Hei vaan. Kiva kun löytyi tällainen sivu täältä.
On vaan se ongelma ja, kun nytkin mulla on loma, kello on vaikka mitä. Teen nyt niitä juttuja, jotka estää minua syömästä kokoajan. Mutta, tiedän, että odotan sitä hetkeä, kun katson vielä tallenteita tv:stä ja, niin, käyn jääkapilla ja otan sen ylimääräisen jäätelön. Eikä siihen auta mikään viisaus.
Se jäätelö odottaa minua siellä. Olen lihonnut jatkuvasta laihdutuksesta huolimatta valtavasti, kilomääristä en halua edes puhua. Läskiä on. Motivaatiota laihduttamiseen on, mutta kai minultakin puuttuu elämästä se ryhti. Olen yksinäinen, enkä siksi pysty laihduttamaan. Ehkä syöminen on kaiken muun ohittava juttu. Viimekädessä en lopultakaan halua mitään muuta kuin syödä.
En halua uutta rakastajaa, en halua olla enää suosittu, aikansa kutakin, haluan vain nauttia ja syödä. Tajuan, ettei tuossa ajattelussa ole kuitenkaan muuta järkeä, kuin että syöminen ja tallenteiden katselu tuo minulle suurta nautintoa.
Onko täällä joku toinen, joka myös kamppailee syömisen tuoman nautinnon kanssa, tai onko niin, että motivaatio on hukkunut töitä tehdessä ja unohtunut tärkeämmän tieltä. Mitä muutamasta lisäkilosta, kun työt vain sujuvat, ja nyt kun kesä on tullut ja loma, en mahdu vaatteisiini.
HJÄLP!
On vaan se ongelma ja, kun nytkin mulla on loma, kello on vaikka mitä. Teen nyt niitä juttuja, jotka estää minua syömästä kokoajan. Mutta, tiedän, että odotan sitä hetkeä, kun katson vielä tallenteita tv:stä ja, niin, käyn jääkapilla ja otan sen ylimääräisen jäätelön. Eikä siihen auta mikään viisaus.
Se jäätelö odottaa minua siellä. Olen lihonnut jatkuvasta laihdutuksesta huolimatta valtavasti, kilomääristä en halua edes puhua. Läskiä on. Motivaatiota laihduttamiseen on, mutta kai minultakin puuttuu elämästä se ryhti. Olen yksinäinen, enkä siksi pysty laihduttamaan. Ehkä syöminen on kaiken muun ohittava juttu. Viimekädessä en lopultakaan halua mitään muuta kuin syödä.
En halua uutta rakastajaa, en halua olla enää suosittu, aikansa kutakin, haluan vain nauttia ja syödä. Tajuan, ettei tuossa ajattelussa ole kuitenkaan muuta järkeä, kuin että syöminen ja tallenteiden katselu tuo minulle suurta nautintoa.
Onko täällä joku toinen, joka myös kamppailee syömisen tuoman nautinnon kanssa, tai onko niin, että motivaatio on hukkunut töitä tehdessä ja unohtunut tärkeämmän tieltä. Mitä muutamasta lisäkilosta, kun työt vain sujuvat, ja nyt kun kesä on tullut ja loma, en mahdu vaatteisiini.
HJÄLP!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lisäksi vielä, olen jo yli viisikymmenvuotias ja olisi kiva, jos tähän vastaisi joku vähän samalla aaltopituudella oleva / olevia.
Miten se jäätelö on päätynyt sun pakastimeen?
Päätös tehdään kaupassa. Älä mene kauppaan nälkäisenä. Älä koskaan osta mitään sellaista, mitä ei painoa pudottaessa olisi hyvä syödä.
Kauanko se nautinto kestää? Onko vielä 10 min päästä syömisestä nautinnollinen olo? Jos vetelen mässyjä, mulle tulee vain paha olo. Sen pienen hetken kun syö voi tuntua hyvältä, mutta sen jälkeen iskee paha olo potenssiin tuhat, jos syöminen lähtee lapasesta.
Kun käy lenkillä, se hyvä olo kestää pitkään sen lenkin jälkeen. Pitää nyt oikein laskea, tulin kotiin lenkiltä tunti sitten ja vieläkin tuntuu hyvältä. :-)
Eli syöminen ei ole ainoa asia, josta saa nautintoa. On parempiakin. Esim. taide, liikunta, luonto, musiikki, elokuvat.
Se jäätelö päätyi pakastimeen... tuota...:). Mutta, siis mutta. Mutta siina pakastimessa odotteli ennen tämän uuden tulokkaan paikalla aito oikea kermajäätelöpakkaus, nyt siinä on jotain tuollaista lumejäätelöä, hinnastakin näkee ettei lihota yhtäpaljoa kuin se aito sisarjäätelönsä... Ja kapean siivun otan siitä öisin... vain yhden kerran, en santsaa.
En tuo kaupasta enää suklaata, enkä muutakaan niin lihottavaa. Nyt tosin ostin chilipähkinöitä. Kun on lauantai, niin täytyy juhlistaa. Ateria muuten ei sisältänyt paljoa hiilihydraattia.
Tuo on jo tehty, että nälkäisenä en mene kauppaan, ja olen oppinut ymmärtämään, etten voi ostella lihottavia mielinmäärin. Ennen olisi chilipähkinäpussin kyljessä tullut vielä hedelmäinen herkkukarkkipussi...
Ei tämä lapasesta ihan ole karannut, mutta tekemistä täytyisi olla kokoajan jotain mielenkiintoista, etten syö huomaamatta.
Pitkällä lenkillä olin ja. Kun vain pitäisi ilmoja, niin jaksaa käydä.
Kaikkea tuota mitä mainitset on myös minun ohjelmassa. Käsitän kyllä noiden pähkinöiden olevan melkein huonointa mitä voi olla, mutta nipistän sen jossain muussa sitten. Ehkä.HH
Miksi lauantaita pitää juhlistaa ruualla? MIksi sitä ei voi juhlistaa jollain muulla, vaikka hyvällä elokuvalla tai mukavalla kirjalla? Kahvikupposella kaverin kanssa kahvilassa?
Ehkä joku uusi harrastus olisi yhtä nautinnollista kuin syöminen?