Elämäni on ihanaa. Täynnä iloa, rakkautta ja sisältöä. Kiitos kahden ihanan naisen; vaimoni ja rakastajattareni. Olen löytänyt tasapainon. En tarvitse enempää naisia. Nämä kaksi riittävät hyvin.
Vaimoni on kaunis, älykäs ja ahkera. Seksi hänen kanssaan on erittäin hyvää. Toisinaan jopa mahtavaa. Hän myös yllättää minut toisinaan kauniilla asuilla ja uusilla ehdotuksilla.
Rakastajattareni on ihana ihminen. Naimisissa omalla tahollaan. Joskus vietämme tuntikausia rakastellen ja henkeviä keskustellen. Hän on hyvin eroottinen ihminen. Hellä ja halukas. Vaimoni ei tarvitse hänestä tietää. Rakastajattareni mieskään ei tiedä minusta.
En ymmärrä ihmisiä, jotka liitelevät kukasta kukkaan ja hamuavat aina uusia ihastumisia. Kyllä pysyvät ja syvälliset ihmissuhteet ovat kaikkein parhaita.
Vaimoni on kaunis, älykäs ja ahkera. Seksi hänen kanssaan on erittäin hyvää. Toisinaan jopa mahtavaa. Hän myös yllättää minut toisinaan kauniilla asuilla ja uusilla ehdotuksilla.
Rakastajattareni on ihana ihminen. Naimisissa omalla tahollaan. Joskus vietämme tuntikausia rakastellen ja henkeviä keskustellen. Hän on hyvin eroottinen ihminen. Hellä ja halukas. Vaimoni ei tarvitse hänestä tietää. Rakastajattareni mieskään ei tiedä minusta.
En ymmärrä ihmisiä, jotka liitelevät kukasta kukkaan ja hamuavat aina uusia ihastumisia. Kyllä pysyvät ja syvälliset ihmissuhteet ovat kaikkein parhaita.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin tunteesi... minulla on mies joka tarjoaa kauniin kodin, tekee ahkerasti töitä, huolehtii perheestään ja häneltä saan myös säännöllisesti seksiä....
sitten minulla on salarakas jonka kanssa seksi on aivan mahtavaa, Voidaan rakastella tuntikausia ja nauttia toisistamme ilman velvolllisuuksia ja sitoumuksia....
En minäkään tarvitse useampaa miestä...pärjään näillä kahdella...
ps. toivottavasti en ole vaimosi ;-P
Onneksi olkoon! Sinäkin olet löytänyt avaimet onnelliseen elämään. Siihen tarvitaan riittävästi järjestelykykyä, rohkeutta ja itsekuria.
Sekä tietenkin riittävä määrä kumppaineita. Ei liikaa, eikä liisn vähän.
Voit hyvinkin olla joko vaimoni tai rakastajattareni. Hienoa, jos saan olla onnesi osanen.
Niinpä...moni on kehunut kauniiksi, mieheni ahkeraksi....ja salarakas intohimoiseksi :-)
JA rehelliset..
Älkää muuta sanoko.. kerrankin asiaa. Toisen kanssa saa olla enemmän oma itsensä ja toteuttaa fantasioitaan ja olla estoton ulkomainen mies osaa sen hitusen paremmin.. Oman kanssa tasaista ja niin turvallista..
Kuin omasta elämästäni. Paitsi että olen nainen :)
Elämä tuntuisi henkiseltä vankilalta, jos seksi ja läheisyys olisi rajoitettava vain yhteen ihmiseen. Rakastajatar tuo elämään raikkaan tuulahduksen. Vaikka koti on aina koti, niin sekin pitää aina välillä tuulettaa.
Lisäksi kaikilla meillä on asioita, jotka on kiva jakaa jonkun muun kuin vakituisen kumppanin kanssa. Pikkuisia piristäviä fantasioita ja ihan parisuhteeseen ja ihmisenä olemiseen liittyviä kysymyksiä. Näitä varten älykäs rakastajatar juuri on olemassa.
Hyvin hoidettu a omassa nurkassaan pidetty kakkossuhde koituu kaikkien iloksi! Vaimoni saa kotiinsa iloisen ja onnellisen miehen. Rakastajattareni mies saa tyydytetyn ja turhautumista vapaan rentoutuneen vaimonsa. Rakastajattareni saa toteuttaa pieniä erikoisuuksiaan ja keskusteluseuraa. Minä tietenkin saan kakkein eniten, mistä olen elämälle kiitollinen: täysin tyydytetyn seksuaalielämän ja kaksi ihanaa henkisestitikin läheistä naista.
Useat pinnalliset seksisuhteet vain syövät ihmistä henkisesti, eivätkä tuo tyydytystä elämään.
Hmm---yleensä sellainen ihminen joka joutuu jälkikäteen aina katumaan kaikkea sitä, mitä itse tekee ja mitä rakkailleen sanoo, on lopulta harvoin onnellinen. Oikeat teot tekevät ihmisen onnelliseksi, seksi on kuitenkin vain nautinto, ei tasapainoisen, henkisen onnen ja mielenrauhan todellinen avain.
Ja mitä tuossa "joutuu aina jälkikateen katumaan"? Minkä takia?
Parasta on kuitenkin se että saa olla kahden miehen kanssa sillä tavoin että he myös tietävät toisistaan. Molempia rakastan ja molemmat rakastavat minua. Oma mieheni suo minulle onnen isolla oolla ja rakastajani on alusta asti ollut tietenkin tietoinen miehestäni. En voisi salata heiltä mitään enkä toisen selän takana salaa puuhastella. Näin seksi ilman mitään syyllisyyttä on taivaallista molempien kanssa.
Tuo on tietenkin se kaikkein paras tilanne. Valiitettavastii kaikkien ihmisten itsetunto ei ole niin suuri kuin miehelläsi. Omistamisen halu ja menettämisen pelko ovat suurimmat katkeruuden aiheuttajat parisuhteessa.
Ketään ei voi omistaa eikä toista saa omia. Mikäli suhteen jatkuvuudesta voi olla varma eikä tunne menettävänsä huomiota ja hellyyttä, niin rakkautta voi kyllä jakaa.
Harvpin vain kaksi niin kypsää ja tasapainoista ihmistä sattuu samaan parisuhteeseen, että moinen avoimuus onnistuu.
Mitäs iloa tuossa tapauksessa mistään suhteesta on? Pelkkiä rakastajia sellainen ihminen kaipaa.
Näin myös meillä, mieheni sallii minulle myös muita suhteita... ja miten fantastista on kun mitään ei tarvitse salata. Seksiä saan myös kotona, kainalon missä nukkua, ystävyyden missä mitään ei tarvitse salata, ei valehdella, ei pelätä kertoa asioista... rakastan miestäni, pidän rakastajastani kovasti. Seksi on molempien kanssa hyvää, tosin kovin erilaista, ovathan miehetkin erilaisia. Eikä rakastajani vaimokaan häviä paljoa, hän saa sentään pitää miehensä jolle ei anna hellyyttä, läheisyyttä tai seksiä. Ne mies saa minulta ja jaksaa siten kylmää vaimoaan... eli kaikki voittavat, myös minun oma mieheni, hän ei halua omistaa minua, ei sitoa muiden normeihin, hän omalla tavallaan nauttii kun minä nautin.
Eli "kiitos mieheni" nimimerkille, ihanaa eikös olekin :)))
Joskus on onni tavata ja sitoutua ihmiseen joka on sekä älykäs, hauska, seksikäs, intohimoinen jne. eli kaikkea mitä voi toivoa. Onnellisin ihminen on kun yhden sellaisen kanssa saa olla. Ap:n vaimosta puuttuu jotain kun kerran toisen naisen tarvitsee. Minä olen onnellinen yhden kanssa, hänessä on kaikki.
Mistä tämä ajatus kumpuaa, että vakituisesta kumppanista pitäisi puuttua jotakin, jos vieras kiinnostaa? Elämä on täyteläisempää, kun sitä on enemmän ja elämää saa vain yhden.
Niin, tässä tullaan ihmisten luonne-eroihin ja minkälainen elämänasenne on. Voi olla että siitä vakkarikumppanista ei puutu mitään, mutta vaihtelua halutaan. Toinen ei petä, vaikka mieli tekisi. Toinen taas toteuttaa mielihalunsa.
Ihmissuhteet on vaan niin vaikea laji toteuttaa niitä vaihtelunhaluja. Siksi kai niitä erojakin tapahtuu. Ihastuminen ja intohimo halutaan kokea "vielä kerran" ja sitten soppa onkin valmis. Jostain luinkin, että nykyajan romantiikkaa on uskollinen suhde.
Sitähän kaikki haluaisivat ja alussa sen toteuttaminen onkin itsestäänselvää. Sitten kahden-kolmenkymmenen vuoden päästä, uskollisuus voikin olla jo tahtojen taistelua.
Aivan... Ei siitä vakituisesta kumppanista välttämättä mitään puutukaan - mutta sinulta puuttuu kyky kunnioittaa voimassa olevaa parisuhdettasi ja vakikumppaniasi.