Moi,
olen tässä jonkin aikaa ollut sinkkuna, mutta päättänyt tehdä muutoksen tähän. Olen tullut siihen tulokseen, että seuraa etsiessäni minun olisi tehtävä se aloite, jolloin voisin saada seuralaisekseni juuri sellaisen miehen mistä pidän. Lisäksi olen tätä palstaa lukiessa ymmärtänyt että miehet (ainakin lähes aina) pitävät naisen aloitetta hyvänä asiana.
Ennen sinkkuuntumista on pitkä suhde takana ja taidot päässeet vähän ruostumaan, uskon kyllä että selviydyn helposti aloitteen tekemisestä, olen reipas ja iloinen persoona ja keksin kyllä puhuttavaa aiheesta kuin aiheesta, missäpä sitten mielenkiintoisen tyypin satunkaan kohtaamaan. Mutta...
Kestän sen, jos tulen torjutuksi, mutta en millään haluaisi saattaa vastapuolta vaivaantuneeksi. Esim. jos menisin jututtamaan jotain miestä, joka sitten joutuisi sanomaan että sorry, hän on varattu tms.
Itse ainakin koen aina olevani vähän vaivaantunut, jos joudun antamaan pakit minua lähestyvälle. Jotenkin vaan vähän nolottaa sen toisen puolesta, en osaa sanoa miksi. Koetankin sitten aina jotain positiivista ja kannustavaa sanottavaa keksiä.
Mutta miten te miehet ylipäätään suhtaudutte asiaan, vaivaannutteko te, jos joudutte antamaan pakit, oli syy pakeille sitten mikä hyvänsä?
Mistä ihmeestä sitä voi erottaa onko mies vapaa vai varattu, jos ei näy sormusta, ei varmaan mistään? Varatuilta kun pakit tulee saamaan.
Olen ihan katseenkestävä nainen, ja koettanut vähän katseitakin vaihdella aina miesten kanssa, mutta jotenkin tuntuu että eivät uskalla oikein silmiin katsoa, vilkaisevat vaan. No ehkä he kaikki sitten ovat varattuja tai sitten minä vaan en herätä heissä pienintäkään mielenkiintoa.
Hankalaa kuitenkin lähestyä miestä, joka ei minua edes huomaa. Vai tarvitseeko edes huomata? Onko OK lähestyä ihan ns. "puskista" vaan vaikka kaupan lehtitelineellä viereen tekemään tuttavuutta?
olen tässä jonkin aikaa ollut sinkkuna, mutta päättänyt tehdä muutoksen tähän. Olen tullut siihen tulokseen, että seuraa etsiessäni minun olisi tehtävä se aloite, jolloin voisin saada seuralaisekseni juuri sellaisen miehen mistä pidän. Lisäksi olen tätä palstaa lukiessa ymmärtänyt että miehet (ainakin lähes aina) pitävät naisen aloitetta hyvänä asiana.
Ennen sinkkuuntumista on pitkä suhde takana ja taidot päässeet vähän ruostumaan, uskon kyllä että selviydyn helposti aloitteen tekemisestä, olen reipas ja iloinen persoona ja keksin kyllä puhuttavaa aiheesta kuin aiheesta, missäpä sitten mielenkiintoisen tyypin satunkaan kohtaamaan. Mutta...
Kestän sen, jos tulen torjutuksi, mutta en millään haluaisi saattaa vastapuolta vaivaantuneeksi. Esim. jos menisin jututtamaan jotain miestä, joka sitten joutuisi sanomaan että sorry, hän on varattu tms.
Itse ainakin koen aina olevani vähän vaivaantunut, jos joudun antamaan pakit minua lähestyvälle. Jotenkin vaan vähän nolottaa sen toisen puolesta, en osaa sanoa miksi. Koetankin sitten aina jotain positiivista ja kannustavaa sanottavaa keksiä.
Mutta miten te miehet ylipäätään suhtaudutte asiaan, vaivaannutteko te, jos joudutte antamaan pakit, oli syy pakeille sitten mikä hyvänsä?
Mistä ihmeestä sitä voi erottaa onko mies vapaa vai varattu, jos ei näy sormusta, ei varmaan mistään? Varatuilta kun pakit tulee saamaan.
Olen ihan katseenkestävä nainen, ja koettanut vähän katseitakin vaihdella aina miesten kanssa, mutta jotenkin tuntuu että eivät uskalla oikein silmiin katsoa, vilkaisevat vaan. No ehkä he kaikki sitten ovat varattuja tai sitten minä vaan en herätä heissä pienintäkään mielenkiintoa.
Hankalaa kuitenkin lähestyä miestä, joka ei minua edes huomaa. Vai tarvitseeko edes huomata? Onko OK lähestyä ihan ns. "puskista" vaan vaikka kaupan lehtitelineellä viereen tekemään tuttavuutta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aina kannattaa tikusta asiaa ja monesti ja yhä uudelleen lähestyä. Silloin toinen tietää että kiinnostaa. Pakit täytyy antaa ja olla rehellinen jos tuntee ettei mitään yhteistä...
Viesti on aina se kun ei katso tai huomioi niin ei kiinnosta.
Joskus muinoin itselläni oli se etten voinut näyttää kiinnostusta..mutta vain kerran.
Tee aloite http://pleieri.blogspot.fi/2013/04/miten-saada-tuntemattoman-naisen.html ohjeiden mukaisesti. Kirjoitus tehty naisten iskemiseen mutta samat periaatteet toimivat kun teet aloitteen miehelle tai vaihtoehtoisesti sinua kiinnostavalle naiselle, jos olet myös naisista kiinnostunut.
1. Näytä niin hyvältä kuin pystyt
2. Hae tietoisesti katsekontaktia haluamiltasi miehiltä ja tee selkeitä vihreän valon signaaleja "haluan, että tulet iskemään minut".
3. Aloita keskustelu haluamasi miehen kanssa tilanteeseen liittyen tai kysy yksinkertaisesti miten on päivä mennyt
4. Keskustele muutama minuutti normaalisti ilman suoraa verbaalista kiinnostuksen osoitusta
5. Arvioi keskustelun perusteella, onko mies kiinnostunut vai ei
6. Jos mies vaikuttaa kiinnostuneelta ehdota puhelinnumeron vaihtamista, jotta voitte tavata myöhemmin. Jos mies ei vaikuta kiinnostuneelta sait keskustella ja tutustua uuteen ihmiseen, etkä joutunut torjutuksi koska keskustelit vain normaalisti.
7. Lähetä tekstiviesti muutaman tunnin kuluttua tapaamisesta "Oli hauska tavata ;)"
Tee mulle aloite. En varmaan anna pakkeja. Ei oo ketään tehnyt aloitetta ikinä mulle. ja olen kyllä sinkku.
Silmiin katsominen ei ole mikään aloite. En ainakaan pitäis sitä minään vaan lähinnä ihmettelisin et mitä se mua tuijottaa.
Totta. Silmiin katsotaan aina ihmisiin kun puhutaan..liian pitäkä katse sensijaan saattaa vaivaantumista aiheuttaa.
Tuijotus sinänsä ei vaivaa ketään kun nopeasti toista vilkaisee niin ei edes ymmärrä toisen tuijottavan kun ei näe.=)
Juu, en itsekään ajattele, että pelkkä silmiin katsominen olisi joku aloite, josta toisen sitten pitäisi osata tulkita 1000 ja 1 viestiä.
Tarkoitin lähinnä sitä, että jos vaikka jossain kaupan lehtihyllyllä näen mielenkiintoisen tyypin, joka on keskittynyt vaikka sellaisen genren lehteen josta itsekin olen kiinnostunut, niin onko tuollaisessa tilanteessa hyvä asia mennä juttelemaan, vaikka mies ei olisi nenäänsä lehdestä nostanut?
Vai olisko parempi niin, että menisi vaan siihen viereen ja jos mies nostaa katsettaan lehdestä ja katsoo silmiin niin sitten avata keskustelu?
Jotenkin mulla vaan on niin kummallinen olo, että voiko sitä nyt tuntemattomalle mitään mennä puhumaan, jos se tuntematon ei ole edes silmillään sua ensin noteerannut? Onko se vähän jopa tunkeilevaa...?
En nyt taida osata edes selittää mitä tässä tarkoitan!
Heh :) No mene notkumaan tuonne Cittarin hedelmäosastolle mangojen kypsyysastetta arpomaan. Voin sitten tulla antamaan sinulle apua valita juuri oikeat mangot ja kenties sitten vaikka ehdottaa, että voisin tulla myös kokkaamaan niistä sulle jonkun kivan jälkkärin :)
jututtaminen ei tapa.. mene ihmeessä.
Älä huoli. Ei miehet vaivaannu paitsi jos on ujo mutta kyllä sina jää kiva muisto. Ei minua ja kavereitani ole edes varattuna haitannut. Ja tosiaan ihan missä vaan. Me miehet saamme tuskin koskaan aloitteita ja jos saamme niin se on joku humalainen nainen joka käy muniin .Ja kyllä se kiinnostus kannattaa sitten sanoa melko äkkiä suoraan kosks miehet ei vihjeistä tajua.
Tajuan että haluat minimoida kaikenlaiset riskit mutta rajansa kaikella. Toisen vaivaantuminen on ensisijaisesti sen toisen oma ongelma, plus loppuu nopeasti kunhan tilanne on ohi.
No tottahan tuo on mitä sanot, samoin kuin nuo pari seuraavaakin kommenttia mitä mankelimimmi ja dlgkjldfkglf kirjoitti. Vaivaantuminen on tosiaan sen vaivaantujan ongelma.
Mutta vaivaantuvatko miehet ylipäätään jos heitä lähestyy ja joutuvat antamaan pakit?
Ei tietenkään mitään vastausta voida yleistää koskemaan kaikki miehiä, mutta jotenkin ajattelisin, että naiset ovat kuitenkin ehkä piirun verran miehiä empaattisempia ja siksi itsekin aina koen vähän noloutta sen toisen puolesta jos joudun rukkaset antamaan. Mutta miten te miehet, ajatteletteko te asiaa ylipäätään sen aloitteen tekevän naisen kannalta ns. "tunnetasolla"?
Voisin kuvitella, että miehet eivät tätä niin tunnepitoisesti ajattele, että pakit on pakit ja thats it, mutta kun en tiedä, niin siksi kysyn.
En ajattelisi noin tunteella, ei siinä kerkeisi varmaan, ehkä sulla eri juttu kun olet tuota joutunut ennenkin tekemään, ja kerkeät älytä että taas joku on sillä asialla, itse varmaan hölmistyisin koko liikkeestä hetkeksi.
Olen muutaman kerran saanut ikävän vastareaktion kun olen naista lähestynyt ja tiedän miten älyttömän vaikeaa koko lähestyminen on, jos on päässyt jo kunnolla ihastumaan toiseen.. Eli tältä pohjalta jos sellainen ihme joskus tapahtuisi, että joku minua lähestyisi, ja joutuisin antamaan pakit, osaisin kertoa sen asiallisesti, aloittaen "kiitti hei kun kysyit, mutta..."
Olen tehnyt aloitteita miehille ja heidän kieltäytyessä tuntenut häpeää todella pitkään. Varsinkin kohdatessa ko. miehiä pettymyksen tunne palaa mieleen. Silloin vaivaannuttaa. Niinkään omat torjunnat eivät aiheuta vaivaantuneisuutta.
Aloitteita ei voi tehdä niin, ettei se toinen joskus vaivaannu. Unohda tuollaiset ajatukset, ja jos mies vaivaantuu, niin käyttäydy ihan normaalisti. Kyllä se kohta tajuaa, että ei se mikään iso juttu ollut.
Itse olen kerran torjunut "tarjouksen"
Yksi syy oli se, että olen niin perhanan ujo. Se oli luonnollista.
Sitten vaan oman elämän tilanne oli sillon mitä oli kaikkinen vaikeuksineen.
Ja nyt kun asiasta on kulunut aikaa, niin se mitä omassa elämässä ja ympärillä oli... ja mitä sitä kehittyi, niin... Tää pitäs kirjottaa mielummin tunne tunteet ja häpeä osaan. Miten käsittämättömästi asiat menee perseelleen ja se kierre kasvaa syvenee.
Mutta mene sitten sanomaan ihmiselle joka näkee omat vikani ja puutteeni, ja silti haluaa olla jottain.... mene sanomaan, että sori ei käy. Elämä on.
Sydämessä vain toivoo, että toinen antaa anteeksi ja saa parempaa muuten. Silti ne sanat ja toiveet jättivät hänen sydämeen ikuisesti. Torjunta oli pelastuksesti
No kyllä mä sanoisin, että se että tulee itse torjutuksi aiheuttaa huomattavasti enemmän "vaivautuneisuutta" kuin toisen torjuminen.
Torjuessa kuitenkin toinen ihminen ei vain ole tarpeeksi kiinnostava, joten ei siinä mitään kummempia tunteita liiku mielessä. Ehkä jopa pikkuisen itsetunto nousee, jos toinen osapuoli ei ollut mikään aivan hirveä tapaus.
Ainut poikkeus varmaan, jos torjuu jonkun henkilön, jonka kanssa näkee säännöllisesti (työpaikka, sama kaveripiiri). mutta silloinkin varmaan se aloitteen tehnyt huomattavasti vaivautuneempi osapuoli.
Eiköhän aloite kuitenkin ole suht normaali asia ja jos toinen ei jää itkemään ja roikkumaan haitoksi jalkoihin, niin tuskin siitä hirveästi torjujalle haittaa on. Se että omat aloitteet torjutaan useita kertoja putkeen saattaa kyllä alkaa syömään miestä.
"jos omat aloitteet torjutaan useita kertoja putkeen saattaa kyllä alkaa syömään miestä."
Pleieri blogissa kirjoitus nimeltä
"Mielenkiintoinen video ujoista pojista ja naisten iskemisestä"
Kyseisessä videossa yksi mies on lähestynyt yli 3000 naista eikä saanut edes yhtä suudelmaa. Hän on tästä johtuen niin masentunut, että miettii jatkuvasti itsemurhaa.