Olen kerran ennenkin saanut mahtavia vinkkejä täältä, joten ajattelin vielä toistamiseen kysyä neuvoa, kun täällä on kuitenkin ilmeisen osaavaa porukkaa liikkeellä.
Eli siis, olen laihtunut ruokavalion avulla nyt 10kg kolmessa kuukaudessa , mutta haluaisin aloittaa juoksuharrastuksen tehostaakseni painonhallintaa. Eli kysymys kuuluu, miten voisin aloittaa turvallisesti? olen kuullut penikkataudista sun muista... miten välttäisin sellaiset? Olen tällä hetkellä lievästi ylipainoinen, minulla on rasitusastma kylläkin, mutta muuten suht normaali tai huononpuoleinen kunto. Miten kannattaisi nyt sitten aloittaa ja kuinka usein juoksisin ym.???
Olen todella, todella kiitollinen, jos joku vain viitsisi auttaa :)
Eli siis, olen laihtunut ruokavalion avulla nyt 10kg kolmessa kuukaudessa , mutta haluaisin aloittaa juoksuharrastuksen tehostaakseni painonhallintaa. Eli kysymys kuuluu, miten voisin aloittaa turvallisesti? olen kuullut penikkataudista sun muista... miten välttäisin sellaiset? Olen tällä hetkellä lievästi ylipainoinen, minulla on rasitusastma kylläkin, mutta muuten suht normaali tai huononpuoleinen kunto. Miten kannattaisi nyt sitten aloittaa ja kuinka usein juoksisin ym.???
Olen todella, todella kiitollinen, jos joku vain viitsisi auttaa :)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Tässä tapauksessa neuvoisin ensin kääntymään asiantuntijan puoleen l. lääkärissä käyntiä suosittelen.
Aloita hitaasti. Tee ensin vaikka tunnin mittaisi ripeitä kävely lenkkejä. Muutaman viikon päästä voit yrittää hölkätä HITAASTI lyhyitä matkoja kävelyn lomassa. Sitä mukaan kun kunto kasvaa ja jalat tottuu iskuihin niin lisää hölkkäämistä, mutta pidä edelleen vauhti hitaana. Jatka tätä rataa kunnes paikat ja kunto kestää juosta koko matkan. Näin vältät rasitusvammat. Juoksu kunnon saavuttamiseen ei ole oikotietä vaan se on pitkän työn tulos.
Ja muista! Aloittelijan suurin virhe on liian kovaa liian aikaisin.
Kävelyä voi harrastaa joka päivä mutta hölkkää aluksi 2-3 kertaa viikossa.
Loisto vastaus! Itse lisäisin tähän vielä uinnin tai vesijuoksun palauttavana harjoitteluna. Muista juoksuharjoittelussasi, että maltti on valttia. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän, sillä liikaa kiirehtimällä (=juoksemalla yhtäkkiä liian paljon tai liian lujaa, tai pahimmassa tapauksessa molempia) saat vain itsesi kipeäksi ja pahan mielen. Ja siihen se hyvin alkanut juoksuinnostus sitten jääkin.
Tsemppiä!
http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikunnanohjaus/juoksukoulu.html
Tsekkaas tuo. Itse lähdin nyt tästä viikosta kokeilemaan. Lähtee ihan muutaman minuutin lenkeistä tavoitteena saavuttaa 10km lenkit 11 viikon ohjelman loppuun mennessä.
Mä aloitin myös lenkkeilyn pari kuukautta sitten tekemällä erittäin hitaita ja lyhyitä (15-20 min) aamulenkkejä, kahvia vaan mahaan ensin eikä muuta. Se poltaa hyvin kaloreita kuulemma.
Nyt kun on kaksi kuukautta melkein joka/joka toinen päivä hölkkäillyt mummo-vauhtia niin alkaa jo jalat tottua ja vauhti lisääntyy kuin itsestään. Että kyllähän tässä aikaa on mennyt mutta kannattaa vaan kuunnella ja tunnustella omaa kroppaa eikä katella kun muut juoksee ohi ;).
Hiljaa tosiaankin hyvä tulee :)
Minä aloitan hölkkäharrastuksen näin:
1.vko 2krt kävelylenkki, n.45min./kerta
2.vko 3krt kävelyä n. 45min /kerta
3.vko 3krt lenkki, jossa kävelen kaksi tolpan väliä ja juoksen yhden
4.vko sama kuin 3.vko
5-6.vko 3krt lenkki, juoksen ja kävelen 2 tolpanväliä vuoron perään.
Sitten voikin jo paljon juosta, ja kävellä välillä vähän kunnon mukaan.
Tuo kuullostaa kaikesta keveydestä huolimatta kovalta aloitukselta.
Itse aloitin käymällä kolme kertaa viikossa lenkillä. Eka lenkki oli 12 minuuttia kävelyä. Toisella kerralla siihen ujutettiin pari minuuttia kevyttä juoksua. Tahti oli raivostuttavan hidas, mutta se takasi sen, että penikkatautia ei tullut. Lihakset kasvoivat hallitulla vauhdilla ja jalat kestivät rääkin hyvin. Toinen asia mikä tuosta tuli oli se, että into säilyi ja lenkit muuttuivat rutiiniksi jonne oli pakko päästä kelillä kuin kelillä.
Miksi kysyt?
Jos oot tosissas niin kiirettä ei ole, se on pitkä projekti sii aloita todella varovasti. Itse olen laiha joten paino ei ole koskaan ollut ongelmani, mutta silti pitkä tauon jälkeen jalat, lihakset menee ihan tökköön jos juoksee heti ekalla lenkillä kilometritolkulla.
Ja into lopahtaa kenties. Ainakin menee viikko ennen kuin voi uudelleen juosta.
Viimeksi kun aloitin auon jälkeen olin viisas ja juoksin ekaksi vajaat 10 minuuttia. Ei tullu kipuja, Seuraavana pävänä 12 minuuttia seuraavan 15 ja hyvin meni. Ihan muutamassa viikossa pääsin yli 40 minuuttiin, ongelmitta.
Ja tajusin kerrankin pitää myös vauhdin kurissa, jos ei muuten niin mielessä hokemalla "hitaasti, hitaasti". Vauhti tappaa, ei matka. Suurin osa lenkeistä pitää juosta aika hiljaa. Siten kun kunto on parempi voi välillä juosta kovempivauhtisen lenkin. Matkojakin kannattaa vaihdella.
Tossut olis oltava hyvät, muuten jalat kärsii sekä tossun sisällä että muutenkin. esim polvet, lonkat.
Itse olen havainnut sykemittarin olevan oiva apuväline kunnon kohotuksessa. Jos pohjakunto on huono niin peruskuntoa kannattaa tosiaan yrittää aluksi hankkia kevyemmillä liikuntamuodoilla. Sykealueella pysyessä kunto nousee eikä tule rasitettua itseään siihen mittaan, että hölkkäily tuntuu pahalta ja koko ajatus lenkkeilystä alkaa tuntua inhottavalta.
Aloitin itse sykeharjoittelun viime vuonna. Pääasiassa kävelin (esim. päälle tunnin lenkkejä) ja aina jokusen kerran sillä reissulla hölkkäilinkin. Syke nousi hölkätessä aina vaan melkein kahteensataan eikä syke millään meinannut pysyä alempana ja samalla tasolla kuin sitten vasta 10 viikon jälkeen. Ja sitten tulikin jo talvi.
Tänä vuonna hankin jo keväällä crosstrainerin ja siinä on kyllä oiva vekotin kunnon kohottamiseen. Kunto on tuon kanssa parantunut nopeasti ja tasaisesti, sillä crossailu ei ole niin raskasta kuin juoksu ja syke pysyy siten helposti sykealueella. Lenkillekin kun lähtee kävelemään ja hölkkäilemään niin syke nousee paljon hitaammin ja maksimissaan 180:een ja hölkkä tuntuu paljon kivemmalta.
Suosittelen vahvasti hankkimaan sykemittarin (sellainen jossa voi määrittää sykealueensa, näkee kalorikulutuksen ym.), sillä sen avulla huomaa konkreettisesti sen, miten se kunto kehittyy vai kehittyykö se ja hyvillä mielin ei rasita itseään liikaa, kun ei se loppupeleissä hyödytä eikä ole kauhean kivaa.
Lenkkeily oikeastaan lisää ruokahalua ja juuri siksi on entistä tärkeämpää mitä syö. Lihas vielä painaa läskiä enemmän.
Sillä lenkkeilyllä paino ei sinänsä laske. Kyllä se kaikki lähtee edelleen siitä mitä suuhunsa pistää ja miten paljon kuten olet oikein oivaltanutkin.
Edellä tulikin hyviä neuvoja aloittaa harrastus. Eikun hölkkäämään.
Kuntoilussa ja urheilussa on kaikkein tärkeintä tulla "nähdyksi",,
Kaikki alkaa pukeutumisesta, naislla on oltava silkinohuet trikoot että "Cameltoe" tulee riittävästi esiin, ja miehillä "norsunkärsä" pullottaa lupaavasti..
Nämä seikat kun on huomioitu niin silloin voikin siirtyä itse asiaan..
Just tuon vuoksi käytän vain vaarivainaan verkkareita ja vanhoja naisvoimistelijoiden teepaitoja treenatessani. Eikä ole tuloksia haitanneet, päin vastoin. Vedän enemmän leukoja ja teen kovempia kyykkyjä kuin parikymppiset miehet! Eikä riko tyyliä vaikka välillä päräyttäisi oikein kunnon prkleen treenin lomassa.
P*rseentuijottelijoitakaan ei lenkkipolun varrella ole noissa vaarin lökäreissä juostessa enää ollut. Aikaisemmin runkkaavat pervot olivat oikein riesa.
Onneks harva nainen enää nykyään pukeutuu lököverkkareihin.
On tänään taas juhlaa, kun lähtee tonne metsäpoluille ja näkee
treenattuja kroppia timmeissä trikoissa.
Senkus vain lähdet. Vaikka sulla olisikin lievä ylipaino niin on täysin mahdotonta sanoa mitään kunnostani. Itsellänikin on lievä ylipaino ja juoksen 11km tuntiin. Pakko sen verran sanoa ettei tuohon 11kilometriin ihan heti pääse. Se kuuluu kuvioon että jalat kipeytyvät oikeasti, ei pelkästään lihakset. Akillesjänne saattaa olla muutamalla ekalla kerralla todella kipeä. Eli alkuun melko pakostikin täytyy pitää pari välipäivää aina juoksupäivän jälkeen. Jos jalat eivät tule juoksusta kipeiksi niin olet juossut liian hitaasti tai vähän. Juokse vaikka 5km alkuun johonkin 45minuuttiin. Tai varmasti alkuun pitää myös kävellä.
No kaiken a ja o:
Kuuntele sydäntäsi nyt ainakin. Se kertoo melko paljon Sinulle kuntoillessasi. Se mitä se sinulle selittää, sitä ei ainakaan sillä hetkellä kannata ylittää..
Tervehdys !
Olen kulkenut saman tien . Entinen dooris sanoi ,etten pysty juoksemaan
maratonia kun mietiskelin ääneen sen kokeilemista . Ostin sykemittarin ja lähdin
lenkille . Hissukseen alussa mittarilla vauhtia seuraten ja tehoja säätäen.
Viiden kesän aikana 8 maratonia ja samanverran puolikkaita Hki , Tukholma ja
Berliini linjalla. Mun astmaoireet hävis sen siliän tien kun kuntö petrasi : )
Itse aloitin juoksemisen noin kymmenen vuotta sitten. Ylipainoa oli 15 kg. Ensimmäinen kuukausi meni niin, että lähdin 5 km lenkille ja juoksin sen verran kuin jaksoin järkevällä vauhdilla. Kerta kerralta juostu matka piteni ja muistaakseni kuukauden kuluttua jaksoin jo juosta 5 km. Aluksi meni noin joka toinen päivä, sitten pystyinkin juoksemaan joka päivä. Nykyisellään juoksen joka toinen päivä 15 - 20 km lenkin. 3 lenkkiä neljästä vedän kovatempoisena. Ylipainoa juuri nyt on noin 5 kg, joka ei ole mikään mahdoton ongelma.
Itselläni oli penikkatauti nuorempana. Se lopetti juoksemisen vuosiksi. Kun aloitin uudelleen, satsasin hyviin lenkkitossuihin. Viimeisen 10 vuoden aikana ei jalkavaivojen takia ole tarvinnut jättää lenkkejä väliin. Vaihdan tossut noin 1000 km kohdalla. Sen yleensä huomaa silloin, kun polvissa tulee ensimmäisiä oireita.
Juoksen lähinnä asfaltilla ja osan ajasta myös soralla. Pururadalla tai metsässä en juokse. Penikkatauti tuli aikanaan siitä, kun siirryin asfaltilta pururadalle. Tiedän että se kuulostaa yllättävältä, mutta niin kävi minun kohdallani.
Kun kuuntelee kroppaansa, niin löytää kyllä oikean määrän ja laadun suhteen. Jos paikat ovat edellisen lenkin jäljiltä hellänä, niin rohkeasti vaan jatkaa taukoa. Kun huolehtii riittävästä levosta ajoissa, niin myöhemmin on helpompi harjoitella niin kovaa kuin haluaa.
Mulla lähti 21 kg painoa ennen ekaa Helsinki Cityä. Lähtöpaino oli 103 ja
elokuussa 82 ! Vanhat vaatteet muuttui liian suuriksi : )
Vinkkejä kaivataan...kuinka saat tossut kestämään 1000 km? Yleensä omat tossut on puhkikuluneet 300 kilometrin lenkkeilyllä.
Pudota painoa ja aloita kävelyllä. Ennen kuin olet maratonkunnossa menee siihen vuosia.
Vielä lisää asiasta !
Hieroja on juoksijan paras kaveri ! Ja omat venyttelyt ja lihashuollot tosi tärkeitä.
Ilman niitä kroppaa tulee pirun kippeeks ja lenkit jää äkkiä väliin !
Sanon sen ettei sykemittari ole hyvä kaveri alussa koska se latistaa helposti koska sykkeet pysyvät pakostikin alhaalla kun ei jaksa juosta ja juoksee vain paremman sykkeen perässä joka aloittelijalle on todella uuvuttavaa. Eli kannattaa alkaa juoksemaan vain juoksun ilosta, unohda kaikki sykemittarit jne niin pitkäksi aikaa kun jaksat juosta sen tunnin putkeen. Itse olen laihduttanut 60kiloa ja itselläni ainakin oli näin. Sykemittari vai lannisti alkuun.
Varsinkin kun hakee mäkistä maastoa on varmasti riittävän tehokasta
eikä juoksun rasituksia tule.
kannattaa aloittaa hiukan ennen kun mitä mika myllylälle kävi. eli ennen LOPPU KEVENNYSTÄ!
Lähde joka päivä kävelemään, kävele lenkkarit jalassa mielummin tennistossut niin ne ei hötkyile vaan on jalan muotoiset ja vakaat ! ota pullo vettä ! ja se sinun lääke astmaasi ! sitten vain kävellä paukutat koko kesän, sitten syksyllä siirrytään discoon tanssimaan koska ei tuolla sateessa ja loskassa kukaan hötkyile ! se disco tanssi ajaa kunnon asiaa ! laitappa viestiä kun olet valmis eteenpäin, ÄLÄ JUOKSE ! vaan kävele !
Taisi olla keväänaikana radiossa jokin kuntovihje juoksemisen aloittelulle, siten että yhden tunnin lenkillä juostaan yhteensä max. 15min. muutaman minuutin jaksoissa ja kävellään juoksujakson välillä.
Esim. pari minuuttia kevyttä juoksua ja vuoroin tupla-aika kävelyä jne. koko yhden tunnin ajan.
Juoksuminuuttien määrää nostetaan kunnosta riippuen seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla vaikka 5min.pituiseksi ja kävelyä 10min.
Hyvät juoksukengät on edoton valinta ja ne kannattaa hankkia urheiluliikeestä asiantuntian opastuksella.
Juoksulenkkeily on aloittelijalle kova rasite, niveliin ja sisäelimille jotka eivät ole tottuneet kyseiseen liikkumiseen. On siis erittäin hyvä aloittaa hillitysti jotta ilo säilyy kyseiseen kuntoiluun!
Mä tiedän ainakin yhden helvetin hyvän tavan, joka takuulla toimii: Menee ovesta pihalle ja lähtee juoksemaan. Eikä oikein muuta tapaa tulekaan mieleen, miten sen voisi aloittaa.
Vielä juoksutyylistä, ei kannata heti tavoitella mailerinaskelta vaan pikemminkin kehittää siitä kävelystä juoksun puolelle.
Ja tuo loppuvenyttely on aika yksilöllistä. Mulle riitti että lopussa käveli vähän pohjetta ja reittä venyttäen. Niinkuin Seppo Räty sanoi: Kerran koetin loppuvenyttelyä mutta en tykännyt siitä yhtään.
Voi olla parempi pysyä lepoasennossa, koska liikunnassa voi hengästyä. Turhaa rasittaa itteään. Älyhoi!!
..ja kun minä juoksen siis JUOKSEN, niin saatan vetästä esim 10km 30min tai 5km 14.10 Enkä minä Hölköttele joutavia tuolla..joo o nain on.
Ohoh säähän kova jätkä oot! Ei taida tällä hetkellä yleisurheilumaajoukkueessa
olla alle 30min menijöitä...
Joo Mä olen kova jäbä.
Voit kokkeilla vaikkapa iltarasteja jos sellaisia paikkakunnalla järjestetään. Siinä voi ottaa ittelle sopivan reittitason. Saapi luonnossa juosta muitten kanssa :) On varmasti poloville ja nivelille pehemeämpää ku asfaltilla juokseminen.
http://www.youtube.com/watch?v=IuEFAO5pKJw
Lenkille aina kun on aikaa!
Ole rehellinen itsellesi! Usein lenkillä ollessa tuntuu siltä, ettei voi juosta/hölkätä enää vaan on pakko lopettaa. Tsemppaa itseäsi ja yritä päästä jokaisella lenkillä hieman pidemmälle ja hieman nopeammin. Kuntoilun kannalta ei ole oikotietä onneen :)
Juokse niin pitään kuin pystyt.. kävele.. juokse uudestaan.. kävele.. juokse.. jne. Urheillessa ei kannata välittää mitä muut ajattelevat. Tärkeintä on oma syke ja fiilis :)
Ja mitä nyt penikkatautiin tulee.. niin jos sinulla on se, tiedät sen erittäin kovana kipuna sääressä. Jos sinulla ei ole sitä, erittäin todennäköisesti et myöskään tule saamaan sitä.
Penikkatauti johtuu liian "kireistä" lihassoluista säären alueella. Henkilökohtaisesti tuo penikka ilmenee puolen- vuoden välein ilan sen kummempaa syytä. vaikka treenaisi miten paljon tai miten vähän niin ei vaikuta kivun tulemiseen. Sen vakavuuteen tosin voi vaikuttaa muutamalla helpolla venytyksellä tai kuntoutus/hieromis tekniikalla. Esim. lusikalla pittkittäis suunnassa painaen sääri luuta pitkin tai kylmän ja kuuman veden vuorottelulla vähintään 5min ajan suihkussa.
Mutta rehellisesti sanoen- unohda penikka tauti kokonaan! Minulla se on sen verran paha, että on pakka istahtaa jo 1km jälkeen pelkästään normaalin kävelyn yhteydessä. Jos sinulla on oikeasti penikka niin siihen osaa suhtautua oikein.
Se ei ole este- se on vain hidaste ;)
Tsemppiä laihduttamiseen! :)
Mutta rehellisesti ottaen kun itse tiedän miltä tuntuu juosta reippaan ylipainon kanssa niin se tunne on täysin erilainen kuin mitä hyväkuntoinen kokee saadessaan irti vielä extrakilometristä. Se että lihakset ovat vain vähän kipeät hyväkuntoisella extrarääkistä on aivan eri asia kuin ylipainoilla akillesjänne ja penikkakivut. EIkä nyt välttämättä tarvi olla ylipainoinenkaan, jos on huonokuntoinen. Mutta siitä se pikkuhiljaa lähtee. Hyväkuntoinen voi ihan hyvin rääkätä itseään vielä vähän lisää mutta huonokuntoisen ei. Pikkuhiljaa nostaa sitä juoksumäärää ja jossakin vaiheessa huomaa että jaksaa juosta tunnin putkeen.
kaikista parhain "juoksutreeni-muoto" on mun mielestä intervalli... että kävelet ensin lämpöiseksi ja n.700m-1km välein 100-200m spurtti
Yritän antaa muutaman vihjeen, jotka on toiminut itselläni hyvin.
20 vuotta sanoin itselleni olevani niitä, jotka ei vain pysty juoksemaan. Aina kun läksin juoksemaan, niin väsähdin muutaman sadan metrin jälkeen. Olen aina urheillut jonkin verran. Pystyin mm. Cross-trainerilla polkemaan tunnin 150 sykkeillä helposti. Mutta juoksu, siinä hyydyin heti alkuun. Noin vuosi sitten päätin, että opettelen juoksemaan. Ensi kosketus juoksumatolla 3 minuuttia, sykkeet hyppäsi taivaisiin, jalat oli kuin hakatut ja haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla.
- Hanki hyvät kengät. Ostin itse jotkut Adidaksen halpikset. No ne oli oikeastaan halvat siksi, että halusin vain kokeilla, että tykkäänkö edes juoksusta. Mutta ne meinasi tappaa koko juoksuinnostuksen. Sitten panostin parempiin kenkiin ja juoksu tuntuu paljon mukavammalta.
- Tuolla yllä joku suositteli ja joku toinen taas kielti sykemittarin käytön. Itse suosittelen hankkimaan sykemittarin. Siitä näet, missä kohtaa menet. Liian kovat sykkeet ei juurikaan alussa kehitä. Piiputat vain itsesi.
- Et tarvitse mitään hienoa GPS-polkuanturi-barometrimittaria. Perus yksinkertainen sykemittari riittää. Noilla hienoilla mittareilla vain alussa saatat tulla liian tavoitteelliseksi. "Tänään yritän juosta kovempaa ja pidemmälle kuin viimeksi". Alussa on tärkeintä opetella juoksemaan. Ehdit hankkimaan niitä hienoja rensseleitä myöhemmin, kun on niiden aika.
- Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Aloita H-I-T-A-A-S-T-I!! Itse asetin sykkeen maksimiksi 130, yritin hölkätä 125 sykkeillä. Itse aloitin liian kovilla sykkeillä (140-150), eikä kunto juuri noussut oikein mihinkään. Aina kun syke nousee liikaa, kävele hetki. Vauhti on alussa todella hidas!
- Opettele oikea juoksutekniikka. Älä yritä juosta pehmeästi kuin nuori puuma. Juoksu on loppujen lopuksi aika hakkaavaa. Yritä pudottautua koko jalkapohjalle. Monen aloittavan (kuten minunkin) yksi virhe oli siinä, että yritin juosta liian "rullaavasti". Löydät kyllä enemmän juostuasi itsellesi oikean tekniikan.
- Opettele oikea hengitystekniikka. Tässäkin on sykemittari hyvä apuväline. Jos syke nousee liian kovaksi, hengityksestä tulee pinnallista. Yritä hengittää "vatsaan", rennosti. Oikea hengitystekniikka auttaa sinua myös pysyään rentona.
- Edelliseen liittyen, älä jäkitä olkapäitä. Anna niiden roikkua lähes rentona.
- Etsi itsellesi oikea juoksuasento. Yleensä keskivartalon lihakset, etenkin syvät vatsalihakset ovat aloittelijoilla heikot. Tästä seuraa "kumara ja könkkäävä" juoksuasento. Pidä asento ryhdikkäänä, mutta älä jäkitä.
- Kun juoksu/hölkkä alkaa pikkuhiljaa sujumaan, kokeile korkeampia sykkeitä. Juokse ylämäkeen ja anna sykkeen nousta. Opettele tämän jälkeen laskemaan syke juoksun aikana. Pikkuhiljaa voit alkaa lenkin aikana muuttamaan juoksunopeuttasi, välillä kovempaa, välillä hitaampaa.
- Vasta kun pystyt juoksemaan kunnolla matalilla sykkeillä, ota mukaan yksi korkeampi sykkeinen lenkki, vaikka ajallisesti puolet matalan sykkeen lenkistä.
- Päivän kuuma sana on nykyään intervallitreeni (kuten tuossa ylläkin joku puhuu siitä). Se on hyvin spesifinen lajiharjoitus ja ota se mukaan vasta, kun pystyt joten kuten juoksemaan korkeammilla sykkeillä. Se antaa lähinnä juoksuun vauhtia ja kehittää jalan potkaisevia lihaksia. Se on hyvin kuluttava treenimuoto, eikä sitä saa tehdä liian usein!
- Muista, että palautuminen vie aikaa. Älä piiputa itseäsi tässäkään, juoksemalla liikaa liian usein.
- Älä vertaa itseäsi muihin. Tämä on sinun, ja vain sinun projekti. On ihmisiä, jotka haluaa lannistaa sinua ja korostaa omaa erinomaisuuttaan. "No minäpä juoksen 15 kilometriä 45 minuuttiin. Mitä sitten. Tämä on SINUN projekti. Juoskoot muut vaikka vittuun.
Joko sanoin, että aloita HITAASTI? Tässäkään matka ei tapa, vaan vauhti. Opettele nauttimaan lenkistä, sinun ei tarvitse juosta veren maku suussa. Päämäärä ei ole tärkein, vaan matka päämäärään.
Pidä se ruokavalio edelleen tärkeimpänä ja ota maltilla juoksu/ hölkkä mukaan.
Juoksu on kalorinkulutukseltaan ja niveliä rasittavana selkeästi huonompi liikuntamuoto kuin esimerkiksi murtomaahiihto. Juokse "joustavilla" alustoilla,
pururata, sorapintaiset metsätiet, korkeintaan 1/3 asfaltilla, niin jalkasi voivat paremmin ja harrarrastuksesi ei lopahda alkuunsa.
Säännöllisyys on kaiken A ja O. Kuntoilun on oltava osa elämäntapaa. Siihen lisäksi muut elämäntavat mm. ravinto, työ, ihmissuhteet: Silloin kun tasapaino löytyy, palaset loksahtavat paikoilleen.
Näistä se mielestäni lähtee.
Ei kannata kuntoilla yhtään. Moni on kuollut lenkkipolulle. Vai luuletko olevasi joku lassevireen?
Osta vaan iso taulu-tv sekä kaljaa ja makkaraa.
Näillä pärjäilee!
Juokseminen on tyhmää ja vie terveyden. Eläimet juoksevat metsissä ja kuolevat siksi nuorina.
Mutta kilpikonna kuhnustelee, ei koskaan juokse ja elää 200 vuotta.
Siirät jalkoja yksi kerrallaan toisen jalan eteen nopeammin kuin kävellessä.
Hei!
Olet aloittamassa hienon harrastuksen - kiitos siitä!
Aloittajalle pari vinkkiä:
1. Kannattaa aluksi juosta takaperin, sillä se on armollisempaa polvilumpioille.
2. Kun laittaa pieniä kiviä kenkiin, niin jalkapohjan lihakset kehittyvät nopeammin kovempaa harjoitusta kestäviksi
Näistä vinkeistä se lähtee. TAvataan lenkkipoluilla!
Aurinkoiset asenteet esille tänäänkin!
Jo heti herättyäni suunnittelin päivän urheilun. Tänään ei peinteistä 30 kilometrin pitkää vaan ennen saunomista ja paria huurteista ajattelin tehdä mökkiläisen triathlonin. Märkäpuku päälle ja uimaan n. 1000m, sitten pyörällä kylille 30 km ja lopuksi peruslenkki 10 km.
Jukravit, että tekee hyvää.
Monesti pururadalla on turhan jyrkkiä mäkiä juoksuun, mutta pakko sanoa että pururadalla lenkkeily on todellinen luontoelämys. Välillä hölkkäilet, välillä katselet ympärillesi kävellen.
Vaikka ehkä paremmin se kunto kehittyy melko tasaisella tiellä.
Ja välipäivinä on tosiaan hyvä venytellä. Minusta sykemittari on ihan turha. Ja se sykevyökin pitäisi kastella ja laittaa juuri oikeaan kohtaan rinnalle että mittaa oikein.
Ei muuta kuin ulos ja lenekkeilemään ja kävelemään. Tarpeeksi maltillisesti kun aloittaa, eli pitää vauhdin matalana, niin ei silloin loukkaantumisiakaan tule ja toipimunen lenkistäkin on nopeampaa. Jos on ylipainoa, niin suosittelen ehkä aloittamaan aluksi jollakin suhteellisen tasaisella ja loivalla alustalla/reitillä, sillä varsinkin jyrkät alamäet voivat olla petollisia povelille (syke ei sitä paljasta), ja tasaisella reitillä voi pitää sykkeen ja kehoon kohdistuvan rasituksen tasaisena koko lenkin ajan.
Jos paikoissa alkaa tuntumaan seuraavina päivinä, niin ei välttämättä kannata pelästyä, sillä useimmiten kysymys on kuitenkin vain kehon tottumattomuudesta lenkkeilyyn, joka menee ohi muutamien lenkki kertojen tai viikkojen jälkeen. Näissä tapauksisa hiljentää vauhtia seuraavalla lenkki kerralla entisistään, jolloin rasitus on vähäisempää. Vaikka lepo on tärkeää, niin kannattaa myös muistaan, ettei kaikkiin juoksussa saatuihin vaivoihin lepo ole välttämättä paras ratkaisu, esim juoksussa jumiutunut pohkeen voi saada auki pyörälenkillä, sen sijaan että lopettaa päiväkausiksi kaiken liikunnan.
Aloita aluksi vaikka kerta viikossa 1 kk ajan, ja sen jälkeen kaksi kertaa viikossa. Voit myös tuona aikana tehdä muuta liikuntaa, jos määrä tuntuu pieneltä.