Umpikujassa?

Aivan loppu

En oikein tiedä mistä aloittaisin. Aloitan nyt kuitenkin siitä että aloin epäillä miehelläni ADHD:ta viime syksynä. Varmuuden kotidiagnoosille sain samoihin aikoihin kuin isäni sai aivoverenvuodon. Olen koko kevättalven tukenut sekä isääni että avokkiani heidän tutkimuksissaan ja kuntoutuksessaan.

Puolisoni saatua lääkkeet hän on viimein voinut käsitellä todella vaikeita asioita lapsuudestaan. Häntä on pahoinpidelty ja käytetty "hyväksi" kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla kuin seksuaalisesti. Ja samoihin aikoihin hän on myös palanut loppuun töissä: hän irtisanoi itsensä (elokuun loppuun on töitä) ennen kuin ymmärsi hakeutua hoitoon = sairaslomalle työuupumuksesta. Tämän lisäksi hänen pomonsa uhkailee häntä että jos hän jää sairaslomalle ennen työsuhteen loppumista niin hän haukkuu puolisoni seuraavalle työnantajalle.

Tämän kaiken lisäksi olemme menossa naimisiin heinäkuussa. Nyt ei kuitenkaan ole enää yhtään sellainen olo että tekisi mieli juhlia. Puoliso kun on katkaissut kaikki välinsä vanhempiinsa/isä- ja äitipuoliinsa. Puvut, sormukset, maistraatit, cateringit yms. yms. on kaikki hommattu ja maksettu. Häät ovat kuitenkin pienet (vain "vanhemmat" ja sisarukset perheineen). Isälleni lupasin kuntoutuksen alkuvaiheessa, että jos hän pystyy kävelemään meidän häissämme, tanssin hänen kanssaan...muutoin en. Tällä hetkellä isäni kävelee lyhyitä matkoja, joten hidas valssi ei todellakaan ole pois suljettu kuukauden päästä.

Rahahuolet painavat myös päälle: koska mieheni irtisanoutui (ilman uutta työpaikkaa) hän ei saa mistään rahaa kolmeen kuukauteen. Oma palkkani on pieni, enkä ymmärrä miten selviämme sillä. Vuokran ja pakollisten laskujen jälkeen jää n.200e. Toisaalta voisimme tinkiä mieheni ADHD-lääkityksestä, mutta en haluaisi kiduttaa häntä :(

Olemme olleet kuusi vuotta yhdessä ja rakastan puolisoani enemmän kuin mitään maailmassa. Tällä hetkellä en kuitenkaan osaa kuin itkeä. Olisiko kellään yhtään rohkaisevaa sanaa/neuvoa?

6

227

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • + ja - = elämä

      Pitäkää ne häät. Pääsette ajattelemaan jotain positiivista. Ei ole hyvä jättäytyä yksin elämänmuutosten viidakossa, vaan hakea tukea ja apua myös sukulaisilta silloin kun sitä tuntee tarvitsevansa.
      Pitäkää juhlat, niin saatte siitäkin voimaa ja postiivista tiimihenkeä, joka kannattelee ja tukee teitä yli seuraavien haasteiden. Yksi asia kerrallaan, niin ne ongelmat selvitetään.
      Kaiken skeidan jälkeen tulee aina jotakin positiivista ja hyvää. Se on elämän laki.
      Aurinkoisempaa kesämieltä!

      • M32-

        Olen täysin samaa mieltä. Jo maksetut häät kandee toteuttaa. ADHD-diagnoosi, hetkellinen työttömyys ja isän sairaus ei ole syitä luopua vieläpä liitonkin vahvistamisesta, päinvastoin, just sillon sitä vahvistusta kipeimmin tarttee! Sossukin on olemassa sitä varten, että sieltä saa hakee tukea sillon kun sitä tarvii.


    • eimtnaaat66

      Ehdottomasti ei mitään muutoksia,joka pahentaa tilannetta. Ei häitä varsinkaan. Moni normaalitilanteessakin oleva ja naimisiin menevä eroaa (50% eroaa aina). Ei kannata noin epätoivoisessa tilanteessa mitään tuollaista suunnitella. Asumusero ainut oikea ratkaisu. Sitten,kun kaikki selvää voi rauhallisesti aloittaa tapaamiset. Noin huono tilanne,niin ennuste on -100%, mikä ei lupaa hyvää. Kuitenkin juhlat tai muu sellainen menevät pileen ja pahentavat entisestään koko tilannetta. Hankaluuksia saa muutenkin,kuin tarkoituksella niitä hankkimalla. Kesä tulee ilman häitäkin:)

    • 123hjkl

      Pitäkää häät, kun ne on jo kerran maksettukin. Minusta on kaunista mennä naimisiin vaikealla hetkellä: nyt on vastamäkeä, mutta kyllä se vielä iloksikin muuttuu.

      Mutta sinun kannattaisi hakea itsellesi keskusteluapua. Saisitko vaikka työterveyshuollosta ajan juttelemaan jollekulle? Tai voisitko edes soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Potilastuki- ja mielenterveysyhdistyksetkin voivat antaa kuunteluapua. Voit huonosti ja pian huonommin, jos et saa purettua ongelmiasi kenellekään. Hae siis ensin apua jaksamiseesi, niin että saat sitten voimaa käytännön huolien ratkaisemiseen.

    • Aivan loppu

      Kiitos vastauksistanne!

      Kysehän ei ole siitä että menemmekö naimisiin vai emme...lähinnä mieltäni askarruttaa juhlat. Saimme kuitenkin mieheni kanssa tänään puhuttua jopa häistä (kaiken muun kaaoksen keskellä), ja tulimme siihen tulokseen että jos kuun vaihteessa on parempi mieli niin mitään ei peruta. Ja samalla sovimme että häistä ei puhuta sanallakaan ennen kuun vaihdetta, vaan keskitytään muuhun. Rahaahan se vain on, mutta haluamme juhlista hyviä muistoja :)

      Mielestäni myöskään tämä ei todellakaan ole se hetki jolloin luovutetaan. Silloin kun puolisosi tarvitsee sinua eniten, ei todellakaan lähdetä karkuun. Mahtaisiko siinä olla syy osaan eroista Suomessa...? Miehelleni olen tällä hetkellä hänen ainoa perheensä. Oma sukuni asuu kauempana, joten mieheni on minulle rakkainta mitä on.

      Eikä kyse ole pelkästään siitä että "kun ei muutakaan ole". Olen kokenut lukuisia ihmissuhteita (kuten myös mieheni). Mieheni ei "ryyppää", hauku jne. jne. Häneltä saan suoraa palautetta asiasta kuin asiasta (ADHD=ei jarruja;)) Hänen kanssaan yksikään päivä ei ole samanlainen kuin edellinen. Kuitenkin hän on luotettavin ihminen jonka tiedän. Hänen kanssaan elämä on helppoa...vaikka muuta joku voisi luulla. Elämää on helppo suunnitella kun tietää toisen rajat.

      Kiitoksia kuitenkin palautteestanne! Tähän mennessä oon saanut "läheisiltä" tukea tyyliin "kyllä kaikilla on välillä hankalaa" yms. mitätöintiä, vaikka itse itken joka päivä. Kiitos teille :)

      • Onnea matkaan

        Olet pärjännyt hienosti elämän myrskyissä ja toivotan sinulle ja miehellesi parempaa onnea tulevaisuudessa.

        Viettäkää ikimuistoiset häät ja kun ja jos tiukkaa tekee, niin hakekaa sos.toimesta talouteenne apua.

        Asioilla on aina taipumus järjestyä, tavalla tai toisella.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi on täysin sekaisin

      Jo ties monettako päivää hirveä itku ja poru jostain helvetin nilviäisistä. https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010
      Maailman menoa
      429
      4692
    2. Ensimmäisestä kohtaamisesta saakka

      minulla on ollut hämmentynyt olo. Miten voit tuntua siltä, että olisin tuntenut sinut aina? Sinun kanssasi on yhtä aikaa
      Ikävä
      14
      1670
    3. Aivan täysin tahallinen teko

      Ei mitään puolusteluja, eikä selittelyitä. Kuljettajalle kerrottiin asiasta siinä paikanpäällä, mutta silti hän ajoi ves
      Suomussalmi
      91
      1411
    4. Suomussalmi saatu vihdoin maailmankartalle!

      Nyt kun Suomussalmi on vihdoin viimein saatu ennennäkemättömällä tavalla maailman tietoisuuteen niin voitaisiin järjestä
      Suomussalmi
      52
      1319
    5. Olet saanut minut sekoamaan

      Tunteiden ristiaallokossa vellominen on ollut melkoinen kokemus. Ei kukaan ole saanut minua niin raiteiltaan kuin sinä.
      Ikävä
      17
      1234
    6. Mainehaitta metsäkonefirmalle

      Hukkajoen tapahtumista liikkuu paljon huhuja. Eikö kannattaisi julkaista raakkuja tuhonneen metsäkoneyrityksen nimi, kos
      Suomussalmi
      50
      1151
    7. Oho! Maajussi-Kallelta pakit saanut morsioehdokas Miss Suomi -kisoissa! Tunnistaisitko hänet nyt?

      Hmm, tunnistaisitko?!? Onnea missihulinoihin! Lue lisää ja katso kuvat: https://www.suomi24.fi/viihde/oho-maajussi-
      Suomalaiset julkkikset
      0
      1055
    8. Myönnän sinulle nyt

      Että olen erittäin mustasukkainen sinusta jo nyt. Ikävä on tämä tunne, kun tietämättömyyden solista nousee myrkkyä miele
      Ikävä
      54
      960
    9. Pysytäänkö nainen

      edelleen yhtä viileän tyynenä kun nähdään. Uskotko että tahtoessani saisin murettua tyyneytesi hyvin helposti.
      Ikävä
      54
      837
    10. Olen käyttäytynyt ristiriitaisesti

      eikä minusta varmaankaan ota mitään selvää. Se johtuu siitä, kun järki sanoo ei, ei, ei ja sydän sanoo kyllä, kyllä, kyl
      Ikävä
      60
      829
    Aihe