Voiko asua perheenä vaikka rakkaussuhde loppunut?

Tossa on vaarana se, että jompikumpi rakastuu kunnolla ja tulee oikein traaginen ero. Mä en itse ehkä uskaltaisi. Mutta tuo on tietysti yksilöllistä. Eiköhän noita platonisia avioliittoja ole pilvin pimein.

Itse elän tuollaisessa kämppissuhteessa. Meillä ei ole ollut seksiä yli kymmeneen vuoteen. Ja puhummekin hyvin vähän keskenämme. Välillä mieitn lähtemistä, muuta se on jäänyt. Rohkeuden puutetta luultavasti. Vielä yli kymmenen vuotta sitten en olisi voinut kuvitella tyytyväni tällaiseen, koska rakkaus on minulle kaikki. Mutta näin sitä näköjään nurjetuu henkisesti.

Kuluttavaa, rasittavaa olla kämppissuhteessa.

Aina ei vaihtamalla parane. 25 yhteistä vuotta, lapset ja talo, miten ajattelelet aloit-
tavasi "alusta", uusperheellisenä tietty, kun lapset on jo tehty.

Aina voi yrittää, mutta ero on raskas prosessi kaikille. Rakkautta ja seksiä on tar-
jolla, mutta sen mukana tulee muutakin, pettymyksiä, vaatimuksia ja hetkellistä
onnea. Ikäiselläsi miehellä on myös menneisyys ja jos otat nuoren on sekin aika
riskaabelia. Oisko vanhassa vara parempi ? Jos ei, niin lycka till !

Eikö se lasten kasvattaminen ole tärkeintä?

V-ttuako sillä seksielämällä oikeesti on väliä? Miten tämä pikaruoka/seksi/himot/yms ajaa ajattelemaan noin lyhytjänteisesti? Onhan se päivänselvää jos lauantaimakkaraa syö koko ajan se alkaa maistumaan puulle, mutta tarvitseeko sen takia kaikille läheisille aiheuttaa traumoja?

Lapset ja heidän kasvatus menee kaiken edelle.

Seksillä ei oikeasti ole mitään virkaa.

Seksi ei anna mitään syvällisempää merkitystä elämälle. Akti ei korvaa lapsia ja
rakkaudeton seksi, pelkkä pano, ei aiheuta muuta kuin tyhjää mieltä.

Seksiaddiktit kaventavat elämänsä yrittäessään poistaa sen aiheuttamaa masennusta. Rakkaus, siis rakkaus on vastuuta, toisten, perheen hyväksi toimimista, iloitsemista omista lapsista. Seksi on aivan ylimainostettua, se on vain
rakkauteen liitettynä "se pieni lisämauste."

"perhettä ei korvata"

Jos seksillä ei ole sinulle mitään syvällisempää merkitystä, niin ok. Ota kuitenkin huomioon, että toisten elämässä seksillä on huomattavasti suurempi merkitys kuin sinulle. Seksi ei ole todellakaan joillekin, tai useimmille edes mikään pieni lisämauste rakkaussuhteessa, eikä silti ole kysymys seksiaddikteista.

Miten yksittäinen akti voisi korvata lapsen? Niitä ei voi verrata toisiinsa, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia asioita. Ihminen voi nauttia monesta muusta asiasta sekä seksistä. Tabu lienee yhä lasten vanhempien harjoittama seksi, ja jo pelkästään seksuaaliset halut. Ellet sinä iloitse ja nauti seksistä, niin se on sinun asiasi. Ihminen on seksuaalinen olento. Sukupuoliakti on vain yksi osa seksiä. Seksi ei ole pelkkä pano, vaan aistien riemullista toimintaa.

Miten pitkässä suhteessa käy rakkauden? Itse olen sen tilanteen edessä nyt, yli kolmekymmentä vuotta ollaan oltu yhdessä. En enää rakasta, puoliso on käynyt vastenmieliseksi. Seksi on pakonomaista, minä en halua mutta hän haluaa. Mitään ei ulkoisesti ole vialla, mies on edelleen komea. En rakasta ja en ehkä ole rakastanut enää pitkään aikaan. Avioliitosta on tullut ahdistava vankila. Lapset ovat jo poissa kotoa mutta en haluaisi menettää lasteni yhteistä lapsuudenkotia. Tulen hulluksi näiden ajatusten kanssa.

Aloittajan kanssa aivan sama tilanne.

Hyvä ystävyys on asia mitä on vaikempi löytää kuin uutta rakkautta.
Rakkauksia tulee ja menee. Jos olette olleet 25 vuotta yhdessä, perhe koossa ja edelleen hyviä ystäviä niin miksi heittää sitä menemään. Samalla lailla se rakkaus loppuu siitä uudestakin suhteesta. Ja mitä sitten ? Rakkaussuhteet voi hakea muulta jos sen osaa tehdä huomaamatta toista loukkaamatta.

Täällä moni hehkuttaa seksielämän tärkeyttä mutta kyllä se vaan on niin että todellisuudessa se on aika marginaalinen juttu suhteessa.

Rakkaus on kuin mansikkajäätelöpuikko. Ensin maistuu suklaalta. Sitten jonkin aikaa mansikalta ja lopuksi - puulta.