...tekee elämässään mitään sellaista, mistä itse pitää? Jotain sellaista mikä kiinnostaa ja missä haluaa kehittyä? Tulla hyväksi? Työ, harrastus tai mikä tahansa, minkä kautta tietää itse olevansa hyvä tai parempi kuin muut?
Kaikkein pahinta tuossa saamattomuudessa on se, että itse alkaa kuvitella että ei ole oikeastaan minkään arvoinen. Sitä pahentaa se, jos tilanne on se, että ei itsekään arvosta itseään, velloo ajatuksissaan, keskittyy menneisyyteen ja siihen mitä ei ole. Jos ei ole mitään muuta kuin vastentahtoisia velvollisuuksia, eikä mitään ilonlähdettä.
Oma status voi olla mitä tahansa, vaikka korkeapalkkainen johtaja, mutta jos se johtajuus ei ole se, mistä pitää. Jos kova palkka ei ole se, mistä pitää, niin ei se houkuttele naisia. Naisia houkuttelee se, että pidät itsestäsi. Teet mistä tykkäät. Vaikka et olisi siinä paras, niin haluat olla, tai pyrit muuten vain parempaan. Iso palkka ja korkea status voi auttaa, sitä ei varmaan kukaan kiellä, mutta jos sen takana ei ole mitään muuta kuin kyynisyyttä, passiivista vihaa ja pettymyksiä, niin menestys ei ole taattu.
Ei sillä ole väliä juotko viinaa vai oletko streitti sen suhteen. Sillä ei ole mitään väliä onko sulla tatuointeja vai onko nahka niistä vapaa. Sillä ei ole väliä oletko nakkikiskalla rähisevä vai et. Sillä on väliä että mitä tahansa teet, niin teet sen omanarvontuntoisesti. Katsot muita silmiin ja vaikka sillä olisi 1000 kertaa isompi palkka ja suuremmat lihakset ja Virossa isonnettu jättikulli, niin ajattelet sitä vertaisenasi.
Ja siihen auttaa se, että tekee jotain mistä pitää. Teot nostavat omaa omanarvontuntoa. Jokainen on hyvä jossain, keskity siihen.
Suurin osa ihmisten ahdistuksista liittyy siihen että tekee jotain mitä pitäisi tai ei tee sitä mitä pitäisi. Tee sitä mitä pitäisi. Pidä itsestäsi. Sitten naisetkin pitävät.
Kaikkein pahinta tuossa saamattomuudessa on se, että itse alkaa kuvitella että ei ole oikeastaan minkään arvoinen. Sitä pahentaa se, jos tilanne on se, että ei itsekään arvosta itseään, velloo ajatuksissaan, keskittyy menneisyyteen ja siihen mitä ei ole. Jos ei ole mitään muuta kuin vastentahtoisia velvollisuuksia, eikä mitään ilonlähdettä.
Oma status voi olla mitä tahansa, vaikka korkeapalkkainen johtaja, mutta jos se johtajuus ei ole se, mistä pitää. Jos kova palkka ei ole se, mistä pitää, niin ei se houkuttele naisia. Naisia houkuttelee se, että pidät itsestäsi. Teet mistä tykkäät. Vaikka et olisi siinä paras, niin haluat olla, tai pyrit muuten vain parempaan. Iso palkka ja korkea status voi auttaa, sitä ei varmaan kukaan kiellä, mutta jos sen takana ei ole mitään muuta kuin kyynisyyttä, passiivista vihaa ja pettymyksiä, niin menestys ei ole taattu.
Ei sillä ole väliä juotko viinaa vai oletko streitti sen suhteen. Sillä ei ole mitään väliä onko sulla tatuointeja vai onko nahka niistä vapaa. Sillä ei ole väliä oletko nakkikiskalla rähisevä vai et. Sillä on väliä että mitä tahansa teet, niin teet sen omanarvontuntoisesti. Katsot muita silmiin ja vaikka sillä olisi 1000 kertaa isompi palkka ja suuremmat lihakset ja Virossa isonnettu jättikulli, niin ajattelet sitä vertaisenasi.
Ja siihen auttaa se, että tekee jotain mistä pitää. Teot nostavat omaa omanarvontuntoa. Jokainen on hyvä jossain, keskity siihen.
Suurin osa ihmisten ahdistuksista liittyy siihen että tekee jotain mitä pitäisi tai ei tee sitä mitä pitäisi. Tee sitä mitä pitäisi. Pidä itsestäsi. Sitten naisetkin pitävät.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mä pidän itsestäsi työttömänä tukien nostaja, jolle maistuu viina. Suurin osa naisista ei sitä hyväksy vaikka kuinka pidänkin itsestäni tällaisena, joten paskaa tuo sinun väitteesi.
Näkyykö se omanarvontuntosi jollain tavalla ulospäin? Vai käyttäydytkö vaisusti muiden seurassa?
En nostaa itseäni jalustalle. Olen huomannut, että kehityn itsestään porukan johtajaksi tai vähintäänkin yhdeksi johtajista - ajan kanssa.
Saan jopa naiset nauramaan, varmasti useammin kuin keskiverto mies saa, se ei ole ongelma. Ongelma on se, että tarvitsen aikaa tutustumiseen ja yleensä siinä vaiheessa kun olen tutustut, on tullut aika selväksi, etten ikinä aio mennä töihin enkä tavoittele korkeaa sosiaalista statusta ja muiden hyväksyntää. Se taas on lähes kaikille naisille turn-off jostain syystä.
Minkä vitun takia naisia kiinnostaa niin paljon mieltä mieltä muut ovat? Yksikään miespuolinen kaverini ei vaikuta lainkaan välittävän mitä muut ajattelevat heistä, vaan elävät kuten itselle sopii.
korjaus
"Suurin osa ihmisten ahdistuksista liittyy siihen että tekee jotain mitä pitäisi tai ei tee sitä mitä pitäisi. Tee sitä mitä pitäisi. Pidä itsestäsi. Sitten naisetkin pitävät."
eli oikein sanottuna:
Suurin osa ihmisten ahdistuksista liittyy siihen että tekee jotain mitä ei pitäisi tai ei tee sitä mitä pitäisi. Tee sitä mitä pitäisi. Pidä itsestäsi. Sitten naisetkin pitävät.
elän sossun tuella ja katselen pornoa aina kiiman iskiessä. Melkein kaikki kunnossa. Naikkosiin ei näin pienillä tuloilla pääse.
Juon kaljaa ja vedän käteeni!
Olin joskus hyvä palkkaisessa työssä mut vihasin sitä työtä joten otin loparit. Tienaisn 4000 kk käteen. Nyt tienaan 550 koska olen työtön. Rakastan vapaata elämää. Ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään ja tajusin myöäs että rahalla ei saa naisia.
Ei saa kyllä työttömänäkään naisia. Vain ulkonäkö merkkaa ja omaa ulkonäköä en pysty muuttamaan. Eli on aivan sama mitä teen niin naiset ei ole kiinnostu minusta. Hyvä vaan kun tietää oman arvonsa olevan nolla. Ei tarvii tuhlata aikaa naisten jahtaamiseen.
4000 egeä käteen on aika hyvin kuussa. Jos se työ oli sulle liian stressaavaa tai muuten vittumaista niin luulis että löytyis jotain mukavampaa tai rennompaa työtä josta sitten tienais vähän vähemmän tyyliin 2000-3000 egee nettona kuussa.
Minä teen työtä, jossa viihdyn ja voin vapaana miehenä tehdä mitä tahansa muutakin mitä haluan. Yrittäjänä voin määrätä itse työaikani ja sen myötä minulle jää paljon vapaa-aikaa.
Kuten olette varmasti huomanneet viesteistäni, minun intohimoni on erilaiset pyörillä kulkevat vehkeet. Minulla on Mersu, muutaman satasen arvoinen aliarvostettu kakkosauto, skootteri sekä kartingauto. Monella perheellisellä miehellä ei ole mahdollisuutta näihin, mutta toisaalta eipä nuo varsinaisesti auta yksinäisyyteen eivätkä korvaa (teini)naisen kosketusta. Toisaalta eipä noiden hankkimiseen vaadita myöskään mitään miljoonaomaisuutta, mutta silti moni perheellinen mies joutuisi hyväksyttämään nuo ensin vaimollaan.
Kaikkien noiden lisäksi minulla on myös rahallista omaisuutta muutama kymppitonni ja tulen perimään yksin yli 200m2 omakotitalon, joten tulevaisuus ei sinänsä stressaa kauheasti.
Mutta kuten aiemmin sanoin, ei tuollainen maallinen omaisuus ole automaattisesti onnellisuuden tae. Moni säännöllisesti seksiä saava ytm voi olla onnellisempi kuin minä, vaikka asuisi teltassa.
Mä jokapäivä töitä teen, no vitsi vitsi mä mitään töitä tee. Menee kaikki päin helevettiä.
No oma elämäni on siinä pisteessä, että en en hirveän aktiivisesti mieti noita naiskysymyksiä. Se oli joskus aikaisemmin. Toki halut ovat jäljellä, monessa mielessä ihan samalla tavalla, mutta jonkinlaista piilokyynistymistä on kyllä tapahtunut ja fantasiat eivät enää tunnu yhtä makeilta kuin ennen. Toisaalta paljon väärinkäsityksiä on oikaistunut.
Yritän keskittyä niihin asioihin, joihin voin enemmän tai vähemmän objektiivisesti vaikuttaa. Yhteiskunta on syrjäyttänyt minua n.13-vuotiaasta asti, hommaamalla pois koulusta, altistamalla kiusaamiselle koulusta lähtien, antanut kroonisen, elinikäisen sairauden ja muita terveysvaikeuksia, laillista ahdistelua ja muuta paskaa.
Niin hullua kuin se onkin, joskus minua lohduttaa ajatus siitä, että tietynlainen surumielisyys ja pahojen enteiden näkeminen kaikkialla kuuluu jotenkin perusluonteeseeni...sehän tarkoittaisi sitä, etten ehkä ikinä osaisi olla aidosti rento ja onnellinen, mutta toisaalta voisin ajatella myös niin, että tilanteen ikävyys olisi vain omassa päässä. Ikään kuin olisi pihalla sateessa ja kodin ovi olisi kuitenkin siinä lähellä.
Osittain tuo loppukappaleen neuvo pätee, ja osittain ei. Kaikki eivät esim.pääse mieleiseen työhön tai mihinkään työhön tai opiskelupaikkaan, vaikka lahjoja olisi. Toisaalta moni on sellaisessa rajatyytyväisyyden kuilussa, että ei jaksa ähertää ja ähkiä >täysillä< päästäkseen esim.johonkin koulupaikkaan, mistä on kauhea kilpailu ja monen kohdalla ikärasismi, pääkaupunkiseudulla rasismi-rasismi ja esim.työhistorian utelemiset ja muut tulevat vastaan jo tuossa vastaan...ja sitten pitäisi vielä päästä vuosikausiksi ähertämään, että pääsisi töihin ähertämään...jos aiempi syrjäytyminen ei työnhaussa ota vastaan. Valitettava tosiasia kaikkien kaunopuheiden keskellä on, että osa väestöstä syrjäytyy ihan matemaattisesta pakosta, vaikka yrittäisi kuinka paljon.
Minulla on kyllä joitakin harrastuksia ja omanlainen ylpeys niistä taidoista ja saavutuksista mitä on, mutta kiusaamisen myötä meni monta vuotta etten uskaltanut antaa itselleni lupaa olla onnellinen ja nauraa, ja sosiaalinen piiri rajoittuu lähinnä perheeseen ja muutamaan sukulaiseen. Koska olemme niin erihenkisiä, en tästäkään ympäristöstä saa ihan sellaista palautetta ja kannustusta mitä ehkä tarvitsisin. Minulla ei ole edes netissä yhtään kaveria, jonka kanssa kiinnostuksen kohteet sun muut menisivät ihan tasan.
Muutenkin se iän kautta tuleva itseluottamus harrastusten, työn yms. kautta ei muutu suoraan naismenestykseksi, koska ihmisen tai miehen peruslibido, luonne ja seksuaalinen luonne on mitä on. Status ja itseluottamus auttaa, jos se yhdistyy sopivan suoraviivaiseen maailmankuvaan. Jos mies ei jaksa aktiivisesti vinkua ja vonkua saamisseksiä ja parisuhdetta juuri oikein, niin kyllä se kaikki muu ähertäminen menee ihan hukkaan. Ne muut jutut vain tarjoavat tavalliselle miehelle sellaisen tunteen siitä, että hän on 'ansainnut' oikeutensa vonkumiseen, kun taas joku muu, vähemmän menestynyt, mutta perushyvä mies ei sitä alemmuustunnoissaan kehtaa tehdä. Toki sitten on vielä kolmas ryhmä, eli miehet, joilla ei ole mitään yleisesti arvostettavia ominaisuuksia, mutta käyttäytyvät silti kuin kuninkaat. Tämä johtuu epätavallisesta kasvatuksesta ja yhdistyy usein alhaiseen ÄO:än. Mahdollisena nelosryhmänä ne, jotka eivät omaa mitään sosiaalista statusta, mutta yrittävät silti jäljitellä tuota kolmosryhmän itseluottamusta.
Elämä ei ole mitään ilman naista. Nainen vaikuttaa kaikkeen ja jos ei ole naista niin ei mikään työ maistu eikä voi edes olla onnellinen
Aito vahva omanarvontunto ei liity minkään parempaan tekemiseen vaan ihan puhtaasti oman itsensä arvostamiseen ihmisenä. Vaikka ei olisikaan missään mitattavassa hyvä.
Vähän ontolta tuntuisikin itseään arvottaa esimerkiksi sen mukaan kuinka paljon nostaa penkistä tai kuinka hyvin pelaa petankkia.
Haluan korkata kauniita teinineitsyitä. Se on ainoa asia josta pidän. Ja juuri sitä minua ei päästetä tekemään. Työstäni en piittaa paskan vertaa. Kiroillen ja hampaat irvessä, teinipillu mielessä pyörien, joudun vetämään käteeni. Ainoa todellinen intohimoni, teininaisten korkkaaminen, on minulta kielletty. Nämä perkeleen pikkulutkat eivät päästä minua päälleen ähkimään!
Kai tiedostat olevasi kehitysvammainen, vähän jälkeenjäänyt? Vai oletatko että näille jutuillesi naureskellaan koska ne ovat hauskoja?
No, sitten joskus kolmekymppisenä voi tulla tyly herätys todellisuuteen kun tajuat että ikäluokkasi naiset on viety aikaa sitten ja nuoremmat yökkäävät vanhallepojalle joka ajaa pi**urallia 18-vuotiaiden seassa.
Pidänhän minä vaikken "palstan valittajia" olekaan. Ikkääkin on jo lähemmäs 50.
Työ CV:ssäni lukee Harrastukset kohdalla kitaransoitto ja lukeminen mutta en ole varma ovatko työnantajat ottaneet sitä tosissaan vaikka itse olenkin.
Taustasta sen verran että soittamista olen harrastanut jo nuoresta pitäen, viulunsoiton opiskelusta musiikkiopistossa kautta rummunsoittoa myöten, mutta sittemmin olen ajautunut yksinäisyyteen. En tiedä miksi. Nykyään opettelen (salaa) kaikenlaisia kappaleita kitaralla. Viimeksi nuottitelineellä on ollut Stanley Myersin Cavatina (Deer Hunter Soundtrack for the ignorant). Bachin fuuugia olisi kiva opetella, myöskin pianolla, ja muutakin klassista.
Teen työtäin (vaikkakin määräaikaisesti) mielekkäällä alalla ja viime kesänä sain vihdoin (ja jälleen) hankittua auton (Scenic) jota voi ruuvailla. Tänään vaihdoin sytytystulpat ja mystinen käyntihäiriö tuntui parantuneen vaikeikaan kokonaan poistuneen. Aikomus oli vaihtaa myös puola mutta ei lähtenyt käyntiin uudella.
Luen myös ja tekniset opukset sekä kirjoitukset ovat olleet mielenkiintoisimpia tähän asti, mutta en kavahda esim. runojakaan joita olen muutaman ruustanutkin.
Tämän(kin) soittamani ja koostamani äänityksen laitoin aikoinaan Youtuubiin jolla on ollut yli 70 tuhatta katsojaa (84 ylöspeukkua) sittemmin:
http://personal.eunet.fi/pp/venus/mp3/labelledame.mp3
Heh, tuo Personal EUnet pitäisi olla osa Elisaa jo aikoja sitten enkä ymmärrä miten oma kotikansioni voi vielä näkyä, mutta siellä se näyttää yhä keikkuvan.
Haluaisin kehittyä seksin harrastamisessa tai ylipäätään päästä harrastamaan seksiä, toivoisin saavani seuraa lapsettomasta miehestä joka todella kiinnostuisi ja miehenä tulisi pyytämään seurakseen, nautintoa saisin myös tansseissa johon en kaipaa miestä opettajaksi muuten kuin tanssiclubilla tai tasavertaisena opiskelijana jossain kerhossa..
Harjoitellaanko yhdessä seksiä?
Jos en saa pil.lua niin valitan.
WoWi on välillä ihan kivaa, mut aina ei jaksa.
En voi tehdä mitään koska olen lyhytkasvuinen mies, autistinen ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Minulla jos kenellä on aihetta valittaa joka asiasta, kun en pysty muutakaan tekemään ja niitä naisia ei ole eikä tule.
Koska minulta oikeasti puuttuu se ihmisarvo ja sitä myöten henkinen paine kasvaa liian kovaksi ja minut ajetaan lopulta nurkkaan, niin ammun erään henkilön ja sitten itseni.
Se on minun elämäni päätepiste.
Entä jos ei pidä mistään muusta kuin viinanjuonnista, jääkiekon katselemisesta ja musiikin kuuntelusta? Voiko kukaan nainen kiinnostua sellaisesta miehestä? Mitään erityistaitoja minulla ei ole.
En jaksa enää. Mikään ei enää kiinnosta (paitsi naisen löytäminen) tai ole hauskaa. Yksinäisyys ja hylätyksi tuleminen masentaa. Ei harrastus tai työ voi korvata sitä, että saisi olla naisen kanssa. Omasta mielestäni kelpaisin parisuhteeseen, mutta kukaan nainen ei halua tutustua sen vertaa, että saisi selvää, millainen olen. En saa mitään kontaktia ihmisiin.