Lapseni äiti hallitsee kaikkea raivollaan

salo 5+3 kirjoitti:

Suomen sosiaalitantat ovat lähtökohtaisesti aina äidin puolella. Eräs ystäväni
kertoi, että hänen lapsensa äiti on päihteiden sekakäyttäjä ja pyytää
elatustusmaksua jo perjantaina, vaikka maksupäivä on maanantaina.
Itselläni ei ole aivan vastaava tilanne, sillä lapseni äiti pyytää kyllä elatusmaksua 20 päivää ennen erääntymistä, mutta ei ole alkoholisti tai aineiden käyttäjä.

Hänellä ei ole juurikaan yhteyttä sukuunsa, ystävät ovat kadonneet, pomo
on mukllu, työkaverit eivät ole kaksisia, huoneisto vaihtuu jatkuvasti toiseen,
kun naapurit eivät osaa olla hiljaa. Keskustelut, joita olen kuullut äidin ja
pojan välillä saattavat olla linjaa "Voi hevonv***u, kun tää on yhtä p*sk**
sun kanssa, kun mikään ei hel**etti maistu! Jätän sut ruokkimatta, niin kuolet!"
Totesin kerran äidille "Jos jättäisit tuollaisen kielen lapsen kuullen, voisit
jättää pari pehmolelua ostamatta Jouluna" (niitä on arviolta sata jo heidän
kotonaan). Kommenttini kuultuaan äiti sanoo "Nyt seis" ja säntää melkein
vielä liikkuvasta autosta ulos ja kiskoo itkevän pojan autosta. He jatkavat
matkaa kävellen. Äiti sanelee muutaman päivän kiellon isän ja pojan
tapaamiselle.
Kerran tapahtui vastaavaa kotonani, jossa äiti ja poikani olivat käymässä.
Äiti sanoi yhtäkkiä "Myisit sinäkin nuo pask*iset vit*n rakit pois". Korjasin
"se on kakkaa näin lasten läsnäollessa ja kyse on koirista." Äiti kiskoi
poikaa mukaansa, mutta poika ei halunnut vaan jäi luokseni. Jäimme
odottamaan, että äiti rauhoittuisi viiden kilometrin kotiinkävelylenkin
jälkeen.
Hän oli välissä kuitenkin soittanut vanhemmilleni. Noin minuutin/kahden
kestoinen puhelu oli suurelta osin sisältänyt pelkkiä kirosanoja - siis
ei varsinaista viestiä ja lopussa hän löi luurin vanhempieni korvaan.
On ollut tilanteita, jolloin raivonpuuskassa äidin kädessä ollut esine
on lentänyt minua kohti. Onneksi kädessä sattui olemaan silloin vain
lautanen, eikä esimerkiksi vasara.
Poikani avautui minulle kerran ja kertoi, että äiti oli lyönyt, heittänyt
hänet sängylle ja viskellyt tavaroita hänen päälleen.
Poikani käyttää aika outoja sanoja tietyissä yhteyksissä: "Vihaan
hernekeittoa, Vihaan mustikoita, Te olette pilanneet mun elämäni."
Kysyin, "Mistä sinä olet tällaista kieltä oppinut? Päiväkodista? Yleensä
"ei pidetä" jostakin, jos ei maistu." Lopulta äiti myönsi "Minulta sen on
sen kielen oppinut. Se on ihan tavallista kieltä."
Äiti on keskustellut päivähoito-opettajien kanssa. He ovat neuvoneet
olemaan erossa koko suvustani! Onko heillä diagnoseja suvustani?
Vanhempani on maailman humaanimpia ja ihanimpia ihmisiä, joista ei ole
käsittääkseni kellään pahaa sanottavaa.
En ole itse puhdas kuin pulmunen. Minulla on tilanteita, jolloin en
voi/halua nähdä poikaani ja se on silloin kun otan alkoholia.
Seuraavana aamuna saatan kuitenkin voida sen verran hyvin, että
voisin viettää iltapäivän hieman lenkkeilen ja jalkapalloillen pojan kanssa.
Mutta ... paras rangaistus dagen efter-miehelle on äidin määräämät viisi
päivää kieltoa tavata poikaansa. Miettikää... viisi päivää...yksinäinen
mies...kesäloma...ahdistus...mikä on seuraus?
Itse en ole lyönyt poikaani koskaan. Kaikista ongelmista pääsee yli
puhumalla tai aika antaa etäisyyttä ongelmiin ja niistä muka isoista
ongelmista tulee naurettavan mitättömiä.

Äiti oli varsinainen enkeli kun kohtasimme. En itse ollut mukana
ollenkaan vauvan hoidossa. Toisaalta ei tarvinnut. Äiti ei irtaantunut
vauvasta varmaan ensimmäisen vuoden aikana koskaan
metriä kauemmaksi.

Kun seuraava väärindiagnosoitu äiti istuu oikeudessa rikoksista, mikä on sossutanttojen korvaus isälle. Ei sitä mitata rahassa. Toivottavasti pääsevät viroistaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä