kahvikupista, niin mikäpä pakko niitä treffejä on sopia kahvilaan?
Mielummin vaikka seinäkiipeilemään (molemmat maksaa itsensä), kävelylle, piknikille (tuokoon molemmat omat eväät), keilaamaan yms.
Itse olen vain yhdet tärskyt sopinut kahvioon ja alkoi ahdistamaan, kun olin kuppini juonut tyhjäksi. Kamalaa, kun tuntematon tuijottaa taukoamatta vastakkaisella puolella. Ehdotin, että lähdetään pienelle kävelylle ja molemmat rentoutui ja juttu luisti. Muut treffit onkin olleet jossain muualla.
Onko jollakin oikeasti kaatunut lupaavat treffit vain ja ainoastaan kahvikuppiin?
Treffeille mennessä oletan, että mies tarjoutuu maksamaan mutta jos hän ei tarjoudu niin minä tarjoudun tai sitten molemmat maksaa omansa. Tilanteen mukaan. Herrasmies tarjoaa, mutta ei ne treffit tuohon kaadu.
Juu ei minä en maksa yhtään mitään, nainen saa luvan maksaa ja munkin ja santsikupin kans. Lähtiessä tungen taskuni täyteen sokeripakkauksia ja varastan molempien kupit kun tarviin astioita himassa. Ehkä pöytäliinankin jos semmonen on.
Tai sitte ei.. minä yleensä tarjoudun maksamaan mutta jos toinen haluaa välttis maksaa omansa niin kyllä sekin käy. Mikäli nainen haluaa maksaa kaiken niin käydään pieni neuvottelu, sekin onnistuu jos mimmillä on riittävän kova tahto :) Eli eipä mitään väliä kuka maksaa lopulta kunhan siitä ei tarvi mitään vääntöä tehdä. Pääasia kai että mies ainakin tarjoutuu maksamaan ihan kohteliaisuudesta?
Kyllä mä menisin sen kumppanin takia et jos semmosen löytäis. Ja maksaisin kyllä kahvin ja lounaan vaikka. En minä niin köyhä tai kitupiikki ole kuin roope setä.
Roope-setä ei ole köyhä :D
Kummasti helpottaa näitä kahvinkittausongelmia se että en juo kahvia. :P
Yleensä en sitten ota yhtään mitään, ellei mies ala vartavasten usuttamaan että ota ota minä maksan. Jos se tuntuu jotenkin oudolta että voin vain istua ja lässyttää ilman kahvikuppia nokkani edessä, niin outo olen muutenkin ja parempi kun tulee heti alusta selväksi...