mitä tekisitte mun tilanteessa? tarinani alkaa sillain, että minulla oli vajaan 4 vuoden suhde, joka päättyi rakkaudettomuuteen, meidän molempien toimesta. olen nykyään 29-vuotta, ja olen mies. puoli vuotta sinkkuna kului, kunnes löysin uuden rakkauden. rakastan häntä valtavasti. todella syvästi. olemme olleet puoli vuotta yhdessä ja elämäni ei ole ollut koskaan näin upeaa. elän onnellisinta elämää kaikkiin suomalaisiin verrattuna. mutta.
välitän edelleen entisestäni. tajusin, että syy eroon ei ollut rakkaudettomuus, tai oli, mutta olin täysi kusipää, piittaamaton paskiainen. nyt olen muuttunut ihminen. tajuan, että hän tuli tärkeäksi minulle neljässä vuodessa. hän on upea ihminen ja ansaitsee ainakin minun rakkauteni. emme tapaile, joten minulla on ikävä häntä. muutama yhteydenotto on antanut ymmärtää, että hänkin välittää musta, jossain määrin... tajusin, että mies voi rakastaa kahta ihmistä. en saa osoittaa rakkautta molemmille jostain kumman syystä... se on uskonnon vika, kun moniavioisuus on kielletty... mutta nyt on kyse suhteesta eikä aviosta. ja lisäksi kukaan meistä ei ole uskonnollinen ihminen. tiedän melko suurella varmuudella, että kumpikaan nainen ei haluaisi jakaa minua toisen kanssa. en aio jättää nykyistäni missään tilanteessa. on väärin, että rakkauden kätkee, mun mielestä? molemmat ihmiset ovat todella upeita ja haluan olla osa heidän elämää, hemmotella heitä, tehdä heille hyviä asioita ja heidän elämistään ihanaa.
välitän edelleen entisestäni. tajusin, että syy eroon ei ollut rakkaudettomuus, tai oli, mutta olin täysi kusipää, piittaamaton paskiainen. nyt olen muuttunut ihminen. tajuan, että hän tuli tärkeäksi minulle neljässä vuodessa. hän on upea ihminen ja ansaitsee ainakin minun rakkauteni. emme tapaile, joten minulla on ikävä häntä. muutama yhteydenotto on antanut ymmärtää, että hänkin välittää musta, jossain määrin... tajusin, että mies voi rakastaa kahta ihmistä. en saa osoittaa rakkautta molemmille jostain kumman syystä... se on uskonnon vika, kun moniavioisuus on kielletty... mutta nyt on kyse suhteesta eikä aviosta. ja lisäksi kukaan meistä ei ole uskonnollinen ihminen. tiedän melko suurella varmuudella, että kumpikaan nainen ei haluaisi jakaa minua toisen kanssa. en aio jättää nykyistäni missään tilanteessa. on väärin, että rakkauden kätkee, mun mielestä? molemmat ihmiset ovat todella upeita ja haluan olla osa heidän elämää, hemmotella heitä, tehdä heille hyviä asioita ja heidän elämistään ihanaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kumpikaan nainen ei halua jakaa sinua, ei tuo hemmottelu ja hyvien asioitten tekeminen auta, eikä varsinkaan tee heidän elämästään ihanaa! Nyt on siis valinnan paikka. Olisiko järkevää ottaa hieman etäisyyttä nykyiseesi, asua hetki vaikka ihan molemmista erossa, ja sitten päättää, kumman kanssa haluat todella olla (jos olet edes tulkinnut exasi viestit oikein, ja hän haluaisi yrittää kanssasi). Uudelle rakkaallesi varmaan vaikein paikka, jos molemmin puolin olette rakkautta vannoneet jne.
no jos aiot elää nykyisen kanssa niin sitten elät. Asiassa ei ole sen enempää keskusteltavaa ja piste.
menneitä - ei niiden perään kannata haikailla, jos olet löytänyt uuden ihmisen, jota sanot rakastavasi.
Pitää katsoa eteenpäin ja hyväksyä se, että olette exänne kanssa ratkaisun tehneet senhetkisten tunteiden ja tilanteen mukaisesti.
Miksi särkisit nykyisen suhteesi luulleen tai uskoen, että jotakin olisi vielä mahdollista entisen kanssa - ei se välttämättä onnistuisi. Tekisit samalla useamman ihmisen onnettomaksi mukaanlukien itsesi.
Kyllä äiti tietää:) - elämänkokemuksen perusteella.
Niin luulin, että uuden ihmisen rakkaus olisi jotain, mutta se osoittautuikin valheeksi. Se oli vain ihastumisen huumaa ja alta paljastui vähemmän ihanaa. Rakastinkin entistäni, onneksi tajusin sen kalkkiviivoilla ja mitään peruuttamatonta ei ehtinyt tapahtua.