Sektion pelko

Hei! Hätäsektioon joudutaan hyvin harvoin. Suurin osa yllättäen ilmenevistä sektiosynnytyksistä on kiireellisiä sektioita. Eli sektiota ei ole suunniteltu tehtäväksi, mutta syystä tai toisesta sellainen joudutaan tekemään, jotta lapsi saadaan turvallisesti ulos.

Sektiosta toipuminen on hyvin yksilöllistä, mutta en ole kyllä kenenkään kuullut noin pahasti kärsineen, kuin sinä umpparileikkauksen jälkeen. Itselleni tehtiin kiireellinen sektio, koska synnytys ei edennyt eikä lapsi laskeutunut lantioon. Pääsin ylös sängystä vasta vuorokauden kuluttua (yleensä kehotetaan liikkeelle jo aiemmin) ja silloin olin kyllä tosi kipeä, mutta ihan parissä päivässä alkoi helpottaa. Suorassa kävelin jo kolmantena päivänä ja kyljellä pystyin kyllä nukkumaan hyvin pian. Sängystä nouseminen oli tietysti vähän hankalaa jonkin aikaa, mutta nopeasti sekin helpottui. Minulla on mies ja meillä oli perhehuone, mutta yksin synnyttäessä saa apua vauvanhoitoon hoitajilta. Kotiin sinut päästetään vasta, kun vauvanhoito jo onnistuu, jotkut ovat sairaalassa viikonkin. Itse olin vain neljä vuorokautta ja kotona vauvan hoitaminen onnistui jo hyvin. Sanotaan, että vauvaa painavampaa ei saa nostaa, eli lasta kyllä voi hoitaa mutta raskaammat nostelut pitäisi jättää muille.

Joka tapauksessa sektion riski ei ole kovin suuri. Joskus päädytään sektioon jo ennalta jos vauva vaikuttaa kovin isolta. Jos kaikki kuitenkin näyttää hyvältä, niin alatiesynnytys on lähes aina mahdollinen. Vaikka joutuisitkin sektioon, niin ei sitä kannata tosiaan tuolla lailla pelätä, kivut eivät varmasti ihan sitä luokkaa ole kuin tuossa kuvailit...

Sektiota ei tarvitse pelätä. On ihan rutiinileikkaus synnytyssairaalassa. Vuorossa oleva synnytyslääkäri on todennäköisesti tehnyt niitä kymmeniä ellei satoja kertoja, joten menee ihan rutiinilla ja useimmiten hyvin. Tietysti alatiesynnytys on usein parempi vaihtoehto, mutta aina se ei onnistu tai ole turvallinen vaihtoehto.

Mulle tehtiin sektio kiireellisenä, vauva oli väärässä asennossa tulossa ulos ja sydänäänet lähti laskemaan. Leikattiin epiduraalin vaikutuksen alaisena. Mitään kipua en missään vaiheessa leikkausta tuntenut, jotain hassua heiluttelua vain kun ottivat vauvaa ulos.
Leikkauksen jälkeen olin pari tuntia heräämössä toipumassa puudutteesta. Kun pääsin vuodeosastolle niin lapsen sain heti viereeni ja imetykselle. Siihen asti oli isänsä kanssa minua odottelemassa. Jo ekana yönä vauva sai nukkua vieressäni, nukkuu näin edelleenkin parhaiten. Vaipanvaihdot hoitajat hoitivat ensimmäisenä yönä, heti aamusta ottin hoitovastuun itselleni kun sain luvan liikkumiseen. Minut siis leikattiin alkuillasta ja jalkeilla olin jo yhdeksältä aamulla.
Kipuja tietysti oli, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää. Selvisin burana 400mg ja panadol 1g voimalla, 3 kertaa päivässä tuo annos riitti selättämään kivut pois melkolailla kokonaan. Kipulääkettä tarvitsin noin kuukauden tai puolentoista ajan, tarpeen mukaan otin. Annostusta pystyin laskemaan jo parin viikon päästä.

Vauvaa voi hoitaa ihan normaalisti heti kun omat jalat kantavat, mutta mitään vauvaa painavampaa ei saisi mennä nostelemaan. Mä kyllä siivosin heti kotiutumisen jälkeen kun olo oli ihan normaali. Siis imuroin ja pyyhin pölyjä, keräilin pikku roskat pois jne. Oma äiti meinasi saada kohtauksen kun kuuli, mutta miksi en olisi kun oli ihan normaali olo eikä tehnyt kipeää. Lyhyillä ja eeerittäin rauhallisilla mateluvauhtisilla kävelylenkeillä käytiin myös koko perheen voimin, minä määräsin kulkuvauhdin luonnollisesti kun toipilas vielä olin. Alkuun korttelin ympäri, sitten kahden jne...

Eli ei, sektio ei välttämättä ole mikään kivulias juttu. Jos kipuja on, on se merkki liian huonosta lievityksestä. Kivut kyllä saa pois kun ymmärtää ottaa niihin lääkettä. Oma paketti kannattaa napata mukaan, kaikki hoitajat eivät ole niin myötämielisiä kivunlievityksen suhteen. Mutta tolla panadol 1g burana 400mg 3x vrk annoksella uskaltaa ottaa täysin omatoimisestikkin, siihen ei tarvitse lääkäriltä erikseen rukoilla lupaa ja on myös imettävälle turvallinen vaihtoehto :)
Liikkelle kannattaa ja pitää lähteä heti kun pystyy. Ison leikkauksen jälkeen on veritulpan riski, ja makoilu pahentaa sitä entisestään. Lentosukat kannattaa pakata mukaan sektion varalta. Ne sairaalan antamat ei olleet kovin mukavat kun oli varpaiden kohdalta auki, mielummin pidin omia kun oli samanlainen puristuskin omissa.

Sektiota ei kannata tosiaan pelätä sanoo yksi entinen sektionpelkääjä! Se oli suurin pelkoni synnyttämään lähtiessä,mutta oli paljon helpompaa kuin kuvittelin. Taino helppo on väärä sana,kun kyse on leikkauksesta ja siitä toipumisesta!
Itselle jäi sektiosta (kiireellinen) ihan hyvä fiilis. Kipupumppu oli mulla sen 1,5vrk ja sen jälkeen otin ne kipulääkkeet mitä toivat ja kerran jouduin pyytämään lisää.

Sektion jälkeen sain vauvan rinnalle suunnilleen 2h päästä. Imetys lähti hyvin käyntiin. Kyljen kääntäminen oli hankalaa,mutta onnistui kyllä. Ensimmäisen yön (poika syntyi illalla) hoitajat nostivat pojan syömään ja vaihtoivat vaipat. Ylös pääsin seuraavana aamuna ja kaiken muun vauvanhoidon tein itse paitsi pyllypesut. Pöytä oli sen verran korkea (olen lyhyt) että pöydän reuna osui haavaan joten en voinut pestä poikaa.
Olin sairaalassa yhteensä 4pv synnytyksen jälkeen. 2 viimeistä päivää oli itsellä sellainen olo että haluan kotiin koska voin niin hyvin. Kotona käytin kipulääkkeitä lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa,kun kuitenkin yöllä sieltä sängystä täytyi nousta 3h välein. Sekin kyllä onnistui kunhan vaan löysi sen parhaan tavan sieltä nousta eli kyljen kautta.

Mies lähti töihin seuraavana päivänä kotiutumisesta. Olin siis kahdestaan vauvan kanssa päivät ja hyvin pärjäsin. Tietenkin se haava kiristää ja välillä kipuilee,mutta en kokenut itse sitä mitenkään rajoittavaksi. Ei tuollaista kokemusta mitä sinulla umpparileikkauksen jälkeen, paljon helpommin meni tämä toipuminen.
Kannoin turvakaukaloakin viikko kotiutumisesta,kun oli pakkorako ja hyvin siitä selvisi. :) Tietysti ei saa rasittaa itseään,mutta otin vaan esimerkiksi etten ollut kovin kipeä.Tikitkin poistettiin 10vrk leikkauksesta jonka jälkeen kipua ei ollut enää yhtään!
Kauhea hinku mulla oli urheilemaan,mutta mentiin niitä mateluvauhti kävelyjä vaunuilla ja jälk.tarkastuksen jälkeen sitten aloin uudestaan urheilemaan.

Itselle jäi sektiosta siis positiivinen kuva,mutta jos meille ikinä toista tulee niin toivon niin että saisin alakautta synnyttää :)

Kiitos vastauksista! Helpottavaa tietää, että sektiosta toipuminen ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa. Toki toivon, että lapsi syntyisi alakautta :)

Mulla takana suunniteltu sektio vauvan perätilan takia. Positiiviset muistot jäi toimenpiteestä, eikä toipuminen tosiaankaan ollut hidasta ja tuskaisaa. Täällä oli sellainen käytäntö, että sektion jälkeen ollaan vuodepotilaana 24 tuntia, jonka jälkeen ylös. Aluksi liikkuminen oli kivuliasta, vaikka kipulääkettä hyvin annettiinkin. Sektiota seuraava päivä oli se kaikista kivuliain ja ylös noustessa huimasi. Sen jälkeen lähdettiinkin toipumaan kovalla vauhdilla ja kivutkin alkoi helpottaa. Liikkuminenkaan ei enää tuntunut niin pahalta.

3vrk sektiosta pääsin kotiin, kävelin autolle omin jaloin, vaikka auto ei ihan lähellä ollutkaan ja oli talvi ja liukasta. 7vrk sektiosta sain hakaset pois, jonka jälkeen liikkuminen helpottui huomattavasti, kun mikään ei enää kiristänyt. 9vrk sektiosta menin ensimmäisen kerran saunaan. Kotona puuhastelin ihan normaaleja asioita heti sairaalasta päästyä. Tietenkään en rehkinyt ja siivoaminekin jäi miehelle ;)

Hakasten poiston jälkeen joutui jo itselle muistuttelemaan, että on vielä toipilas, eikä voi tehdä ihan kaikkea, mitä normaalisti. Nyt sektiosta puolivuotta.

En sano, että ei kannata pelätä ja jännittää, koska pelko ja jännitys on ihan luonnollisia asioita, eikä se auta, vaikka kuinka hoettaisiin, että turhaan pelkäät ja jännität. Itsekin jännitin. Omalla kohdalla totesin, että se oli aivan turhaa. Silti varmasti jännittäisin ihan yhtä paljon, jos vielä joskus sektioon menisin. Traumoja ei kuitenkaan jäänyt :)