Olen ollut suhteessa reilun vuoden miehen kanssa, joka hieman nuorempi kuin minä. Asumme toistaiseksi eri asunnoissa, mutta pääsääntöisesti miehen luona. Sekin on tehnyt kismaa, että minä olen toista vuotta pakannut reppuni, kun tulen miehen luo..hän ei halua olla juurikaan minun asunnossani. Ei kuulemma halua olla Vuokra-asunto alueella (olemme siis kaiketi huonompi väestöryhmä kun hän taas asuu omistusasunnossa)..noh tuosta vois oman otsikkonsa kirjoittaa eri palstalle..
Viime kesänä joimme runsaasti alkoa. Käräytin hänet rattijuopumuksesta ja tästä ja monesta muustakin asiasta mies kertoi ja panetteli äidilleen kaiken minusta ja ei niin hyvästä menneisyydestäni. Äitinsä haukku ja huoritteli minut puhelimessa useita kertoja.
Suhteemme on kuitenkin kestänyt, vaihtelevasti.
Se, että mies hyväksyy vanhempiensa määräysvallan, loukkaa minua syvästi. Vanhempansa saattaa soittaa 10 min varoitusajalla, että ovat tulossa ja minun pitää sadasosa sekunnissa pakata reppuni ja hävitä taka-oven kautta, että jos sittenkin törmäätte, mies kommentoi. Mitään minusta ei saa jäädä näkyviin. Hiusharjat,renksut, kk-siteet kaapista yms reppuun ja sassiin. Korkokengät jotka olivat jääneet eteiseen, mies oli nakannut ne kaappiin piiloon.
Miksi? Tietäähän vanhempansa sen, että olen poikansa kanssa.
Miehen isä tuli tekemään pientä remppaa ja se oli tiedossa paria päivää aikasemmin. Noh, minä suunnilleen pesin lattiasta kattoon miehen asunnon, että näyttäisin siten "kunnon ihmiseltä", tavallaan mieheltäkin tuli selkeä vihjaus, että et viittis. Sit tavarat reppuun ja menox.
Tuo ko. oleva remppa tapahtui ulkona. Miehenä olisin sanonut isälleen, että minua ei ajeta pois. Käydään kahvilla/syömässä läheisellä kahvilassa. Tai jotain. Ja, että vierailuista sovitaan hyvissä ajoin. Näin olen sanonutkin, mutta tuloksetta.
Välit ns anoppiin on lopullisesti menneet, molemminpuolisen suunsoiton takia, koskaan emme ole tavanneet emmekä tapaa. Mutta, silti en haluaisi olla kuin joku kassialma, joka häädetään milloin vaan. Sitten haukutaan miehelle, että ompa pahasiivo..ei muuten ole! Sekin on minun syy, vaikken asu koko taloudessa. Jälkeni siivoan kun käyn, mutta minun tehtäväni ei ole kahden asunnon siivouksesta huolehtia. En ymmärrä, miksi teen näin.
Onko tässä olemassa mitään ratkaisua? Rakastan miestä hyvin paljon, mutta välistä tunnen olevani täysin arvoton.
Viime kesänä joimme runsaasti alkoa. Käräytin hänet rattijuopumuksesta ja tästä ja monesta muustakin asiasta mies kertoi ja panetteli äidilleen kaiken minusta ja ei niin hyvästä menneisyydestäni. Äitinsä haukku ja huoritteli minut puhelimessa useita kertoja.
Suhteemme on kuitenkin kestänyt, vaihtelevasti.
Se, että mies hyväksyy vanhempiensa määräysvallan, loukkaa minua syvästi. Vanhempansa saattaa soittaa 10 min varoitusajalla, että ovat tulossa ja minun pitää sadasosa sekunnissa pakata reppuni ja hävitä taka-oven kautta, että jos sittenkin törmäätte, mies kommentoi. Mitään minusta ei saa jäädä näkyviin. Hiusharjat,renksut, kk-siteet kaapista yms reppuun ja sassiin. Korkokengät jotka olivat jääneet eteiseen, mies oli nakannut ne kaappiin piiloon.
Miksi? Tietäähän vanhempansa sen, että olen poikansa kanssa.
Miehen isä tuli tekemään pientä remppaa ja se oli tiedossa paria päivää aikasemmin. Noh, minä suunnilleen pesin lattiasta kattoon miehen asunnon, että näyttäisin siten "kunnon ihmiseltä", tavallaan mieheltäkin tuli selkeä vihjaus, että et viittis. Sit tavarat reppuun ja menox.
Tuo ko. oleva remppa tapahtui ulkona. Miehenä olisin sanonut isälleen, että minua ei ajeta pois. Käydään kahvilla/syömässä läheisellä kahvilassa. Tai jotain. Ja, että vierailuista sovitaan hyvissä ajoin. Näin olen sanonutkin, mutta tuloksetta.
Välit ns anoppiin on lopullisesti menneet, molemminpuolisen suunsoiton takia, koskaan emme ole tavanneet emmekä tapaa. Mutta, silti en haluaisi olla kuin joku kassialma, joka häädetään milloin vaan. Sitten haukutaan miehelle, että ompa pahasiivo..ei muuten ole! Sekin on minun syy, vaikken asu koko taloudessa. Jälkeni siivoan kun käyn, mutta minun tehtäväni ei ole kahden asunnon siivouksesta huolehtia. En ymmärrä, miksi teen näin.
Onko tässä olemassa mitään ratkaisua? Rakastan miestä hyvin paljon, mutta välistä tunnen olevani täysin arvoton.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet arvoton, kun tuohon suostut. Itsekin olet samaa mieltä.
Jätä viina, jätä mies.
Voiko joku oikeasti toimia näin pösilösti kuin sinä.
Sorry vaan siskoseni, mutta aika pahasti mättää...
Joko rakastat kaaosta, tai sitten olet tottunut koko elämäsi ajan epävarmuuteen, juurettomuuteen ja kaaokseen ja rakkaudettomuuteen.
Rakastat miestä! Minkä ihmeen takia? Mies ei rakasta sinua.
Ei ihminen saa NOIN alistua kohdeltavaksi. Olet aito kynnysmatto.
Nyt jätät sen miehen, miehen perheen sekä alkoholin.
Hae kunnon, aitoja ystäviä, jotka kohtelevat sinua kauniisti.
Miehesi vaikuttaa pinnalliselta, lapselliseslta ja vastuuntunnottomalta, joka kohtelee sinua alempiarvoisena. Ja muutenkin näyttää, ettei rakkautesi ole saanut hänessä saati muussakaan suvussa vaikutusta aikaiseksi. Voin luvata, että jos jatkat olet muutamassa vuodessa pettynyt ja katkera. Parempi onni odottaa muualla!
Miksi sinä hakemalla haet ikävyyksiä elämääsi?
Onko elämäsi ja aikasi-kuluttamisen valinta noin ala-arvoista että haluat tulla kohdelluksi kuin joku halpa h...a? Huomaatko että "rakastamalla" tuota sinusta piittaamatonta "miestä' , viet huolellisesti ja harkiten elämäsi laatua tahallasi alaspäin?
Onko koskaan tullut mieleesi käyttää arvokasta aikaasi (vaikka itse ET arvostaisi aikaasi - sinä et tuota kulutustavaraa saa ikinä enää takaisin!!!) PALJON mielenkiintoisenpaan ja kehittävämpään?
Onko mieleesi koskaan tullut käyttää aikaasi (tuon miehen perässä juoksemisen sijasta) oppimaan lisää uusia asioita, auttamaan avun tarpeessa olevia, hakemaan ystäviä PALJON korkeammalta henkiseltä tasolta jne..????
Mies käyttää hölmöyttäsi sumeilematta hyväkseen. Jos olet noinalistunut ei sinua kunnioita appivanhemmatkaan saati sitte tuo miehenkloppisi
Kuule sanon saman kuin edelliset. Sillä erotuksella että en piikittele vaan tavallaan ymmärrän. Sinun on opeteltava ensin itsesi arvostamista ja rakastamista, ja sen jälkeen vasta suhteeseen miehen kanssa. Jokaisen elämä voi mennä solmuun, mutta seuransa kun valitsee paremmin, nämä ikävät solmut aukeavat ja sinusta voi vielä kuoriutua vaikka mitä upeaa, kun saat itsetuntosi kohdilleen- siis vaihda miestä ja vaihda myös tyyliä. Jätä tuollaiset olkasi taa, niin voit loppupeleissä paremmin!
Onko tuota ollut ihan alusta saakka, vai alkoiko se siitä rattijuopumuskäräytyksestä?
Itse antaisin sellaiselle akalle kyytiä, joka minua käräyttelisi ihan mistä vaan, mutta miehesi on voinut ajatella pitää sinut vaan kynnysmattona ja panona. Se on selvä että rakkaus ja kunnioitus on mennyt tuon käräytyksen myötä.
Eli sun mielestä sun pitäis saada ajella kännissä ympäriinsä?
Itsekeskeinen ja vastuuntunnoton mies oot.
Kyse ei ollut siitä, hyväksynkö rattijuopumusta.
Kyse oli siitä että en hyväksyisi, että puoliso toimisi "poliisina" tekemisilleni. Niin kuin ei moni muukaan mies hyväksyisi.
Kannattaisi miettiä mikä on kirjoituksen ajatus, eikä vaan tölväistä ilmoille, sitä mikä ensin mieleen juolahtaa. Ongelma tietysti on jos ei pysty ajattelemaan sen syvällisemmin asioista.
No en kyllä olis tuommoisessa suhteessa. Mieshän häpeää sinua. Eron tekisin. Tuo ei ole puoleltasi rakkautta, se on riippuvuutta.
Miksi naiset suostuu alentavaan suhteeseen? He eivät usko että heille olisi mitään parempaakaan tarjolla! Rakastetaan hulttiomiestä, kun pelätään että hän on ainoa, jolta voi saada jonkinlaista vastarakkaudentapaista. Väärin! On parempi olla vaikka yksin ja itsenäinen, ja sitäpaitsi kukaan ei ole kenellekään ihan ainoa oikea, vaihtoehtoja on aina. Roikkumalla hänessä estät ehkä itseltäsi jotain paljon parempaa