Ystäväni alkoi seurustelemaan ja muutti melko pian yhteen kumppaninsa kanssa.
Nyt ystäväni pitää itsestään selvänä, että rupean kaveeraamaan myös hänen kumppaninsa kanssa. Että olemme ainakin melkein aina kolmestaan yhdessä.
Että jos menen vierailulle, mies liittyy automaattisesti seuraan jne.
Tätä en kuitenkaan halua, en halua hänen miesystäväänsä kaverikseni. Riittävän kohtelias pitää tietenkin kuitenkin olla mutta mies olkoon muuten omissa jutuissaan.
Olemme nelikymppisiä ja tämä asia horjuttaa ystävyyttämme. Kuka tässä asiassa on mielestänne oikeassa?
Nyt ystäväni pitää itsestään selvänä, että rupean kaveeraamaan myös hänen kumppaninsa kanssa. Että olemme ainakin melkein aina kolmestaan yhdessä.
Että jos menen vierailulle, mies liittyy automaattisesti seuraan jne.
Tätä en kuitenkaan halua, en halua hänen miesystäväänsä kaverikseni. Riittävän kohtelias pitää tietenkin kuitenkin olla mutta mies olkoon muuten omissa jutuissaan.
Olemme nelikymppisiä ja tämä asia horjuttaa ystävyyttämme. Kuka tässä asiassa on mielestänne oikeassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokisin asian tismalleen samalla tavalla kuin sinä. Kai ihmisellä on oikeus valita ystävänsä, eikä kaikille tarvitse kertoa yksityisasioitaan? Itse en kehtaisi edes tunkea seuraan, kun kumppanin ystävä on käymässä. Tervehdin vain ja katoan rennosti omiin oloihini paitsi jos molemmat toivovat läsnäoloani. Ihmissuhteet eivät käy "yhteisestä omaisuudesta", eikä kaikkea tarvitse väkisin jakaa - etenkään kun se tässä tapauksessa häiritsee kovasti suhteen ulkopuolista.
Mulla oli aikanaan sama ongelma toisin päin. Eli alkuaikoina mun mies "änkes" aina kahvipöytään, jos mun ystävä oli käymässä. Kun sanoin siitä hänelle, että haluaisin olla ystäväni kanssa kahdestaan, tuli ilmi että hän koki että myös talon isännän on kohteliasta viihdyttää vierasta. Malli oli tullut kotoa. Noh, kun selitin että halutaan olla kahestaan ja että ei ole epäkohteliasta antaa meiän olla kahestaan, mies ei enää niin kärkkäästi ollut meiän seurassa.
Sukulaissuhteet ovat sitten vähän erilainen asia, mutta ystävyyssuhteiden pitäisi olla kahdenvälisiä, jos ne ovat alunperinkin sitä olleet. Toki kevyt tutustuminen on paikallaan, mutta ei välttämättä sen enempää.
En tiedä, ehkä joillakin on vähemmän tunneälyä kuin muilla ja perusteellinen keskustelu oli paikallaan? Ja se mikä päti kotona, ei ehkä pädekään muissa tilanteissa, muiden ihmisten kanssa. Ei voi olettaa, että kaikki tykkäisivät automaattisesti samanlaisesta käyttäytymisestä ja olisivat tottuneet samanlaiseen kohteluun?
Jos asiaa ei voisi edes ottaa puheeksi ilman että ystävä ottaa nokkiinsa, niin tuntuisi että hän haluaakin pitää etäisyyttä ja jutella vain diipadaapaa.
Ja tietysti olisi myös niin, että hän vatvoisi kaikki ystävien asiat miehensä kanssa. Ei siis kiinnostaisi senkään puolesta enää avautua kovin syvällisesti.