Kuuntelen radiosta ohjelmaa nimeltä Uudenkansamusiikkia, ja toimittaja sanoi tälläkin kertaa, että Spotifyssa on monia "ohjelmassa kuulleita kappaleita".
En tajua lainkaan, mikä muoto tuo otsikon juttu on. Olen asunut kauan poissa Suomesta, joten ehkä kielikorvani ei enää toimi.
En tajua lainkaan, mikä muoto tuo otsikon juttu on. Olen asunut kauan poissa Suomesta, joten ehkä kielikorvani ei enää toimi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikä muoto?
Aikaisemmin sanottiin, että se on väärä muoto, paha kielivirhe. Nykyisin sanotaan "who cares?".
Pitää olla "ohjelmassa kuultuja kappaleita" tai "ohjelmassa kuulemiamme kappaleita". Kappaleet kun eivät kuule eivätkä kuuntele.
Kiitos selityksestä. Onko tuossa siis toisin sanoen kyse siitä, että toimittaja käyttää aktiivimuotoa ikään kuin kappaleet olisivat kuulleet jotain, kun sen sijaan pitäisi käyttää passiivia?
Tuo epämääräinen lauserakenne voisi johtua siitä, että toimittaja vaikuttaa nimensä perusteella ruotsinkieliseltä suomalaiselta. Ehkä hänen äidinkielensä onkin ruotsi.
Muutama päivä sitten joku nuorimies sanoi televisiohaastattelussa "pelejen", vaikka ilmiselvästi olisi pitänyt taivuttaa "pelien". Mutta nykystandardin mukaan taivutetaankin niin kuin itse haluaa, kunhan tulee ymmärretyksi. Minäkin ymmärsin, että kyse oli peleistä eikä potkupalloilioista.
"Muutama päivä sitten joku nuorimies sanoi televisiohaastattelussa "pelejen", vaikka ilmiselvästi olisi pitänyt taivuttaa "pelien"."
Hän on ilmeisesti kuunnellut televisiosta Jari Hedmanin tennisselostuksia ja opetellut taivutuksen häneltä: "Hänen lyöntejensä suuntaa on vaikea arvata." Mainittakoon, että Hedman käyttää aina tuota taivutusta.
Hedmanin kieli on muutenkin omintakeista: "Ottelu lähestyy sen loppuaan."
Kerran taitoluistelun selostuksessa sanoi selostaja: "Tämä 160-vuotias tyttö". Jäi epäselväksi, olisiko pitänyt olla 16-vuotias tyttö, vai 160cm pitkä tyttö. Kolmas mahdollisuus, että tyttö siis olisi ollut 160 vuotta vanha, on kai sula mahdottomuus?
On aika uskomatonta, että äidinkielen taju voi olla noin rappioitunut. Selitys voi olla täysin ei-kirjallinen elämä, jossa luetaan vähän oikeakielisiä tekstejä, mutta sitäkin enemmän kaikenlaista tviitti- ja somelässytystä.
Jos puhujan äidinkieli on muu kuin suomi, virheet voi ymmärtää.
Toimittajilla menevät joskus partisiipitkin sekaisin, tyyliin "hänen antavansa" (pitäisi olla "antamansa").
Kielikorvasi toimii ihan oikein. Toimittaja pitäisi komentaa suomen kielen kurssille samalle viivalle vastatulleiden somalien kanssa. (onkohan hän kotoisin Muumilaaksosta?) Tuollaisia kymmenen pisteen objektivirheitä ei kertakaikkiaan SAA sattua Ylen toimittajalle. Kymmenen pisteen virhe on sellainen, joka kääntää syyn ja seurauksen nurinpäin. Oikea muoto on "ohjelmassa kuultuja kappaleita".
Moni radiojuontaja käyttää ilmaisua "kesää vietellään leppoisassa säässä". Ehkei näille henkilöille ole vielä selvinnyt viettämisen ja viettelyn ero.
Yksinkertaisemmat ilmaisutavat ovat kyllästymiseen asti hallussa. Päälause ja sen jälkeen "mikä" - sanalla alkava sivulause. Esimerkki: "...ilma on kuuma, mikä lisää jäätelönkulutusta...". Itse ymmärrän tuon kysymyksenä, en johtopäätöksenä.
Mikä-pronomini on aivan oikea silloin, kun sivulause viittaa koko päälauseeseen pelkän yksittäisen lauseenjäsenen sijasta. Esimerkissäsi "mikä" viittaa ilmiöön "ilma on kuuma", ei pelkästään ilmaan.
En niinkään puuttunut ilmauksen oikeakielisyyteen vaan sen kömpelyyteen.