Tämän palstan monissa kirjoituksissa viitataan TES:n mukaiseen palkkaan ja annetaan ymmärtää, että se on merkittävä este ja motivaation puutetta aiheuttava tekijä aktivoiviin toimenpiteisiin, kuten kuntouttavaan työtoimintaan osallistumiselle.
Yksilön kannalta on täysin ymmärrettävää, että aktivoivien toimenpiteiden puitteissa työskentelevä kokee olevansa ”toisen luokan” kansalainen saadessaan työnantajan maksaman palkan sijasta vain yhteiskunnalta tulevan korvauksen. Tämä ei todellakaan motivoi tekemään näitä sinänsä tärkeitä tehtäviä hyvin.
Aktivoivien toimenpiteiden kohdalla puhutaan työtehtävistä, jotka jonkun silti pitäisi tehdä. Jäykät työmarkkinat eivät kuitenkaan mahdollista TES:n mukaisen palkan maksamista niistä, koska työ ei tuottavuudeltaan vastaa siitä aiheutuvia palkkakustannuksia. Itse työtehtävät eivät kuitenkaan ole turhia, päinvastoin. Erilaista avustavaa työtä, huolto- ja puhtaanapitotyötä jne. tarvitaan. Tämän työpanoksen puuttuminen näkyy työssä olevien työkuorman kohtuuttomana kasvuna, koska he joutuvat varsinaisen (tuottavan) työnsä ohessa hoitamaan myös matalamman tuottavuuden välttämättömät avustavat tehtävät. Yleinen infrastruktuuri ja viihtyvyys taas rapautuvat huollon ja siivouksen puutteesta.
Ratkaisu, jossa kaikki voittaisivat, olisi TES:n yleissitovuuden poistaminen. TES voitaisiin edelleen laatia suosituksen omaiseksi ohjeeksi, mutta palkkataso määräytyisi aina työnantajan ja työntekijän välisellä suoralla työsopimuksella, kulloinenkin taloudellinen tilanne huomioiden.
Työnantajan kannalta tulisi mahdolliseksi tarjota oikeita palkkatyöpaikkoja, koska palkkatason jousto sallisi työn tuottavuuteen nähden oikean tasoisen palkan maksamisen. Työt, joilla nyt ei ole tekijää tai joihin käytetään yhteiskunnan tarjoamaa ”orjatyövoimaa”, tulisivat tehdyksi oikeana palkkatyönä. Työurat pitenisivät ja työssäjaksaminen parantuisi, kun voitaisiin palkata väkeä myös avustaviin tehtäviin.
Työntekijän kannalta ei tarvitsisi kokea olevansa enää ”toisen luokan” kansalainen, kun käytännössä kaikille syntyisi vähitellen omaa osaamistasoa ja työn tuottavuutta vastaava työpaikka. Työntekijä olisi myöskin nykyistä vapaampi, koska toimeentulo ei olisi sidottu jäykän byrokraattiseen sosiaaliavustusten viidakkoon. Esimerkiksi lisätyön ottaminen ei vaikuttaisi kuin myönteisesti tulotasoon, kun mitään kannustinloukkuja ei olisi.
Yhteiskunnan kannalta päästäisiin eroon tukiviidakosta. Tukien taso voitaisiin sopeuttaa kansantalouden kantokyvyn mukaiseksi, kun pääasialliseksi toimeentulon muodoksi lähes kaikissa tilanteissa tulisi työssäkäynti.
Yksilön kannalta on täysin ymmärrettävää, että aktivoivien toimenpiteiden puitteissa työskentelevä kokee olevansa ”toisen luokan” kansalainen saadessaan työnantajan maksaman palkan sijasta vain yhteiskunnalta tulevan korvauksen. Tämä ei todellakaan motivoi tekemään näitä sinänsä tärkeitä tehtäviä hyvin.
Aktivoivien toimenpiteiden kohdalla puhutaan työtehtävistä, jotka jonkun silti pitäisi tehdä. Jäykät työmarkkinat eivät kuitenkaan mahdollista TES:n mukaisen palkan maksamista niistä, koska työ ei tuottavuudeltaan vastaa siitä aiheutuvia palkkakustannuksia. Itse työtehtävät eivät kuitenkaan ole turhia, päinvastoin. Erilaista avustavaa työtä, huolto- ja puhtaanapitotyötä jne. tarvitaan. Tämän työpanoksen puuttuminen näkyy työssä olevien työkuorman kohtuuttomana kasvuna, koska he joutuvat varsinaisen (tuottavan) työnsä ohessa hoitamaan myös matalamman tuottavuuden välttämättömät avustavat tehtävät. Yleinen infrastruktuuri ja viihtyvyys taas rapautuvat huollon ja siivouksen puutteesta.
Ratkaisu, jossa kaikki voittaisivat, olisi TES:n yleissitovuuden poistaminen. TES voitaisiin edelleen laatia suosituksen omaiseksi ohjeeksi, mutta palkkataso määräytyisi aina työnantajan ja työntekijän välisellä suoralla työsopimuksella, kulloinenkin taloudellinen tilanne huomioiden.
Työnantajan kannalta tulisi mahdolliseksi tarjota oikeita palkkatyöpaikkoja, koska palkkatason jousto sallisi työn tuottavuuteen nähden oikean tasoisen palkan maksamisen. Työt, joilla nyt ei ole tekijää tai joihin käytetään yhteiskunnan tarjoamaa ”orjatyövoimaa”, tulisivat tehdyksi oikeana palkkatyönä. Työurat pitenisivät ja työssäjaksaminen parantuisi, kun voitaisiin palkata väkeä myös avustaviin tehtäviin.
Työntekijän kannalta ei tarvitsisi kokea olevansa enää ”toisen luokan” kansalainen, kun käytännössä kaikille syntyisi vähitellen omaa osaamistasoa ja työn tuottavuutta vastaava työpaikka. Työntekijä olisi myöskin nykyistä vapaampi, koska toimeentulo ei olisi sidottu jäykän byrokraattiseen sosiaaliavustusten viidakkoon. Esimerkiksi lisätyön ottaminen ei vaikuttaisi kuin myönteisesti tulotasoon, kun mitään kannustinloukkuja ei olisi.
Yhteiskunnan kannalta päästäisiin eroon tukiviidakosta. Tukien taso voitaisiin sopeuttaa kansantalouden kantokyvyn mukaiseksi, kun pääasialliseksi toimeentulon muodoksi lähes kaikissa tilanteissa tulisi työssäkäynti.
Vastaukset 30
Vanhimmat
En tiedä miksi kaikesta tehdään niin hankalaa. Ei ole mikään ihme kun työttömiä on niin paljon. Itse en vaadi paljoa. Voisin hyvinkin muuttaa työnperässä minne tahansa ja olisin motivoitunut jos perustarpeet olisi turvattu. Miksi esimerkiksi työsuhdeasuntoja on niin vähän tarjolla? Tuollaisella 500€/kk palkalla voisi hyvin tehdä töitä, jos työpaikka tarjoaisi esim asunnon ja yhden aterian. Itse en ainakaan jaksa sitä työn- ja asunnon haun rumpaa mikä syntyy jos toiseen paikkakuntaan meinaa muuttaa ja töihin mennä.
Esitit hyvän huomion ja kanssasi samaa mieltä, itselläkin muutto uudelle paikkakunnalle ei olisi ongelma, jos siihen tarvittavat muuttokustannusvarat olisi aina käytössä mutta minulla ainakin ne säästöt on aika vähissä, asuntoetu olisi kyllä iso parannus . Pitkään työtömänä olleena olen kanssa tottunut elämään 500-600 euroalla kuussa.
Uskot varmaan käyvän valuutan olevan työnilon, hyvän mielen kaupassa!. jää vielä takataskuihin kullanarvoinen kokemus
Työnilo ja työkokemus ovat hyviä ja tärkeitä asioita, mutta eiköhän siellä kaupassa asioida ihan eurovaluutalla.
Kulutustottumukset vaan tulotason mukaisiksi, niin hyvää mieltä riittää myös kaupassakäynnin jälkeen!
"palkkataso määräytyisi aina työnantajan ja työntekijän välisellä suoralla työsopimuksella, kulloinenkin taloudellinen tilanne huomioiden."
Et kai todella oikeesti kuvittele että tuo toimisi. Yhdenkään työnatajan taloudellinen tilanne ei ole koskaan niin hyvä että maksaisi TES-palkkaa ellei ole pakko.
Tuon taloudellisen tilanteen ja työn tuottavuuden puolueeton määrittäminen on täysin mahdoton tehtävä koska työnantaja ei anna riittäävää tietoa vetoamalla liikesalaisuuteen.
Tuo johtaisi yleisen palkkatason romahtamiseen, talouden näivettymiseen ja lisäisi työttömyyttä.
Turha tuollaisesta on edes haaveilla koska ammattiliitot aivan varmasti vastustavat tuota tarvittaessa vaikka yleislakolla ja yleissitovuuden poistamisesta puhuminenkin voi johtaa vakaviin seurauksiin.
Niin, valitettavasti AY-liike on jämähtänyt viime vuosisadan asenteisiin. Se ei ole valmis hyvinvoinnin lisäämiseen työn jakamisen kautta, vaan haluaa ylläpitää keinotekoista jakoa ökypalkkoja nauttiviin työssä oleviin ja sosiaaliavustuksella kituuttaviin.
Tämän päivän AY-liike ylläpitää juuri niitä luokkayheiskunnan arvoja ja asenteita, mitä vastaan se syntyaikoinaan taisteli. Niin kauas on kadottu juurilta.
Päin vastoin työnantaja tässä menneen perään haikailee ilman yhteiskuntavastuuta jota työnantajillakin aikoinaan oli. Jos yleissitovuus poistettaisiin niin se tietäisi sitä että työnantaja voisi käyännössä päättää yksin palkan määrästä.
Turha kuvitella että yksittäinen työntekijä olisi tasavertainen neuvottelukumppani ja palkasta sekä muista työehdoista oikeasti sovittaisiin.
"palkkatason jousto sallisi työn tuottavuuteen nähden oikean tasoisen palkan maksamisen."
Kyseessä olisi palkkataosn RYÖSTÖ, ei jousto koska aina työnataja ilmottaisi alemman tuottavuuden mitä se oikeasti olisi. Miten tuota voisi valvoa ja kuka?
Ei mikään laki tai sopimus estä työnantajaa maksamasta TES:iin kirjattua palkkaa enemmän. Vähemmän maksamisen se estää, mikä on täysin oikein. Työtehtävissä ja
-paikoissa joihin tessiä sovelletaan, palkat ovat niin mitättömiä että alemmaksi ei yksinkertaisesti voi mennä. Työ antaa ihmiselle mahdollisuuden rahoittaa itse oma eläminen, tätä tarkoitusta tukevat palkkoja edes jossain määrin säädyllisellä tasolla pitävät tes:it.
Mitään järkevää mallia kompensoida tesseistä poikkeavat, merkittävästi alemmat palkat ei ole olemassa, eikä pidä ollakaan. Siirtäköön työnantajat rauhassa duunit Kiinaan tai Intiaan, jos se on kerran niin hemmetin edullista ja kannattavaa. Suomessa elinkustannukset ovat niin korkealla, ettei mitään realistista mahdollisuutta kilpailla em. maiden kanssa ole olemassa.
Varsinkaan pienille ja keskisuurille yrityksille ei kuitenkaan tuotannon siirtäminen toiselle puolen maailmaa, vieraaseen kulttuuriin ja kieliympäristöön ole mikään sateenkaaren pää. Jos pieni yritys ei kannata teettämällä työnsä Suomessa, silloinkin vähintäänkin riittävällä laskennallisella katteella, kyse on surkeasta johtamisesta ja menekkiin kohdistuvista ylioptimistisista odotuksista.
On täysin eri asia jolle Niken kaltaiselle globaalille brändille siirtää tuotanto hevonkuuseen kuin jollekin säälittävälle suomalaiselle pikkuyrittäjälle. Yleensä nämä pikkuyrittäjät vielä kaiken lisäksi pienenkin kasvupyrähdyksen tullessa palkkaavat kavereitansa milloin mihinkin päällikön tai yhden uuden johtajan paikalle ja sitten ihmetellään kun ei se seitsemän johtajan nyrkkipaja toistakaan saman alan menestyjän kaavaa.
Idea olikin juuri se, että TES, jos sellaista enää katsottaisiin tarpeelliseksi, olisi ohjeellinen. Sopimuskumppanit työnantaja ja työntekijä voisivat vapaasti sopia keskenään ohjetason ylittävästä tai alittavasta palkasta aina sen mukaan, mikä tilanne kulloisenkin yrityksen ja työntekijän kohdalla on.
Nykyiset yleissitovat TES:t ovat romahduttaneet Suomen kilpailukyvyn ja sitä myötä mahdollisuudet hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Kun työmarkkinoiden jäykkyys yhä vain vähentää työpaikkoja ja toisaalta yhteiskunnan kantokyvyn rajat tulevat vastaan sosiaalituissa, ollaan jouduttu nykyiseen tilanteeseen, jossa työttömyyttä on paljon ja tukien jakamisessa joudutaan olemaan yhä tiukempia. Vastaan tulee se tilanne, jossa kohtuuttoman paljon yhteiskunnan voimavaroja joudutaan käyttämään niukkuuden jakamiseen ja juuri niihin toimenpiteisiin, joita tällä palstalla aivan syystä kutsutaan työttömien kyykyttämiseksi.
Paljon nykyistä tarkoituksenmukaisempi olisi tilanne, jossa matalan osaamistason tai matalan tuottavuuden työntekijästä tulee yhteiskunnan byrokratiaviidakossa harhailevan ”kruunun orjan” sijasta tasaveroinen sopimuskumppani kenen tahansa työnantajan kanssa. Hän voi vapaasti valita, mitä työtä hakee, miten paljon aikaansa hän on valmis panostamaan työhön ja miten kauan kussakin työssä viihtyy. Kannustinloukkujen purkamisen jälkeen ahkera matalankaan osaamistason tai tuottavuuden työntekijä ei taatusti rahallisesti häviä mitään nykyiseen tukiviidakkoon verrattuna.
Mitä tulee elinkustannuksiin, kyseessä on pitkälti keinotekoinen ongelma. Paljolti kysymys on henkilökohtaisista kulutustottumuksista ja esimerkiksi siitä, miten paljon uskoo niihin mainoksiin, joiden mukaan jokaisella tulee olla sitä ja tätä.
Surin elinkustannuksiin liittyvä ongelma koskee asumista, joka Suomessa on kohtuuttoman kallista. Tämäkin juontaa juurensa ylimitoitettuihin kulutustottumuksiin. Suomen asuntorakentamisessa tehtiin suurten maaltamuuton vuosina se virhe, että maaseudun luonnostaan väljä ja täydelliseen omavaraisuuteen pakosti tähtäävä asumismalli siirrettiin sellaisenaan kaupunkeihin. Jo nyt ollaan havaittu, että sen ylläpitämiseen ei kerta kaikkiaan ole varaa, ja kasvukeskuksissa asumisen hinta on karannut monen ulottumattomiin.
Asumisen suhteen tulee viimeinkin ymmärtää, että emme enää elä maalla omavaraistaloudessa. Elämiseen ei tarvita läheskään nykyisen kokoisia asuntoja – koko suku ei enää elä saman katon alla, eikä esimerkiksi työkaluille tarvita valtaisia säilytystiloja. Koska ei eletä omavaraistaloudessa, ei jokaisessa asunnossa suinkaan tarvita omia keittiötiloja. Ruoanvalmistus on nykyisin helppoa ja nopeaa, eivätkä kaikki edes syö kotonaan joka päivä. Toisaalta keittiötilojen rakentaminen on asuntorakentamisen kalleimpia työkohteita. Erilaisilla yhteiskeittiöratkaisuilla saadaan tuotettua huomattavasti nykyistä edullisempaa asumista niille väestöryhmille, jotka sellaista tarvitsevat. Sama pätee tietyssä määrin myös saniteettitiloihin – ainakin oma sauna joka asunnossa on jo ympäristön kannalta kestämätön ratkaisu.
Asuntorakentamisen järkeistäminen ja tiivistäminen poistaa pahimman elinkustannuksiin liittyvän ongelman tehden matalan osaamistason tai tuottavuuden työntekijöille mahdolliseksi itse ansaitulla palkalla asumisen myös kasvukeskuksissa.
Melkoista lässytystä ja haihattelua taas nimim. Ratkaisumalli kirjoittelee. Tuo ei tule toimimaan käytännössä työnantajien ahneuden vuoksi.
Kuka valvoisi ettei tuossa taas kävisi niin kuten nykyisessä orjatyömallissa on käynyt? Kuka määrittelee tuon matalan tuottavuuden? Joissain töissä voi sen kyllä laskea ihan vaikka taskulaskimella, monessa työssä ei voi.
Alimmat TES-palkat ovat jo nyt niin pieniä ettei niiden alle voida mennä.
Asian ydin on juuri siinä, että meidän on päästävä nykyisten TES:ien määräämien kohtuuttoman suurien minimipalkkojen alle. Tekemätön työ ei muutoin tule tehdyksi ilman nykyistä "orjatyöjärjestelmää", joka ei todellakaan kuulu länsimaiseen vapaaseen markkinatalouteen eikä suurelle osalle väestöä voida tarjota muuta kuin yhteiskunnan armopaloja höystettynä byrokratian harjoittamalla kyykytysmentaliteetilla.
Perustoimeentulon muuttuessa tukipainotteisesta työpainotteiseksi lisääntyy myös henkilökohtainen vapaus. Tuen myöntäjää ei voi vaihtaa vaihtamatta asuinkuntaa tai kansalaisuutta. Työpaikkaa voi vaihtaa vapaasti missä vain kysyntä ja tarjonta kohtaavat.
Huomioiden edellisessä tekstissäni esitetyt asuinkustannuksia keventävät toimenpiteet ja kannustinloukkujen purkamisen (esim. mahdollisuus tehdä pienipalkkaisen työn ohessa toista ilman, että se mitenkään vaikuttaa alkuperäisestä työstä saataviin ansioihin) voidaan sanoa, että jokaisen työhaluisen käteen jäävä tulo on uudessa ratkaisumallissa selvästi nykyistä suurempi.
" on päästävä nykyisten TES:ien määräämien kohtuuttoman suurien minimipalkkojen alle."
Täyttä utopiaa nykyisellä jatkuvasti nousevalla hintatasolla.
Et vieläkään ole kertonut sitä kuka valvoo systeemiä? Jos se jää markkinoiden "valvottavaksi" niin se johtaa pahempaan tilanteeseen jossa nyt ollaan. Käytännössä työnantaja määrittelisi mikä on matalan tuottavuuden työtä ja paljonko maksaisi siitä palkkaa, ahneus johtaisi yleiseen palkkatason romahtamiseen. Turha kuvitella että yksittäinen työntekijä olisi tasavertainen neuvottelukumppani ja palkasta sekä muista työehdoista oikeasti sovittaisiin.
Vain markkinat ovat ainoa puolueeton ja tehokkuuden (eli kokonaishyvinvoinnin edellytysten turvaamisen) takaava valvoja. Mikä tahansa muu ulkopuolinen valvoja haavoittaa tehokkuutta eli hyvinvointia aina.
Työnantaja yksin ei voi sanella, mikä on matalan ja mikä korkean tuottavuuden työtä. Sen sanelevat markkinat, tässä työmarkkinat. On selvää, että työnantajan on maksettava korkeaa palkkaa niistä töistä, joiden taitajia on tarjolla vain vähän tai joiden ensiluokkainen tekeminen on elintärkeää työnantajan ydinprosesseille. Vastaavasti on töitä, joissa työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhde on päinvastainen, jolloin niistä luonnolliesti maksetaan pienempää palkkaa. Nykyiset yleissitovat TES:t murentavat työmarkkinoien toimivuutta vaatimalla myös näihin töihin todellista arvoa suurempaa palkkatasoa.
Hintatason jatkuvan nousun taustalla ovat palkkatason nousu ja kulutustottumukset. Kulutustottumukset ovat jokaisen henkilökohtainen valinta, ja palkkataso saadaan kestäväksi esittämälläni mallilla.
Lisäksi on hyvä huomioida myös esittämäni ideat asumiskustannusten radikaalista leikkaamisesta nykyistä järkevämmän asuntotuotannon ja yhteisöllisyyden lisäämisen myötä.
Onko työntekijä tasavertainen neuvottelukumppani jolla on aina olemassa "suunnitelma B" toimeentulon hankkimiseksi muualta jos työnantajan ehdot muuttuvat kohtuuttomiksi?
Historiallisesti sekä käytännön esimerkkejä havainnoimalla on tultu siihen lopputulokseen että työntekijä on lähtökohtaisesti heikommassa asemassa oleva neuvottelukumppani, näin ollen työsuhteita säätelevässä lainsäädännössä on käytössä suojeluperiaate.
"Työlainsäädännön lähtökohtana on työntekijän suojeluperiaate. Tämän vuoksi työlainsäädännössä on ehdottomia säännöksiä, joista ei voi sopimuksin poiketa työntekijän vahingoksi. Työsuhteen vähimmäisehdot määräytyvät yleissitovan työehtosopimuksen mukaan, mikäli sellainen on alalla olemassa. "
lähde: http://www.mol.fi/mol/fi/02_tyosuhteet_ja_lait/index.jsp
Käytännössä aloittajan idea toteutuu nykyään pienyrittäjyydessä, periaatteessahan jokainen työtön voisi ryhtyä yrittäjäksi ja myydä ammattiosaamistaan vapailla markkinoilla - siis periaatteessa...
Juuri yrittäjyystyyppinen kokonaisratkaisu tekisi työmarkkinoistamme toimivat ja tehokkaat nykyisten jäykästi säänneltyjen ja menneen ajan toimintamalleihin perustuvien sijasta.
Työntekijän myydessä työpanostaan työnantajalle yrittäjyystyyppisesti kysymys nimenomaan on kahdesta yksityisoikeudellisesti tasaveroisesta toimijasta.
Tämän toimintamallin omaksuminen joustavoittaisi työmarkkinoita ja ennen pitkää poistaisi kokonaan työttömyyden, sosiaalitukien tarpeen ja "orjatyön". Huomattava merkitys sillä olisi myös Suomen kilpailukyvylle eli hyvinvointivaltion edellytysten säilyttämiselle.
Tuo on sama paskha uudessa paketissa ja paskakkokkareiden märkä uni. Paluu luokkayhteiskuntaan jota ollaan kovaa vauhtia tekemässä.
Miten nimim. Ratkaisumalli aikoo toteuttaa tuon kun suurin osa ihmisistä vastustaa? Vallankaappaus on ainoa vaihtoehto.
Nyt en täysin ymmärrä. Ollaan kovaa vauhtia tekemässä tällaista muka "luokkayhteiskuntaa" (jossa orjatöiden sijasta toimittaisiin tasaveroisina sopimuskumppaneina), jota muka suurin osa ihmisistä sittenkin vastustaa?
Demokraattisen yhteiskunnan kautta olemme olleet siirtymässä kestävään hyvinvointiin eli vapaaseen markkinatalouteen jo parikymmentä vuotta. Suunta on selvä, koska enemmistö kansalaisista sitä kannattaa.
Kenenkään ei tarvitse eikä kannata vallankaappauksilla tätä kehityssuuntaa sen enempää nopeuttaa kuin hillitä. Vallankaappauksiin perustuva valta katoaa äkkiä, kuten joka päivä uutisista näemme.
"jossa orjatöiden sijasta toimittaisiin tasaveroisina sopimuskumppaneina"
Tuossa on se asia jota et ymmärrä. Yksittäinen työntekijä ei koskaan ole tasaveroinen sopimuskummpani ison kansainvälisen firman kanssa, eikä edes pienen nyrkkipajan. Ahneus on suurin syy tuohon.
Ei ihmiset ole niin tyhmiä kun luulet etteivät ymmärtäisi että esittämäsi systeemi johtaisi palkkatason yleiseen romahtamiseen, tavallisen ihmisen ostovoiman laskuun ja sitä kautta kotimarkkinoilla toimivien palvelu- ja muidenkin yritysten tuloksen romahtamiseen, konkursseihin ja ennen näkemättömään työttömyyteen. Kivikauteenko olet meitä ajamassa?
Itse kirjoitit: " on päästävä nykyisten TES:ien määräämien kohtuuttoman suurien minimipalkkojen alle." TES-palkat on nykyisin se alaraja ja se on todella pieni palkka, mikä se olisi sen jälkeen? Ruokapalkalla 20 tuntisia päiviä 7 päivänä viikossa? Riittäisikö sekään?
"Suunta on selvä, koska enemmistö kansalaisista sitä kannattaa."
Ei todellakaan kukaan kannata palkkojensa ja elintasonsa alentamista, siihenhän ehdottamasi malli johtaisi.
Ehdottamasi "sopimusmalli" on käytössä useissa maissa, niissä on paljon lakkoja ja palkoista sekä muista työehdoista taistellaan aseillakin.
Yksittäisen työntekijän tulee olla yksityisoikeudellisesti tasavertainen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Juuri tähän lainsäädännön on tähdättävä, ja pitkällä jo ollaankin. Ahneudella tai muilla henkilökohtaisilla piirteillä ei voi eikä saa olla mitään tekemistä sen kanssa, miten lakia noudatetaan.
Esittämäni malli ei millään tavoin alenna kokonaispalkkatasoa tai heikennä kenenkään työhaluisen asemaa. Ajatuksena on, että myös osaamiseltaan tai tuottavuudeltaan matalalle väestönosalle se elintaso, mikä nyt saavutetaan yhteiskunnan byrokratiakoneiston (sosiaaliavustukset, "orjayö" tai sen uhka jne.) kautta, saavutettaisiin oikeassa työsuhteessa. Jokainen, joka on sen lisäksi halukas kohottamaan elintasoaan, voisi tehdä sen minkään estämättä esimerkiksi vastaanottamalla lisätyötä.
Kysymys tässä kaikessa on vain siitä, että peruselintason maksumiehiksi tulisivat yhteiskunnan sijasta työnantajat ja toisaalta jokainen työkykyinen ja -haluinen ansaitsisi itse perustoimeentulonsa.
"Vain markkinat ovat ainoa puolueeton ja tehokkuuden (eli kokonaishyvinvoinnin edellytysten turvaamisen) takaava valvoja. Mikä tahansa muu ulkopuolinen valvoja haavoittaa tehokkuutta eli hyvinvointia aina."
"Yksittäisen työntekijän tulee olla yksityisoikeudellisesti tasavertainen sopimuskumppani työnantajan kanssa. Juuri tähän lainsäädännön on tähdättävä, ja pitkällä jo ollaankin."
No kumpi touhua valvoo? Markkinat vai viranoamiset? Ei siinä lait eikä markkinavoimat mitään mahtaisi. Tasavertaisuudesta on turha haaveilla kun ei llitotkaan ole tasavertaisia isojen kansainvälisten firmojen kanssa. Mikä siinä on niin hankalaa ettei työntekijät voisi tehdä yhdessä tuota edunvalvontaa liittojen avulla?
" on päästävä nykyisten TES:ien määräämien kohtuuttoman suurien minimipalkkojen alle."
"Esittämäni malli ei millään tavoin alenna kokonaispalkkatasoa tai heikennä kenenkään työhaluisen asemaa."
Palkat pienenee, hinnat ja verot nousee ja kenekään elintaso ei huonone? Mahdoton yhtälö.
" se elintaso, mikä nyt saavutetaan yhteiskunnan byrokratiakoneiston (sosiaaliavustukset, "orjayö" tai sen uhka jne.) kautta, saavutettaisiin oikeassa työsuhteessa."
"Kysymys tässä kaikessa on vain siitä, että peruselintason maksumiehiksi tulisivat yhteiskunnan sijasta työnantajat ja toisaalta jokainen työkykyinen ja -haluinen ansaitsisi itse perustoimeentulonsa."
Orjuuttajia olisivat nuo työnantajat nykyisten viranomaisten sijasta. Voisipa kyyti oll aika kylmää. Töitä ruokapalkalla 20 tuntisia päiviä 7 päivänä viikossa? Riittäisikö sekään? Ja elintaso sama kun nykyisin työttömällä, mahdollisesti alempikin.
Kansalaispalkka takaisi työntekijän ja työttömänkin riippumattomuuden ja suojan työnantajia ja virkamiehiä vastaan. Se olisi selvempi, toimivampi ja helpommin kontrolloitavissa oleva malli. Rahoitus tuohon; TYPit ja TE-toimistot lopettamalla, lisäksi melkoinen määrä muita paperinpyörittäjiä "kilometritehtaalle", jäisi rahaa vielä säästöönkin.
Todella paskhaa jauhat ja siihen vain vannoutunut kokkare pystyy. Onko muuan J. Katainen oppi-isäsi vai oletko itse J. Katainen? Ei tollasta sontaa muuten sinun näppäristä lähtis.
Markkinat hoitavat asian, viranomaisilla olisi vain demotivoiva vaikutus. Lain edessä jokaisen työntekijän tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Yksityisoikeudellisesti jo tänä päivänä jokainen yksilö ja jokainen yritys ovat tasaveroisia toimijoita ja niin pitää ollakin.
Palkkatason sopeuttaminen yleiseen kustannustasoon on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vain myönteinen asia. Veroaste ei nouse, kun sosiaalitukien tarve vähenee, vaan päinvastoin se laskee. Lisäksi väestön enemmistön kulutustottumusten muutos johtaa nykyistä vihreämpään yhteiskuntarakenteeseen.
Kansalaispalkan ongelmana on, että sen maksajan edustajaksi tulisivat samat orjuuttavat järjestelmät kuin nykyisin tapahtuu tuottavuudeltaan matalalle väestönosalle. Kansalaispalkan saajan tulisi raportoida tekemisistään päivän tarkkuudella, ja jos hän onnistuisi saamaan työn, ulosmitattaisiin ansio hänen kansalaispalkastaan.
" Lain edessä jokaisen työntekijän tulee olla tasa-arvoisessa asemassa. Yksityisoikeudellisesti jo tänä päivänä jokainen yksilö ja jokainen yritys ovat tasaveroisia toimijoita ja niin pitää ollakin."
HAH HAH ja vielä kerran HAH. Ei ole eikä tule olemaan. Millaista ja minkä verran sinulla on kokemusta oikeasta työelämästä? Ei varmaan juuri mitään kun uskot tuollaisiin juttuihin.
"Palkkatason sopeuttaminen yleiseen kustannustasoon on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vain myönteinen asia."
Eli palkkojen pitäisi nousta, ei "sopeutua" eli laskea. Et kai oikeasi kuvittele ettei tuossa olevaa loukkua kukaan huomaa?
"Veroaste ei nouse, kun sosiaalitukien tarve vähenee, vaan päinvastoin se laskee."
Verot ei laske, aina ne verorahat johonkin menee. Päättäjillä on todella pitkä lista verorahojen käytölle, tarpeellisia suurin osa.
"Lisäksi väestön enemmistön kulutustottumusten muutos johtaa nykyistä vihreämpään yhteiskuntarakenteeseen."
Olipa hienosti sanottu se asia että tavallinen ihminen köyhtyy lisää.
"Kansalaispalkan saajan tulisi raportoida tekemisistään päivän tarkkuudella"
Mistä olet tuon keskinyt? Ja kuka lukisi ne raportit? Et tajua millainen virkamieslauma siihen tarvittaisiin. Kansalaispalkan tavoite on vähentää byrokratiaa, ei lisätä sitä.
Jos tiedät tapauksia, joissa työntekijä ja työnantaja eivät olisi olleet lain edessä samassa asemassa, olet varmasti vienyt asian eteenpäin oikeusistuimessa? Kyseessähän olisi äärimmäisen törkeä oikeusjärjestelmän rikkomus.
Tällä hetkellä olemme valitettavasti tilanteessa, jossa palkkataso keskimäärin on liian korkea, mikä tuhoaa Suomen kilpailukyvyn. On kuitenkin totta, että eräillä lähinnä pitkää kouluttautumista vaativilla ja työvoiman korvattavuuden kannalta haastavilla aloilla, kuten julkisen sektorin lääkäreillä, palkkataso on liian matala, mikä aiheuttaa työvoimapulaa.
Verovaroista menee nykyään kohtuuttoman suuri osa sosiaalitukiin eli täysin tuottamattomaan ja pitkällä tähtäimellä jopa yhteiskuntaa rampauttavaan toimintaan. Jos puoletkin siitä määrästä, mikä nyt tuhlataan sosiaalitukiin, käytettäisiin sijoituksen omaisesti mm. infrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitoon, Suomen asema maailmantaloudessa paranisi aimo askelen. Ainoa keino veroasteen laskemiseen on sosiaalitukien karsiminen kestävälle tasolle, mikä on kaikkien etujen mukaista.
Mitä tulee köyhyyteen tai rikkauteen, kaikki on suhteellista. Vaikka palkkataso sopeutuisi terveelle ja kestävälle tasolle, ei Suomessa silti kukaan joutuisi elämään puutteessa. Keskittymällä kuluttamisen sijasta esimerkiksi henkisiin ja fyysisiin harrastuksiin kokonaishyvinvoinnin taso päinvastoin paranee nykyisestä.
Kansalaispalkkaa ajavat nimenomaan tahot, joiden intresseissä on kaikkinainen julkisen sektorin paisuttaminen. On mahdottomuus, että palkkaa voisi nostaa pelkästään olemalla kansalainen. Palkan tulee aina olla korvaus tehdystä työstä, jolloin luonnollisin toimeentulon muoto on työsuhde.
"Jos tiedät tapauksia, joissa työntekijä ja työnantaja eivät olisi olleet lain edessä samassa asemassa, olet varmasti vienyt asian eteenpäin oikeusistuimessa?"
No ihan omalle kohdalle on sattunut 2 kertaa, ei tarvinnut käräjille lähteä kun työnantaja maksoi palkkavilppinsä suosiolla kun liiton juristi sille soitti. Mites sitten olisi käynyt ellei liiton juristia olisi ollut? Ei työntekijällä ole varaa lähteä yksinään käräjöimään työnantajaa vastaan. Tuossa on ehdotuksesi heikoin lenkki.
http://yle.fi/uutiset/liitto_hermostui_palkkariidoista_maahanmuuttajataustaisella_tyontekijalla_yli_kymmenen_tuhannen_euron_saatavat/6682624
"Alkuvuonna on tullut käsiteltäväksi yhteensä 181 tapausta, joissa riita koski työntekijän palkkaetuja. Koko viime vuonna vastaavia tapauksia tuli 471."
Se siitä sopimisesta ja sopijapuolten tasavertaisuudesta. Ei toimi nytkään, niin miten se voisi toimia ilman selviä sopimuksia ja liittoja?
Ei työntekijöillä eikä -antajillakaan ole asiantuntemusta sopimusten tekemiseen, ja vaikka olisikin niin resurssit ei riitä jatkuvaan riitelemiseen palkasta ja työehdoista kun niitä töitäkin pitäisi tehdä.
"Kyseessähän olisi äärimmäisen törkeä oikeusjärjestelmän rikkomus."
Niin oli, ja molemmissa tapauksissa tahallinen. Sinun ratkaisumallissa nuo lisääntyisivät ja niin ne lisääntyy nytkin.
Loput tekstisäsi on sellasta sontaa jota en katso tarpeelliseksi edes kommentoida.
Päinvastoin TES:n sitovuuden poistamisen jälkeen riidat vähenisivät. Nykyäänhän riidellään useimmiten siitä, onko jossakin asiassa menetelty TES:n mukaan vai ei. Toki on riitoja myös siitä, onko jokin asia lainsäädännön mukainen, mutta tällöin kysymyksessä ovat useimmiten työsuojeluun liittyvät asiat.
Kun lainsäädännön ja työsopimusten välitä poistetaan ylimääräinen byrokratiakerros TES, poistuu myös iso riitelyn aihe. Työsopimusten on luonnollisesti oltava lainmukaisia, ja lainsäädäntö on jo niin korkean tason normi, että harva työnantaja edes uskaltaisi lähteä koettelemaan sen rajoja. Tämä on työntekijälle suuri etu.
TES:n poistamisen jälkeen työntekijät voivat luonnollisesti edelleen muodostaa omia liittojaan ja järjestöjään - takaahan jo perustuslaki kaikille yhdistymisvapauden. Ne voisivat keskittyä esimerkiksi lainopilliseen ja muuhun neuvontaan, kun raskaista työetosopimusneuvotteluista päästäisiin eroon. Järjestöt ja niiden toiminta jalkautuisivat myös nykyistä paremmin työpaikoille, kun "Helsingin herrat" eivät enää kävisi liittokohtaisia neuvotteluja ylätasolla vaan asiat sovittaisiin paikallisesti.
Olin orjatöissä kaks vuotta. Sanottiin et saan sitten palkkatyön kun teen orjatöitä. Kaks vuotta olin siis orja enkä saanut mitään vaikka kehuttiin et tein työni hyvin. Pois heivattiin kuin mätäinen koira.
Olin sit kerran telinetöissä yhes paikas kaks ja puol viikkoo. Tienasin siellä saman kahes ja puoles viikos kuin orjatöissä tienasin vuodessa. No en saanut jäädä telitöihinkään.
No mut orjatöihin ei kannata mennä. Tyhjiä lupauksia. Työkkäti on yrittänyt saada mua sen jälkeen monta kertaa orjatöihin uudestaan mut en ole mennyt.
Ymmärrän tilanteesi hyvin ja sen, että se kismittää. Olet joutunut ilman omaa syytäsi työmarkkinoiden jäykkyyden uhriksi. Ammattiliitot pyrkivät maksimoimaan työssä olevien edut ulosmittaamalla työnantajalta viimeisenkin euron. Samalla niitä lähellä olevat poliittiset puolueet ylläpitävät valtaisaa byrokratiakoneistoa, jonka ainoa tehtävä on niukkuuden jakaminen vailla työtä oleville, usein mitä nöyryyttävimmin menetelmin.
Kuten itse olet havainnut, lyhytkin oikea työsuhde tarjoaa paremman tulotason kuin byrokratiakoneiston määräämä orjatyö. Nykyinen järjestelmä rankaisee työnhakijaa omasta aktiivisuudesta.
Työmarkkinoiden jäykkyyden purkaminen TES:ien yleissitovuuden poistamisella ja ammattiliittojen harjoittaman riisto- ja sanelupolitiikan murskaamisella toisi oikeat palkkatyöt kaikkien saataville.
"Työmarkkinoiden jäykkyyden purkaminen TES:ien yleissitovuuden poistamisella ja ammattiliittojen harjoittaman riisto- ja sanelupolitiikan murskaamisella toisi oikeat palkkatyöt kaikkien saataville. "
Ja palkat alenisivat ja elintaso laskisi työttömien tasolle, jopa alemmaksi. Ei oikein bisnekseltä haise.
Kysymys on viime kädessä työn jakamisesta. Nyt elämme luokkayhteiskunnasta muistuttavassa tilanteessa, jossa työssä olevilla on hulppea palkkataso ja ruhtinaalliset edut, joita ei ole millään tavoin suhteutettu kilpailukykyyn ja kestävän talouteen.
Toisaalta meillä on työttömien ja "orjatyöläisten" armeija, joka ei pääse itse ansaitsemaan elantoaan ja joutuu byrokratiakoneiston hampaissa mitä nöyryyttävimmän kohtelun alaiseksi.
Tuloksena tästä on paljon tekemättä jäävää matalan tuottavuuden työtä ja työssä olevien ylikuormittumista. Toisaalta taas vailla työtä olevilla on paljon syrjäytymistä, masennusta ja toivottomuutta.
Jos työssä kävät olisivat valmiita hieman joustamaan saavutetuista eduistaan, työtä voitaisiin jakaa sitä vailla oleville, ylikuormitus työelämässä helpottuisi ja työt tulisivat tehdyiksi. Mahdollinen vähäinen palkkatason lasku ainakin vähän koulutusta vaativissa suorittavan tason työtehtävissä on pieni hinta kaikesta tästä hyvästä, ja se olisi täysin kompensoitavilla omien kulutustottumusten muutttamisessa kestävää kehitystä tukeviksi.
http://auskummitus.blogspot.fi/2013/07/pahan-neljas-akseli.html