Aamu-uinti

Hyvä Ruune,ensin en klifannu mitä toikin kirjoitelma pitää sisällään,mutta toi hittammanpuoleinenkin järjenjuoksu on parempi,kuin ei lainkaan aivotoimintaa.
Taas ukonilma sekoittaa aman päivänalkua,ei mitään nakuuinteja,kun toi Ukko Ylijumala heristää nyrkkiään ja ajaa kivipyörä rattailla.
Kumisaappaat jalassa yritän poistaa ylikuormitusta,nyt meni sähköt

Mulla taas pärskähti kahvi nenään, naurahtaessani aallokossa kallellaan keikkuvaa kahvikuppia, korva vedessä:D

Mietin tässä missä olis myytävänä myyviä otsikoita, niistä sitten valitsis hyvän ja punois juttua.

Sitä miettiessä haen lisää kahvia.

" Mä kuppi olen valkoinen
joka "talrikilla" seison
ja tänään mulle sattuneen
sen teille nyt mä kerron
Kas uimaan menin aamulla
ja annas kuinka olkaan
kun ikävästi sattui niin
et vettä meni korvaan.


Kun kahvikupille aamu koitti
se lusikan kuin melaksi otti.
Rantaan pyöriskeli, kesti tovin,
mielissään veteen meni kovin.

Silloinpa tapahtui, harmi että,
meni kahvikupille korvaan vettä. "

Kahvikupin aamu-uinti on riemastuttava ja vastustamaton mielikuva, ja löytyihän kaksikin Runo-Ruuneperin aikaisempaa kahvikupin vesiseikkailua.

¤¤¤¤¤¤¤¤

Varhainen aamu-uinti on kuin uudestisyntyminen kesäaamun myötä, kun yön usvat hiljaa ovat haihtumassa veden pinnalta. Taivas näyttää sulautuvan veteen, ääriviivat pehmeät ja utuiset, luonnon äänetkin kuin suodatetut ja ajatukset raukeat, vasta heräämäisillään. Ilma on usein aamuvarhaisella viileämpää kuin vesi, joten veteen solahtaminen on hellivä kokemus. Unisuus kaikkoaa, virkistyneenä ja täynnä energiaa voi alkaa päivän . Eikö olekin ihmeellistä, että pysymme veden pinnalla, kellumme ja vesi kantaa , sen varaan voi huoletta heittäytyä !

Ei voida ainakaan plagiaattoriksi nimetä kun itse olen aikaisempienkin uintien kirjoittaja.

Sinä, Ramoona, teit paljon pitemmän ja runollisemmankin runon. Kiitos mukanaolosta!

Jokin kevät sitten kirjoitin runon purosta, jonka Hajupoika sanoin plagioidun Eino Leinolta.

Runonpätkä kuului näin:

Kevät tuli, lumi suli,
puro sanoi, pulipuli.


Olen joskus kirjoittanut runoja hyvinkin pienistä asoista kuten pölyhiukkasesta, omia kykyjäni vain punniten.

Sain ihan muutamia keväitä sitten Hajupojan tuomion kun mielestäni kuvasin kevätpuron solinaa.

Löysin kun löysinkin tuon Ruuneperin pölyhiukkasesta kirjoittaman runon googlen kautta.
Olihan hauskasti tiivistetty runo olemassaolostasi. Pyytää toistamaan en uskaltanut :D

Yks' asia johdattaa toiseen,---- mikä, ja mistä syntyy tuo magneettinen kenttä maapallon ympärille, joka suojaa meitä avaruudesta ( auringosta kai) tulevilta hiukkasilta, josta revontuletkin syntyvät?

Maapallon sisusko sen aiheuttaa, ilman sitähän ei elämä olisi edes mahdollista täällä.

Siitä vaan, onhan niitä vempeleitä, ja sana on hallussasi:D

Mutta ehdin jo lukea tuosta magneettikentästä ja maan sisuksen liikkeestä pyörimisessä! Ilmeisesti vain määrätyssä kehitysvaiheessa oleva planeetta omaa tuon sulan rauta ja nikkeli sisuksen, joka antaa tuon magneettisuojan! Koko maapallo on magneettinen luin. Ihan kuin kappaleet avaruudessa,...vetää toisiaan puoleensa.

Palstan kuivuudesta en tiedä, vetäähän sekin kuin magneetti puoleensa:D ( Jos ei vedä, löytyy vetovoimaa muualtakin)