Mistä tietää, onko eronnut mies käsitellyt eronsa?

Uskaltaa, koska eroprosessin käsittely on yksilöllistä.

Eroprosessi alkaa siitä kun on eronnut. Ei sitä "käsitellä" kun ollaan vielä naimisissa. Kun juuri avioeronnut mies menee uuteen suhteeseen välittömästi, harvoin siitä kunnon suhdetta syntyy. Suhde kyllä, mutta ei molempia osapuolia tyydyttävä. Ensimmäisen 2 vuoden huumaa en laske vielä kunnon suhteeksi. Sanotaan että 3. vuodesta eteenpäin puhutaan parisuhteesta. Ja nyt sitten vasta-argumentteja:

Kuten aiemmin todettiin, eroprosessin käsittely on yksilöllistä. Minulle ero oli suuri helpotus, ja niinpä seurustelin nykyisen vaimoni kanssa ennen virallista eroa.

Uutta kumppania etsiessäni jouduin valehtelemaan että olen eronnut vuosi sitten. Aiemmin kun kerroin todellisen tilanteeni, naisilta loppui mielenkiinto heti. Pelkäsivät joutuvansa laastariksi.

Kun seurustelumme tulevan vaimoni kanssa kävi ns. syvälliseksi, kerroin todellisen tilanteeni, mutta hän halusi jatkaa.

Sekin tökki naista etsiessäni, että mikä on minussa oleva miina, kun olen liian "laadukas" vaimon jättämäksi. Juopoksi ainakin arveltiin..

Kuinka kauan erostasi on? Kuinka kauan olet ollut nykyisen vaimosi kanssa?

Erotilanteessa on otettava kaikki omaa oloa helpottavat argumentit käyttöön. Kun puoliso on "huono", ei kuitenkaan erota ennen kuin löytyy joku korvaava kaveri. Tälle sitten selitetään se omassa päässä järkeilty "olen käsitellyt eroa jo vuosikaudet, ei tunnu enää missään, olen zen-tyyneyden mallioppilas". ( käsittely= puolison huonojen puolien luettelointi ilman oman vastuun kantoa) Ja rakastunut vastapuoli kuulee ja uskoo sen, mitä halusi. hetken aikaa kaikki kaksi ovat tyytyväisiä - näiden kahden edellisistä kumppaneista en tiedä. Joka tapauksessa parin vuoden kuluttua karuselli nytkähtää taas liikkeelle. Paitsi jos ikä tulee vastaan ja i-ptenssi, silloin tyydytään jo pysymään sen viimeisen kanssa. Rollaattorirakkaus on seesteistä.
Kun ero käsitellään päässä, niin silloin mietitään myös oma osuus suhteessa. "Mitä itse tein suhteemme eteen"?

9 12, kysymys, että minkä ikäisiä olette?
Väitän että uusi suhde pitkän suhteen jälkeen voi onnistua vielä 40..45 vuotiaana. Mutta sen jälkeen käy aina vaan vaikeammaksi.

Kun ero käsitellään päässä, niin silloin mietitään myös oma osuus suhteessa. "Mitä itse tein suhteemme eteen"?

Aika viisas lauseke, sietäisi miettiä.

Muuten kuinkahan moni eronnut onkin tavallaan kostoretkellä uutta hankkiessaan, kosto voi olla koko toiselle sukupuolelle tarkoitettu tai sille ex:lle.

Sitten nuo puolison huonot puolet ja luettelointi uudelle niistä on alhaisinta mitä tiedän, sillä siihen kyllä pitäisi laittaa luettelo niistä omistakin huonosta puolista ja käyttäytymisestä toista kohtaan, mikä on luultavammin on jopa suurempi syy eroamiseen kuin puoliso.

Sen verran minua nämä luuserit ottaa päähän, että toivon jokaisen uusliiton alkavan natista liitoksistaan ja purkautuvan ja noiden ihmisten istuvan yksin vanhuutensa illat.
Jokin rangaistus olisi paikallaan tuollaisille pettäjille, karkureille ja perheensä tuhoajille.

Uskalla pois, älä mieti menneitä, ainakaan sinä, kyllä suhteesi sen hoitaa tavalla tai toisella. Aloin seurustella miehen kanssa, jolla tuore paperiero, käytännössä hän oli sitä työstänyt 10 vuotta. Vaatii vaan jonkun sysäyksen, jotta ero lähtee viralliselle tielle. Rakastamme toisiamme, kunnioitamme ja olen luonnollisesti mukana hänen elämässään. Toki exä vilahtaa puheissa, miksei, onhan hän heidän yhteisten lasten äiti.

Naurettavaa sanoa että eron työstäminen alkaisi erosta. Oleellista on että eron käsittely on yksilöllinen asia, ei pidä yleistää.
Omalla kohdallani avioseksi oli loppunut noin 5 vuotta ennen eroa, riitelyä oli päivittäin, vaimo väkivaltainen, ja saman katon alla asuminen molemmille helvettiä. Lasten takia jatkettiin. Oli suuri helpotus lopulta tehdä erohakemus ja siitä muuttaa erilleen ja hoitaa ero loppuun. Minua ei kiinnosta hukata aikaa exän haukkumiseen eikä kiinnosta mikään häneen liittyvä. Lasten takia yritän olla asiallisissa väleissä jotta asiat saadaan hoidettua, mutta muuten tehköön mitä haluaa. Oli helpottavaa alkaa elämään uutta elämää eron jälkeen, eikä siinä mitään kostoa tms tule edes mieleen. Minähän hänet jätin enkä halua olla missään tekemisissä pakollisten lisäksi.

Mielenkiintoinen kysymys oikeastaan, kuinka monta vuotta on sen eroa tekevän kanssa seurusteltava, että tietäisi totuuden?

Itselleni riitti yksi kokemus eronneesta, toista kertaa en erehtyisi, vaikka puhuisi pyörryksiin. Ei ollut käsitellyt eroaan, vaikka oli jo elänyt yksinään jonkun aikaa hänet tavattuani, kokemattomuuttani en edes pystynyt sitä silloin huomaamaan,nyt jäljestä päin aivan selvää. Edellinen vaimo oli pettänyt, rakastuin siis petettyyn, en kuitenkaan ollut laastarisuhde. Vaihtoi reilusti nuorempaan ja nyt taaksepäin katsellessa koko sotkua, valehtelua, selän takana pettämistä, kaksoiselämää jne. tulee mieleen oliko alitajuisesti sittenkin kostomielellä liikkeellä. Vaimonsa kiusaksi päivitti siis suhteensa pokaamalla nuoremman. Sainkin ilmeisesti liian hyvän naisen, jonka elämällä leikki pahasti. Jo seurustelumme alkuvaiheessa muistan kuulleeni erään hänen sukulaisen sanoneen, kauankohan toikin kestää. Nyt tajuan nuokin sanat kristallin kirkkaina. Annoin liian vapauden, koska en koskaan ymmärtänyt niitä naisia, jotka rajoittivat puolisonsa menemistä, luotin aivan liikaa. Nyt maksan siitä kalliin hinnan, aivan liian pitkän parisuhteen. Ainoa lohtu on kunnolliset lapset, jotka itse yksinäni kasvatin, kun puolisoni hylkäsi heidät tärkeimmässä kasvuvaiheessaan.

Tyhmyydestä sakotetaan. Tietämättömyyttäni ja kokemattomuuttanikin (vaikka olin yli 35) menin suhteeseen vastaeronneen kanssa. (Hän oli valmistellut eroa vuositolkulla.) Muutaman kuukauden jälkeen hän halusi vapaaksi. Minun jälkeeni hänellä oli useampia suhteita, ja jopa avioituikin suh pian--- vain erotakseen parin vuoden kuluttua.

Tein saman virheen kahdesti. Kokemuksesta voin sanoa, että avioliitosta erottuaan, miehellä ei sisimmissään ole kiinnostusta sitoutua hetikohta. Tietysti mies haluaa maistaa useiden kumppaneiden hedelmiä, ja maistamaan pääsee, kun lupaa ja näyttelee sitoutumishalua ja -kykyä.

Poikkeuksia on, mutta ... Minäkin varmistin oikein siltä toiselta, että oletko nyt aivan varmasti valmis suhteeseen ja sitoutuneeseen sellaiseen. Luotin ja sukoin. Mieskin varmaan uskoi omia puheitaan ja lupauksiaan. Ihminen on ristiriitainen olento.

JOS et halua sydänsuruja, niin sinun sijassani kiertäisin eronneet miehet. Et sinä minua kuitenkaan usko, menet suhteeseen, ja sitten särjet sydämesi.

ei ikinä vasta eronnutta, sillä pian huomaat, saat kuulla koko ajan ex.stä, miten oli sellainen ja tälläinen sun muuta, eli menee silloin päin puuta ...

Kyllä minul mennyt on mennyttä. Uusi parisuhteeni on tätä hetkeä ja tulevaisuutta.

Ei kannata lähteä juuri eronneen kelkkaan. Itsekin piti oppia kantapään kautta. Kannattaa rauhassa tapailla ja katsella eikä hätiköidä. Alussa kaikki oli ihanaa ja mies vakuutti että on päässyt yli, nyt kuin naps vaan hän ei enää olekkaan varma onko hänellä minua kohtaan tunteita ja myönsi itsekin että oli eron jälkeen liian vähän aikaa yksin. Päätimme silti olla yhdessä, mutta annan nyt aikaa että saa eron käsiteltyä..

Uh..huh.. kun näitä lukee niin eipä kannata haaveillakaan enään parisuhteesta.
30 vuoden liitto takana ja siitä 15 vuotta suru- ja erotyötä. Eli pohdintaa mikä meni vikaan ja vieläkö jatkaa.
Onhan se hyvä että kaiken kokeneet ja tietävät näin neuvovat. Eipä tule kenenkään elämää enään pilattua.
Ehkä puuntakaa tulevat erot ovatkin parempia... Pääsee näin nopeampaa ja helpompaa erotyötä tekemään ;)

Nyt kun näitä täältä lukee nousee mieleeni miljoona kysymystä nykyisestä parisuhteestani. Mies eronnut viime syksynä myrskyisästä avioliitosta, jossa häntä oltiin petetty alusta asti. Asiaa hän ei ole itse suostunut silti kertomaan, pyytänyt olemaan vaan rehellinen kaikesta. Ikinä ei puhu ex-vaimostaan jos ei ole pakko. Kaikki on mennyt niin hyvin ja olen itse ihan rakastunut, mutta aina juurikin näitä asioita olen miettinyt mitä tässä keskustelussa on puhuttu. Olen häntä reilusti nuorempi ja myös hänen entistä vaimoaan.. Itse en haluaisi hukata montaa vuotta huomatakseni, että olen ollut laastari koko ajan. Vaikeita juttuja!

Miten paljon muuten uskotte että Facebook statukset ja kuvat linkittyvät asiaan? Jos facebookissa on vielä naimissa status ja kuvia parista yhdessä, tarkoittaako tämä, että edes asian käsittely ei ole alkanut? Vai onko sillä väliä? itse en oikein tiedä mitä ajatella koko paikasta..

Riippuu miten ero on hoidettu. Jos käy samalla lailla kuin ystäväni ja hänen miehensä kanssa niin en uskaltautuisi pitkään aikaan.

Eli heidän tilanteessa kävi niin että mies aloitti salasuhteen esimiehensä kanssa mutta ei kuitenkaan tehnyt selväksi vaimolleen selväksi että liitto on ohi. Vaimo laittoi eron vireille mutta edelleenkään mies ei halunnut luopua vaimostaan eikä ilmeisesti suhteestaan. Eli ei käsitellyt asioita mitenkään. Vaimolleen selitti toista kuin toiselle naiselle. Mies katsoi vaan omaa hyväänsä eikä tajunnut ajatella muita. Ei kestänyt sitä että vaimo yritti vauhdittaa asioita ja jatkaa elämäänsä, oli jatkuvasti mustasukkainen. Tätähän ei tietenkään kerrottu toiselle naiselle.

Koko tilanne meni niin että toinen nainen jäi kuvioihin, vaimo tosiaan otti sen eron mutta nyt mies ja toinen nainen molemmat kärsivät menneisyyden haamuista. Kuviossa oli mukana pari lastakiin joten voit kuvitella että vaikeamman kautta meni.

Varovaisuutta, suosittelen

En suosittele kyllä kenellekään. Itselleni selvisi, että mies, jota tapailin 10 kuukautta, olikin naimisissa ja oli lapsiakin. Olen aina halunnut vapaan, enkä jotakin muka-eronnutta, joka on naimisissa mutta selittelee, että liitto on kulissi. En ois ainakaan moisen matkaan lähtenyt, jos oisin tiennyt. En jaksa niitä puheita eksän huonoudesta verrattuna minuun jne. Lisäksi arvostan rehellisyyttä ja luotettavuutta. Valehteleva mies ei osoita kumpaakaan. Yritettiin jotain säätää, kun kertoi erostaan, ensin siis valehdeltuaan 10 kk sekä mulle että vaimolle, mutta ei se oikein lähtenyt.

Tää menee nyt asian vierestä vähän, mutta pakko kommata kun nimimerkki 9 12 tuolla oli tehnyt saman tempun nykyiselle vaimolleen.

Kaikki naiset eivät tällaseen tosiaankaan lähde, jo em. arvomaailmoiden erilaisuuden takia. Mutta jos haluaa varatun/puoliksi eronneen, ehkä se on sellaisille ok. Itse koen itseni liian arvokkaaksi moiseen peliin. Haluan parempaa.

Ja kyllä vastaeronneisiin pitäisin myös välimatkan. On ihanaa kun on kumppani, joka ei hölötä eksästään, ei hyvää eikä pahaa. Jonka kanssa voi tehdä kivoja juttuja alusta alkaen.

Eronneet ihmiset joutuvat hoitamaan käytännönkin asiat, eli puhetta eksästä piisaa. Jos on lapsia, joutuu katselemaan vierestä lasten erotuskaa, joka sekin vie aikansa.

Näidenkin syiden takia on kiva, jos erosta on parisen vuotta.

Miten niin eron pitää olla käsitelty kun menee uuteen suhteeseen. Voi ihan hyvin elää uuden kanssa vaikka käsittelee vanhaa suhdetta. Me ollaan molemmat jätettyjä, löydettiin heti toisemme ja kahdestaan aloitettiin käsitellä suhdetta. Paljon keskusteltiin, suorastaan vatvomiseen asti.

Sitten vain vanhat jutut jäivät, uusi, yhteinen elämä tuli tilalle, siitä on yli 10 vuotta. Suhtaudumme molemmat exiimme ilman vihaa ja kaunaa.

Yhdessä meillä on hyvä olla.

Kysy, tietääkö puolisonsa hänen mietteistään! Ja missä vaiheessa siis oikeasti ovat. Suorat kysymykset! Etköhän reaktioista osaa tehdä omat valinnat/päätökset..

tohon on varmaan yhtä monta vastausta kun on vastaajia, oma kanta (kokemus) on että ekana ratkaseva kysymys on että onko kyseessä se jättäjä vai jätetty. kuten tullut esille moni jättänyt on jo kauemman aikaan tehnyt eroa ja varmaan suht ok asian kanssa mutta se jätetty - sillä asian käsittely on vielä edessä ja luultavimmin ne on niitä jotka lähtee "laastari" suhteisiin. sitten on tietysti ne lapset, niille ero on aina vaikea, kannattaneekin miettiä haluuko aikuisena pikasilla liikkeillä juuri eronneen kanssa vielä sotkea lasten elämään ilmestymällä uutena ihmisenä heti kuvioihin? hidas eteneminen antaa lapsille aikaa sulattaa ensin se ero ja sitten joku päivä tulla esille ja kertoa olemassa olostaan. musta eroissa vastuutonta ei ole se että erotaan vaikka on lapsia, moni tosta mouhaa - pitäisi ajatella lapsia vaan se että ne laitetaan elämässään kovan tosiasian eteen ja sitten vielä repästään siihen sekamelskaan uusi ihminen, heidän uskollisuus on kuitenkin äidin ja isän puolella ja kun toinen löytää uuden kumppanin nousee usein se "kapina" tai sitten tulee syyllisyyttä kun tykkääkin siitä uudesta... eli noissa jutuissa kannattanee ajatella itsensä lisäksi myös niitä omia ja/tai toisen lapsi.

Vasta eronnut mies haluaa nopeasti uuden parisuhteen ja kihloihin, kun ei kestä yksinoloa. Mutta, hän ei rakasta uutta vaan pitää ns.laastarina. Kun alkaa toipua lähtee, vaikka millä tekosyyllä kehuen ex.nsä.

Ihmettelen vain, miten hälytyskellot ei ala soida, tulevan exän, uudella kihlatulla, kun exä on sairaalloisen mustasukkainen exästään?

Onko jo omassa kämpässä? Jos asuu saman katon alla vielä älä silloin luota. Odota kunnes on saanut eron hoidettua. Nykyään ukkomiehet valehtelee juuri näin on eroamassa ja tunteeton ollut vuosia. Kuullostaako tutulta? Saat vain sydänsuruja turhaan jos kyseessä raukkamainen ukkomies joka hakee hetkellistä vaihtelua. Samoin voi väittää lisäksi puolison pettäneen ja ero on menossa. Älä usko ennenkuin oma kämppä.

kun kännissä puhuu koko ajan exstä, ja koettaa saada exää mustasukkaseksi