Biologian ja antropologian oppikirjoissa on iät ja ajat esitelty ihminen "laumaeläimenä". Kuitenkin laumaeläinten ominaisuuksiin kuuluu universaalisti toisen lauman jäsenen puolustaminen oman hengenkin uhalla. Ihmisellä tällaista käytöstä ei ole havaittavissa, vaan ihmisen käytös muistuttaa 1:1 luonnossa eläviä territoriaalisia eläimiä: tunkeudu reviirilleni, ja tapan. Mitä arkeologisia, neurologisia tms. todisteita ihmisen laumaeläimyydestä todella on? Minun mielestäni kyseessä on pelkkä myytti. Ihminen on yksin saalistava peto, joka on päätynyt suurten aivojensa ansiosta järjestämään jonkinlaisen yhteistyön kaikkien hyödyttämiseksi, mutta jatkuvasti se on tuntunut hänestä luontonsa vastaiselta, ja sitä se on tänäkin päivänä.
Ihmisen laumaeläimyys - myytti
AlienIndie
19363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Kuitenkin laumaeläinten ominaisuuksiin kuuluu universaalisti toisen lauman jäsenen puolustaminen oman hengenkin uhalla."
Osoitapa tuo nyt ensin universaaliksi säännöksi koskien kaikkia maailman laumaeläimiä, niin katsotaan sitten lisää.
Tuo väittämä nimittäin on epätosi, romuttaen koko aloituksesi.
Mainitsepa jokin laji joka ei toimi näin. Ainakin flamingot, valaat ja koiraeläimet todistetusti toimivat.
Suurinta osaa kasvissyöjänisäkkäistä ei saman lauman lajitoveri hädän keskellä kiinnosta, vaan lähdetään karkuun puolustautumatta ja muista välittämättä.
Linnuista valtaosa tekee samoin, mutta paetessaan aiheuttavat laumahässäkän, joka toivottavasti hämmentää hyökkäävää petoa niin, että saalis jää saamatta. Koskaan en ole nähnyt tai kuullut flamingolauman puolustautuvan yhdessä, vaan jopa petona heikko yksinäinen paviaani saa valita ja napata saaliinsa vapaasti.
"Kuitenkin laumaeläinten ominaisuuksiin kuuluu universaalisti toisen lauman jäsenen puolustaminen oman hengenkin uhalla. "
Sinulla taitaa olla aika puutteelliset tiedot ihmisen toiminnasta.
" Ihmisellä tällaista käytöstä ei ole havaittavissa, vaan ihmisen käytös muistuttaa 1:1 luonnossa eläviä territoriaalisia eläimiä"
Laumaeläimet ovat lähes poikkeuksetta territoriaalisia eläimiä.
"Minun mielestäni kyseessä on pelkkä myytti. "
Ja mielipiteesi perustuu tietämättömyyteen.
Laumaeläimet kiintyvät laumansa jäseniin -> perhe. Sosiaaliset suhteet tekevät leikkisiä yksilöitä joka säilyy aikuisiällä. Kiintymys on niin suurta että kuolleita kaivataan vielä pitkäääään.
Laumaeläimet eivät välttämättä suhtaudu toisiin laumoihin suopeasti (vaikka kyseessä saman lajin edustaja.) Liian isoissa laumoissa hiertää kitka. Voi esim olla liian monta vahvaa persoona haluamassa johtaa laumaa. Tosin eräs älykkyyden piirre on tehokas organisointikyky, eli ryhmittely sopivan kokoisiin osiin joita hallita kokonaisuuteena.
Eläimissä esiintyy monenlaista laumayhteisöä, kuten apinalaumat, leijonat (poikkeus kissaeläimissä jotka ovat erakkoja), linnut (muodostavat usein pareja laumoja), lepakot ( ruokkii vieraiden poikasia), delfiinit, norsut, sudet, hyönteisistä mehiläiset / ampiaiset ja tietty MUURAHAISET.
Ravinnon puolesta laumaeläimissä esiintyy niin kasvissyöjiä, sekasyöjiä kuin petoja.
Aloittaja voisi aloittaa tutkimuksensa menemällä jonkin tavaratalon hissiin. MIkään yksin saalistava peto ei olisi minuuttia hississä rupeamatta repimään muilta kurkkuja auki. Laumaeläimet sopeutuvat toisiin tuntemattomiinkin otuksiin rauhanomaisesti.
Kuinka laumaeläimellä menestyksekkäin yhteiskuntamuoto voisi olla kapitalismi? Kuinka laumaeläimellä tehdyt psykologiset kokeet voisivat antaa sellaisia tuloksia, kuin ihmisellä tehdyt (Stanfordin vankilakoe)? Entä millä laumaeläimellä onnistuisi Stasi-tyylinen valvontakoneisto, jossa ihmiset asettuvat kasvottoman koneiston puolelle omia perheenjäseniään vastaan?
Joudumme väkisinkin toteamaan ettei ihminen ole laumaeläin sanan perinteisessä merkityksessä. Ehkäpä yksin saalistava peto ei ole myöskään aivan oikein. Ehkä ihminen on myös biologisen luontonsa osalta jotain aivan omaa luokkaansa, jotain joka ehkä on kehittynyt tandemina älyn kanssa, vaikka ihminen ei kykenekään luontoaan älyllään ylittämään.
En menis vannomaan kapitalismin puolesta. Se voi alkaa muistuttamaan yksinvaltiaan diktatuuria liian helposti!
Johtajat helposti aliarvioi kansaa, tai osaa kansasta pitäen heitä "liian tyhminä." Se saattaa kostautua. Jos puhuu toista ja toimii toisin, se alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään.
Koska ihminen on älykkäänä oliona monimutkaisempi toimija kuin enemmin vaistotoiminnan varassa oleva eläin. Onhan vegetaristeja ja vegaanejakin, vaikka ihminen on biologisesti sekaruoan syöjä.
Biologisena oliona ihminen kuuluu ihmisapinoihin. Erot ovat melko pienet muihin serkkuihimme.
Älykkyys ei yksistään selitä kaikkea, koska ihminen ei todistettavasti kykene nousemaan biologisen luontonsa yläpuolelle, kaikki "rationaalisuus" on viettien pohjalta tehdyn toiminnan jälkikäteen oikeuttamista. Tiedän tämän siitä, että olen saanut kokea joitain varsin hirvittäviä ja täysin järkeä vailla olevia tekoja muiden ihmisten taholta elämäni varrella.
Ei ole sellaista asiaa kuin "vapaus valita", koska jos olisi, ei mitään hirveyksiä tapahtuisi koskaan, koska ne eivät ole millään tavalla rationaalista toimintaa. Kukaan ei voi valita tehdä pahaa, koska se ei ole koskaan järkevää. Se että jotkut kuitenkin tekevät ei myöskään voi selittyä täysin yhteiskunnallisilla oloilla, koska moni toisille pahaa tekevä toimii samalla jonkun tietyn hyvän asian puolesta, eli ovat pakostakin miettineet asioita eivätkä ole henkisesti pikkulapsen tasolla. Se ei selity millään muulla kuin sillä että ihmisessä on joitain biologisia taipumuksia, joille ihminen ei mahda mitään, oli kuinka älykäs hyvänsä, ja jotka ilmenevät julmuutena toisia ihmisiä ja eläviä olentoja kohtaan.
Kovin on äkkiväärä näkemys.
Oma subjektiivinen kokemus ja runsaasti MuTu menetelmän päättelyä. Ei oikein ole vakuuttavaa. Pahan tekemisessä on silloin hyvinkin järkeä, jos pahan tekeminen toiselle tuottaa itselle riittävästi hyvää.
"Se ei selity millään muulla kuin sillä että ihmisessä on joitain biologisia taipumuksia, joille ihminen ei mahda mitään..."
Näin mustavaloiset selitykset, niinkin mutkikkaan olion kuin ihmisen kohdalla, ovat pelkästään naiiveja.
Ihmiskunnan valtava menestys perustuu suurelta osin kykyyn tehdä yhteistyötä. Ihminen on mitä suuremmissa määrin sosiaalinen laumaeläin. Jajo laumaeläin - ei-laumaeläin ei sekään ole useinkaan selvä yksipiippuinen ratkaisu. Useilla laumaeläimillä esiintyy yksilöiden erakkokäyttäytymistä ja esimerkiksi linnuilla samalla lajilla molempia ääripäitä tilanteesta riippuen. Pesinnän aikana puolustetaan kiivaasti omaa reviiriä ja kuitenkin muuton aikana keräännytään suuriin parviin.
Noh, ainakin kulttuuriantropologian löydökset ovat teilanneet ajatuksen "jalosta villistä" täysin. Onko siis hedelmällistä yrittää selittää ympäristöllä - tai ympäristön ja geenien monimutkaisella suhteella jota on mahdotonta koskaan selvittää täysin - jotain joka ilmeisimmin on olemassa olosuhteista riippumatta?
Kummasti tässä ketjussa tuntuu olevan sellainen asenne vallalla, että koska ihmiset tekevät universaalisti pahaa toisilleen, niin se tulee sen takia HYVÄKSYÄ...
Ei tule. EIKÄ VOI. Mikäli on totta että ihminen ei kykene missään yhteiskunnassa ikinä käyttäytymään toisia kohtaan kunnioittavasti ja väkivallattomasti, niin koko laji joutaa hävitettäväksi. Mitään oikeutta elämään ei pahoilla olennoilla ole.
Monet eläimet eivät kykene käyttäytymään toisia kohtaan kunnioittavasti ja väkivallattomasti. Leijonat valloittavat lauman johtajuuden ja tappavat toisen uroksen pennut. Pitääkö ne hävittää?
Miksi ihmisen kimppuun hyökkäävä eläin kuitenkin tapetaan armotta? Mutta sitten kun puhutaan vaarallisten ihmisyksilöiden lopettamisesta, aletaan itkeä ihmisoikeuksista, ja kun puhutaan vaarallisten LAJIEN lopettamisesta, aletaan itkeä luonnonsuojelusta ja biodiversisteetin tärkeydestä?
Ei tapeta armotta. Jokainen tapaus harkitaan. Esimerkiksi viime aikoina on ollut uutisia eläintarhan tiikereistä, jotka ovat tappaneet hoitajansa. Niitä ei silti ole surmattu - ihmiselle on tullut harkintavirhe. Samoin ihmisen kimppuun hyökännyttä karhua ei surmata, jos sillä on poikaset suojeltavana.
Jopa koirien kohdalla harkitaan tarkoin jokainen yksittäistapaus.
En ole missään kommentissa huomannut näkemystä siitä, että pahanteko oitäisi hyväksyä.
Toiseksi tämä on evoluutiopalsta. Luonto on a-moraalinen. Vai onko leijona mielestäsi "paha olento" tappaessaan kauriin? Ajattelusi mustavalkoisuus vaan korostuu.
Mitä mieltä olet? Saako häiriintyneitä ja sopeutumiskyvyttömiä ankkoja tappaa laumoittain vai tarviiko jokainen tapaus harkita erikseen?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ankkalammikko
Laumat toimivat kuin sosiaaliset pankit. Laumasta voi ikäänkuin lainata apua, tukea ja turvaa. Evoluution mielessä on järkevää että monipuolisesti kommunikointiin ja symboliseen ajatteluun kykenevä laji muodostaa laumoja, sillä se parantaa mahdollisuuksia selviytä vaaroja vastaan joita ympäristö on pullollaan.
Ihminen on laumassa elävä, mutta pärjää myös yksinkin.
Koska ihminen pärjää myös yksin, laumakäyttäytyminen on egoistista ja individualistista mutta silloin on kuitenkin rajoittavampi ja tiukempi kontrolli kuin yksin ollessa. Sosiaalisesti vammaisilla kontrolli on likipitäen sama olipa laumassa tai yksin, normaaleilla se vaihtelee, sillä yksilöllinen itsehillintä ja diplomatia on voima joka pitää lauman koossa. Lauma on dynaaminen ja lauman tila ei ole aina stabiili, vaan järjestys katoaa kun diplomatian välille tulee kitkaa tai laumassa on sosiaalisesti vammautuneita yksilöitä. Nämä yksilöt joko itse lähtevät, tai lauma eristää ja alkaa hylkimään tälläistä yksilöä. Jotkut tälläiset yksilöt kuitenkin onnistuvat ottamaan lauman haltuunsa, jolloin lauma uudistuu. Vanha väistyy uuden tieltä.
Näin ihminen on laji joka on lipevä ja kaikki joutuvat enemmän tai vähemmän peittämään ja ehostamaan sosiaalista minäänsä, senkin kustannuksella että sosiaalinen minä poikkeaisi paljonkin todellisesta minästä. Toisin sanoen ihminen luo itselleen julkisen hahmon, maskin ympäristönsä kanssa vuorovaikutteisesti. Se ei voi kuitenkaan poiketa liikaa tai seurauksena on kongnitiivinen dissonanssi.
Kun ihmisiä on tarpeeksi paljon samalla alueella, tapahtuu väistämättä yksilöiden kohtaamisia ja ne ovat metsästys-keräilystä maanviljelykulttuuriin siirtyessä pitkäjaksoisia diskreettejä aikoja, ei-niin-satunnaisia ellei jopa jatkuvia ja säännöllisiä. Näin muodostuu elämiä joissa oma kohtalo on sidottu toisten kohtaloon ja ihmisten on aloitettava tekemään yhteistyötä keskenään.
Kypsä ihminen on tiedostamatta tai tietoisesti sosiaalisessa mielessä anonyymi laumassa. Se pitää lauman sisäisen harmonian kunnossa. Laumasta ulospäin heijastuu näistä anonyymeistä rakennuspalikoista muodostuva kuva.