tarinani kahdesta naisesta on kesken

mitä tekisitte mun tilanteessa? tarinani alkaa sillain, että minulla oli vajaan 4 vuoden suhde, joka päättyi rakkaudettomuuteen, meidän molempien toimesta. olen nykyään 29-vuotta, ja olen mies. puoli vuotta sinkkuna kului, kunnes löysin uuden rakkauden. rakastan häntä valtavasti. todella syvästi. olemme olleet puoli vuotta yhdessä ja elämäni ei ole ollut koskaan näin upeaa. elän onnellisinta elämää kaikkiin suomalaisiin verrattuna. mutta.
välitän edelleen entisestäni. tajusin, että syy eroon ei ollut rakkaudettomuus, tai oli, mutta olin täysi kusipää, piittaamaton paskiainen. nyt olen muuttunut ihminen. tajuan, että hän tuli tärkeäksi minulle neljässä vuodessa. hän on upea ihminen ja ansaitsee ainakin minun rakkauteni. emme tapaile, joten minulla on ikävä häntä. muutama yhteydenotto on antanut ymmärtää, että hänkin välittää musta, jossain määrin... tajusin, että mies voi rakastaa kahta ihmistä. en saa osoittaa rakkautta molemmille jostain kumman syystä... se on uskonnon vika, kun moniavioisuus on kielletty... mutta nyt on kyse suhteesta eikä aviosta. ja lisäksi kukaan meistä ei ole uskonnollinen ihminen. tiedän melko suurella varmuudella, että kumpikaan nainen ei haluaisi jakaa minua toisen kanssa. en aio jättää nykyistäni missään tilanteessa. on väärin, että rakkauden kätkee, mun mielestä? molemmat ihmiset ovat todella upeita ja haluan olla osa heidän elämää, hemmotella heitä, tehdä heille hyviä asioita ja heidän elämistään ihanaa.